Gesinen romahtaminen opetti Shaw’lle, että aktivisteilla on tapana laiminlyödä henkinen hyvinvointi, vaikka poliittinen toiminta on henkisesti rankkaa.
Kipinä Activist Trauma and Recovery -ryhmän perustamiseen syntyi keväällä 2003, jolloin Martin Shaw’lle tapahtui vakava onnettomuus. Hän osallistui aktioon, joka pyrki pysäyttämään liikenteen Evianissa, Ranskassa, järjestettyyn G8-kokoukseen.
Ryhmä aktivisteja pingotti köyden barrikadiksi Sveitsissä sijaitsevan Aubennen sillan yli. Köyden toisessa päässä roikkui Shaw, toisessa hänen silloinen kumppaninsa Gesine. Kun poliisi katkaisi köyden, Shaw putosi 20 metriä alemmas joen matalikkoon.
Sillalla olleet aktivistit onnistuivat pitämään kiinni köyden toisesta päästä, joten Gesine ei pudonnut. Hän roikkui sillan toisella puolen, näki kumppaninsa putoavan ja luuli tämän kuolleen.
Shaw selvisi hengissä, mutta häneltä murtui jalka, lantio ja selkäranka. Sairaalassa hän sai ystävien, aktivistien ja kumppaninsa sympatian ja huomion.
Poliiseja syytettiin pahoinpitelystä ja heitteillejätöstä, mutta heidät tuomittiin syyttömiksi. Sen sijaan Shaw ja Gesine saavat yhä Sveitsin valtiolta kirjeitä, joissa heidän kerrotaan olevan Sveitsille tuhansia euroja velkaa.
Kun Shaw oli fyysisesti paremmassa kunnossa ja pääsi kotiin, Gesine romahti henkisesti.
”Hänellä oli kauheita unia, ja hän näki tapahtuman yhä uudelleen. Hän koki syvää eristyneisyyttä muista ihmisistä ja pelkäsi poliiseja hysteerisesti. Hän oli myös kykenemätön hoitamaan arkisia asioita, tai pienikin arjen vastoinkäyminen saattoi aiheuttaa itkukohtauksen”, Martin Shaw kertoo.
Gesinen romahtaminen opetti Shaw’lle, että aktivisteilla on tapana laiminlyödä henkinen hyvinvointi, vaikka poliittinen toiminta on henkisesti rankkaa.
”Kansainvälistä solidaarisuustyötä tehneet kokevat usein syyllisyyttä tunteistaan. Esimerkiksi Palestiinassa paikallisten kokemukset ovat niin rajuja, ettei vierailijalla ikään kuin ole oikeutta olla surullinen. Tärkeintä on kuitenkin hyväksyä tunteensa. Ne ovat sinun ja ne ovat oikeita”, Shaw toteaa.
Aktivistitraumaa käsitteleviä ryhmiä on nyt Britanniassa, Saksassa sekä Israelissa ja Palestiinassa. Traumaryhmät järjestävät työpajoja ja tukevat osallistujia isoissa kansainvälisissä mielenosoituksissa.
”Meillä on niissä kuuntelupiste, johon saa tulla kertomaan tunteistaan. Kuuntelemme aktiivisesti, mikä tarkoittaa sitä, että emme vertaile ihmisen kokemuksia omiimme vaan vain kuuntelemme.”
Kampanja etsii yhä muotoaan.
”Aluksi meillä oli Skotlannin G8-kokouksessa traumateltta. No sehän nyt kuulostaa aivan kauhealta, eihän kukaan halua mennä traumatelttaan. Seuraavaksi pystytimme hyvinvointiteltan, joka puolestaan kuulostaa hippimäiseltä suitsukkeiden sytyttelyltä. Otamme mielellämme ehdotukset paremmasta nimestä vastaan”, Shaw nauraa.
Oli nimi mikä tahansa, oleellista on teltan sisältö. ”Siellä tärkein asia on ihmisen hyvinvointi. Teltta on piste, jossa unohdetaan hetkeksi maailman pelastaminen, ja nostetaan ykköseksi oma vointi.”
Joskus toverituki ja lepääminen eivät riitä. Silloin on paras kääntyä ammattilaisen puoleen. Psykologeja on monenlaisia, ja on tärkeää löytää pätevä terapeutti.
”Ensimmäinen terapeutti, jolla Gesine kävi, ajatteli poliittisesti hyvin eri lailla kuin hän. Oli äärimmäisen raskasta joutua terapiassa puolustelemaan sitä, miksi teki aktion. Terapeutti oli esimerkiksi sitä mieltä, että silta-aktion tekeminen oli osoitus Gesinen itsetuhoisuudesta.”
Activist Trauma and Recovery -ryhmä kerääkin Britanniassa listaa traumaa ymmärtävistä ja poliittiseen toimintaan sympaattisesti suhtautuvista terapeuteista.
Gesine halusi esiintyä saksalaisten aktivistien tapaan vain etunimellään.
Lue myös artikkeli Auta pelko pois!.
Anna-Reetta Korhonen
