Kirjoittanut ilmari majuri

Muovia à la carte

Lukuaika: 2 minuuttia

Muovia à la carte

Rahan voima: Maanviljelijä on nykyisin maatalousyrittäjä tai alkutuottaja, ei ole edes emäntää erikseen mainittu, kaikki mahtuu samaan kansainväliseen muottiin.

”Tuotannon paljous toisinaan kohoutuu niin suureksi, ettei kulutus likimainkaan vastaa sitä, joten työt seisautetaan ajaksi, ja siihen työhön tottuneet saavat etsiä muuta työtä, jos saavat.”

Sitaatti on kirjasta Herra tulee ja muuttaa maailman. Yhdeksästä luennosta esitti Raamatun valossa Antti Tarkkanen.

Karjatalous on kadonnut virallisten termien joukosta ja sen korvaa nykyisin kaiken kattava alkutuotanto, sitä on kaikki tämän päivän maataloustuottaminen. Maanviljelijä on nykyisin maatalousyrittäjä tai alkutuottaja, ei ole edes emäntää erikseen mainittu, kaikki mahtuu samaan kansainväliseen muottiin. Navettakin on nykyisin tuotantokeskus ja lehmä tuotantoyksikkö, se rakennus jossa asuu ihmisiä on nimeltään talouskeskus.

30.11.1838 Laihialla syntynyt ja 21.11.1912 Jurvassa kuollut Antti Tarkkanen jatkaa: ”Oi hirmuaikoja, jolloin nuo Pariisin, Lontoon, Berliinin, Brysselin y.m. katumiehet ovat herroja maassa! Toteutuu tuo maailman valistusfilosoofein ihana aate Euroopan tasa- eli yhdysvallat. Silloin käy miten Asaria ennustaa: ettei ole rauhaa sisällä, ei ulkona, sillä yksi kansa musertaa toisen, yksi kaupunki toisen. Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan. Kansakuntain yhtyminen kaikenmoisissa Baabelintorneissa alkaa toteentua. Tuskin mitään Kiinan muuria, valtameriä ja muita erottajia on kansojen välillä olemassa. Säännölliset, nopeat höyrylaivat, rautatieverkot, sähkölennätin ja puhelinlangat sekä mainiot postiyhdistykset yhdistävät pian koko maailman. Tapauksista, joista ennen saatiin tietoja vasta viikkojen ja kuukausien perästä, tiedetään nyt muutamien tuntien perästä ympäri maailman.”

Loppilainen Kauko Wilenius löysi uskonnollissävytteisen profetiaalisen kirjan vanhan talonsa ullakon sahanpurueristeistä kesällä 1990, luki sen ja otatti siitä syvän järkytyksen vallassa omakustanteisen uusintapainoksen. Kirjan ensimmäinen painos on jo vuodelta 1898 ja kirjan toisen painoksen esipuheessa, vuonna 1918 Matti Tarkkanen ihmettelee isänsä kirjoittaman ensimmäisen painoksen paikkansa pitävyyttä.

Kirjan lukeminen vie todellakin kaikessa karmivuudessaan yöunet, sillä sen ennustus on toteutunut täydellisesti tähän päivään asti, jota kirja pitää jo ”perkeleen viimeisenä taisteluna”. Ihmiskunta tuhoutuu melkein kokonaisuudessaan ja vain pieni murto-osa jää elämään uutta tuhatvuotista valtakuntaa. ”Uudistetun maan terveellisessä ilmassa ja raittiissa elämäntavoissa elävät ihmiset taas vanhoiksi, miten ennen vedenpaisumista. He rakentavat huoneita ja niissä asuvat, vaalivat karjaa ja istuttavat puutarhoja ja niiden hedelmistä itse nauttivat.”

Kavahdin lukiessani vahvaa uskonnollista leimaa ja yllätin itseni kaiken kyseenalaistajana, mutta mitä enemmän luin, jouduin antamaan periksi. Tämä hemmetin kirottu Euroopan yhtyminenkin on kuvattu niin selkeästi jo vuonna 1898! Kirjassa puhutaan myös karjan ja ihmisten merkitsemisestä Anttikristuksen toimesta (EU:n korvamerkit ja ihmisten mikrosirut), Kauko alleviivasi kirjasta:

”Anttikristus pakottaa ottamaan merkin itseensä, josta tuntee omansa ja palvelijansa, joille hän kaikenmoisia etuja jakelee.”

Kauko eli vakaumuksensa mukaan, ei suostunut korvamerkitsemään karjaansa, eikä hakemaan senttiäkään EU-tukia, vaan palautti syvän mielipahansa ilmaisten postin tuoman tukioppaan takaisin Lopen kunnan maataloussihteerille. Korvamerkitön nauta on siirto- ja teurastuskiellossa, sitä ei saa siirtää kotitilalta, eikä sitä oteta vastaan teurastamoille. Korvamerkitön ruho on ongelmajätettä, jonka eteenpäin toimittaminen on laitonta. Keväällä 2006 paljastunut laittoman lihan lahjoittaminen hyväntekeväisyysjärjestölle johti poliisitutkintaan.

Kauko Wilenius ei polkenut jalkoihinsa kärpästäkään, vaan viimeisinä vuosinaan pyydysti niitä perhoshaavilla ja vei ulos navetasta. Kauko uskoi viimeiseen asti suomalaisen alkuperäiskarjan olevan avain tässä ”uudistetun maan elämässä”. Korkeassa 83-vuoden iässä mies hoiti yksinään yli kuusikymmentäpäistä karjaansa. Lokakuun puolessa välissä Kauko tiesi aikansa täyttyneen ja kirjoitti saatekirjeen karjankohtalosta ja vetosi testamenttiin. Kirje löytyi keittiönpöydältä maanantaiaamuna 16.10.2006 ja mies oli poisnukkuneena kamarinsa vuoteessa. Karjan pelastusoperaatio on parhaillaan käynnissä.

Kirjoittaja on valkealainen kyyttökarjan suojelija.

Ilmari Majuri