On monia hyviä syitä uskoa, että jokin toisenlainen järjestelmä palvelisi paremmin kuin nykyinen. Että suora demokratia ja ruohonjuuritason vaikuttaminen ovat ratkaisu. Että valtio on kasvanut liian suureksi.
Zarathustra laskeutuu vuorelta, tapaa pyhän miehen, jatkaa matkaansa ja kysyy sydämeltään: ”Voiko se olla mahdollista! Tuo vanha pyhä mies ei ole metsässään vielä kuullut mitään siitä, että Jumala on kuollut!”.
Ranskalaisen sarjakuvataiteilijan Marc-Antoine Mathieun teos Jumala itse on lähes täydelllinen vastakohta Nietzschen Zarathustralle.
Mathieun sarjakuvassa paperiton mies osallistuu väestönlaskentaan ja selviää, ettei hänellä ole muuta nimeä kuin Jumala.
Hänellä ei ole henkilöpapereita eikä hänestä löydetä tietoja.
Mitä jos hän todella onkin Jumala?
Mathieun teos perustuu juutalais-kristillis-islamilaiselle odotukselle, että joku meitä parempi on tulossa, messias, jumalan poika tai profeetta.
Se kysyy, mitä tapahtuu, jos joku ilmoittautuu täksi kauan odotetuksi.
Aluksi Jumalalle tietenkin nauretaan, mutta kun hänen ihmeelliset taitonsa paljastuvat, tiedekin kiinnostuu. Tiedemiesten mukaan hänen aivonsa toimivat 99,9 prosentin teholla ja hän osaa kertoa huoneessa olevien molekyylien määrän tuosta vaan.
Hän on meitä parempi.
Media kiinnostuu. Tehdään elokuva. Pian syttyy kuitenkin myös viha. Jos kerran tässä on kaikkivaltias, eikö hän ole vastuussa kaikesta?
Jumalalla on edessään kasapäin oikeusjuttuja.
Tämä on myös hyvinvointivaltion kohtalo. Ensin se loi tasa-arvoisen ja hyvinkoulutetun kansan. Nyt tasapäistävä ja veroja tasaava hyvinvointivaltio alkaa olla syyllinen lähes kaikkeen mahdolliseen.
Ne, jotka sen palveluja eivät tarvitse, haluavat siitä eroon. Ne, jotka tarvitsisivat sitä, eivät enää äänestä. Ja jotkut jättävät äänensä käyttämättä, koska ovat pettyneet demokratiaan. He odottavat oikean demokratian tulemista.
On monia hyviä syitä uskoa, että jokin toisenlainen järjestelmä palvelisi paremmin kuin nykyinen. Että suora demokratia ja ruohonjuuritason vaikuttaminen ovat ratkaisu. Että valtio on kasvanut liian suureksi.
Toisaalta on muistettava, että Suomen valtio on pienempi väkiluvultaan kuin naapurikaupunki Pietari. Ja että juuri missään tätä demokratiaksi kutsuttua projektia ei ole saatu toiminaan paremminkaan.
Ehkä meidän pitäisi kivuta jollekin vuorelle tai tunturille nähdäksemme, että meillä on oikeastaan aika hyvä systeemi. Se tarvitsisi meiltä kaikilta vähän enemmän, jotta saavutettu taso säilytettäisiin. Vähän voitaisiin petrata, jotta kaikki pysyisivät mukana.
Niin, tarvittaisiin vähän enemmän hyvää uskoa ja progressiivista verotusta.
Kimmo Jylhämö
