Voiman ja Fifin lukijoilla on asiaa.
Oikaisu
Yök, en syö -jutussa (Voima 9/2010) väitin, että Antti Nylén olisi kirjassaan Halun & epäluulon esseet kirjoittanut puupäisestä Suomen kansasta. Näin ei ole, vaan Nylén kirjoittaa paukapäisestä Suomen kansasta.
Kimmo Jylhämö
–––––––––––––––
Suurikin on luomua
Päivi Mattilan jutussa Pieni on kaunista (Voima 9/10) luomuviljelijä Jukka Lassila antaa osittain harhaanjohtavan kuvan luomutuotannon tilanteesta Suomessa.
Haastattelu luo kuvan ”aidon” luomun rinnalle syntyneestä markettien bulkkiluomusta, jota tuotetaan konkurssin partaalla keikkuvilla suurtiloilla kaupan ja teollisuuden sanellessa tuotannon ehdot.
Lassilan huoli maatalouden huonosta kannattavuudesta on aiheellinen, mutta nostaessaan varoittavaksi esimerkiksi luomuvihannekset pieleen menee paitsi esimerkin valinta, myös esitetyt tuotantoluvut ja johtopäätökset.
Jutun mukaan 90 prosenttia Suomen luomukaalista ja -porkkanasta tulee samalta tilalta ja tämä monopoli pitää, koska tuotteiden hinta on painettu minimiin.
Pikainen vilkaisu Eviran luomutilastoihin kertoo kuitenkin seuraavaa: luomuporkkanaa viljeltiin kuluvana vuonna lähes 50 hehtaarin alalla.
Tästä sekä Etelä-Savon että Pohjanmaan osuus oli noin 30 prosenttia loppujen hehtaarien jakautuessa Ahvenanmaan ja Lapin välille. Luomukaaleja viljellään Suomessa 26,4 hehtaarin alalla, josta 40 prosenttia Hämeessä ja vajaa 25 prosenttia sekä Pohjanmaalla että Etelä-Savossa. Yhden tilan monopolista ollaan siis varsin kaukana.
Luomutuotanto laajenee sekä tilojen kasvun että lukumäärän lisääntymisen kautta ja mukaan tarvitaan sekä määrän tuottajia että erikoistuotteiden osaajia. Lassilan ehdottama jalostuksen ja myynnin ottaminen tuottajien omiin käsiin ei välttämättä Suomen oloissa edistä luomun kasvua.
Kehäkolmosen ulkopuolella asiakkaat ovat kaukana ja harvassa. Lisäksi viljely itsessään on niin vaativaa, että viljelijän huolehtiessa myös tuotantonsa jalostuksesta ja myynnistä, on jaksamisen ja myös osaamisen rajat nopeasti löydetty.
Tuontiluomutuotteet ovat vallanneet kauppojen hyllyjä, koska niitä on helposti ja varmasti saatavilla. Kotimaiset luomutuotteet korvaisivat pitkälle tuonnin, mikäli niitä olisi helposti ja varmasti saatavilla.
Uusien kauppojen perustamisen rinnalla olisikin hyvä pohtia, voisiko viljelijöiden ennakkoluulottomampi yhteistyö, panostaminen tuotekehitykseen ja verkostoituminen luomujalostajien kanssa antaa paremman lopputuloksen.
Paavo Pulkkinen, luomuviljelijä, Haukivuori
–––––––––––––––
Kiitos hyvästä jutusta
Viimeisimmän numeron degrowth-juttu on ässä. Tiiviistää tärkeämpääkin tärkeämmästä asiasta olennaisen kiireiselle kaduntallaajalle. Kiitos työstänne!
Aino
–––––––––––––––
Ihmiset eivät toimi järkevästi
Voiman 8/2010 degrowth-kirjoitukseen liittyen: Olin pettynyt naiiviin käsittelytapaan, jolla käytännön toteutusta talouskasvun alasajosta yritettiin purkaa auki.
On erikoista ajatella, että tavallinen ihminen valitsee köyhemmän ja epämiellyttävämmän arjen vapaaehtoisesti faktojen perusteella, joita hän ei ymmärrä eikä usein edes halua ymmärtää. Ajatus ei toimi yksilötasolla. Kuten taloustieteilijät aikoinaan, perusolettamuksena ajatusmallissa on, että ihminen toimii aina järkevästi. Näin asia ei ole.
En vastusta ihmisten vaikuttamismahdollisuuksia enkä sanavapautta, mutta massojen välinpitämättömyys, tietämättömyys ja henkinen laiskuus yhdistettynä äänioikeuteen tuottaa vaikeissa ja hankalasti ymmärrettävissä asioissa kompromissin, joka ei eroa tekemättömyydestä.
Jani Kuula
–––––––––––––––
Itä-Eurooppa ei vaikene
Olen yleensä lukenut lehteänne mielelläni, mutta yksi viime lehdessä ollut kirja-arvostelu oli mielestäni ala-arvoinen.
Leena Hietanen käytti Efraim Zuroffin kirjaa Operation Last Chance tietoisesti hyväkseen mustamaalatakseen Baltian maita ja muuta Itä-Eurooppaa. Kun on lukenut Hietasen muita kirjoituksia, lehdessänne julkaistua tekstiä ei voi millään tapaa pitää uskottavana kirja-arvosteluna.
Hietanen väittää, ettei Itä-Eurooppa ole käsitellyt natsimenneisyyttään. Tämä ei pidä paikkansa. Esimerkiksi Virossa muistetaan vuosittain sekä natsien että kommunistien hirmutekoja, jotka vähensivät Viron väestöä toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen lähes viidenneksen. Lisäksi Virossa tutkitaan vilkkaasti niin natsi- kuin neuvostomiehityksen aikaa.
Virolaiset myöntävät täysin avoimesti, että virolaisia osallistui molempien miehittäjävaltojen hirmutekoihin, mutta yhtä selvää heille on, että he joutuivat kärsimään molemmista, sekä natsi- että neuvostohallinnosta.
Jos Voima-lehti haluaa käsitellä Viron todellisia ongelmia eikä osallistua antifasistiksi itseään nimittävän Hietasen mystiseen fasisti-jahtiin, suosittelen haastattelemaan esimerkiksi Tampereella asuvaa vironvenäläistä Andrei Lobovia. Hän on kritisoinut viime aikoina jyrkästi Viron hallituksen päätöstä vähentää venäjänkielistä lukio-opetusta.
Osittain tähän tilanteeseen, jossa virolaisten ja vironvenäläisten välit ovat kärjistyneet, on tultu juuri siitä syystä, että Leena Hietasen kaltaiset ”antifasistit” väheksyvät virolaisten kärsimyksiä. Toivon syvästi, ettei lehtenne osallistu tulevaisuudessa tällaiseen toimintaan.
Janne Koivisto
–––––––––––––––
Uuslestadiolaisten valta
Puuttuen Voiman pääkirjoitukseen 9/2010 voisin todeta, että kyllä kai näitä uusliberalisteja, uuslestadiolaisia ja jenkkiläisiä kreationisteja kuten perussuomalaista uusrahvastakin on ihan riittävästi valistettu.
Uuslestadiolaiset ovat vallanneet median. Perussuomalaiset tykkäävät tästä peruskristillisestä pikkukyttäyksestä, ja kokoomus vetää halut ja haulit himaan. Vanha kunnon kuvio. Olli Tammilehto käyttää tästä osuvaa ilmaisua: fasismi on kätevä kapitalismin maastovaihde. Tuskinpa vastamainoskampanjat paljonkaan edesauttavat.
Juha Tampereelta
–––––––––––––––
Demokratian kriisistä
Kiitokset hyvästä artikkelista (Kohti demokratiaa persut edellä?, Voima 8/2010) koskien demokratian kriisiä.
Jari Leino, Muutos 2011:n hallituksen jäsen
–––––––––––––––
Virka- & mielivallasta
Mikko Niskasaaren Virkavaltaa & mielivaltaa oli todella hyvä artikkeli. Arvostan tämän kaltaisia vaivalla ja tarkasti tehtyjä juttuja. Näitä ei muualta löydä.
Juhana S.
–––––––––––––––
Ruusuja!
Ruusuja sylin täydeltä Klaus Welpille! Pysäyttäviä kuvareportaaseja ja kerrankin kunnolla erilaisia näkökulmia maailmaan! Mahtavaa työtä!
Elina
–––––––––––––––
Riivatusta huivista
Haluaisin kiittää Hanna Kuuselan kirjoittamasta artikkelista Anja Snellman & riivattu huivi (Voima 8/10). Artikkelin myötä varustauduin raskailla ennakkoluulotaakoilla lukemaan Snellmanin Parvekejumalia ja kirja lunasti ”odotukset” eli pelot. Se meni huimasti odotusten yli. Kiitos, että julkaisitte artikkelin.
Venla K.
–––––––––––––––
Nuivasti lähiruuasta
Marraskuun Voimassa 9/2010 Kimmo Jylhämö kirjoittaa oudon nuivaan sävyyn lähiruoasta ja siihen liittyvästä buumista. Lähiruoan ja luomuruoan ei tietenkään pitäisi olla mikään muoti vaan normaali tapa hankkia raaka-aineita ja mahdollisuuksien mukaan laittaa itse ruokaa.
Jylhämö katsoo että lähiruokaan jostain syystä liittyy korkea elintaso, jota hän – mielestäni typerästi – todistelee sillä, että hän ajoi autollaan 140 kilometriä käydäkseen jossain mainitsemattomassa ”lähiruoka”tapahtumassa.
Niin kauan kuin elämme rahataloudessa, on pankkitilin tietenkin oltava ainakin vähän plussan puolella, mutta kannattaisi huomata että omaehtoisen ruoan kasvattamisen ja lähiruoan (kuten myös lähikauppojen) suosimisen taustalla on myös laajempi näkemys oman elämäntavan vapaaehtoisesta materiaalisesta vähentämisestä (vertaa degrowth).
Olen muuttanut synnyinkaupungistani Helsingistä maalle, elän köyhyysrajan alapuolella, kasvatan itse ruokaani luomuna ja sen lisäksi hankin lähiruokaa lähiseudun tuottajilta.
En omista autoa enkä edes ajokorttia vaan tarvitessani välttämättä kyytiä raskaille kantamuksille, neuvottelen naapurien kanssa ja muutoin käytän, onneksi vielä toimivaa julkista liikennettä. En ole koskaan eläessäni voinut niin hyvin kuin nyt voin enkä aikuisikäisenä syönyt yhtä hyvin ja lisäaineettomasti kuin nyt syön.
On niin paljon elämänlaatua, jossa rahalla ei ole mitään tekemistä, mutta ihmisen, joka haluaa näin elää täytyy olla valmis tekemään työtä myös rahatta, omaa työtä omaksi, lähimpien, yhteiskunnan ja luonnon hyvinvoinniksi.
Marja-Leena Niinikoski, Porvoo
–––––––––––––––
Kiitän Wikileaks-tuesta
Siviilirohkeutta, loistavaa! Nostan hattua Wikileaks-toiminnastanne ja uutisoinnistanne, vaikka muissa asioissa olenkin ajoittain eri mieltä kanssanne.
Mikko Lipasti
–––––––––––––––
Hienoa Voima
Hienoa että tuette Wikileaksia, joka on joutunut ennennäkemättömän röyhkeän painostuksen ja ajojahdin kohteeksi. On todella mahtavaa, että teiltä löytyy selkärankaa tukea heitä antamalla tilaa palvelimeltanne.
–––––––––––––––
Wikileaks WTF!
Kiitos teille että puolustatte vapaata lehdistöä ja internetin tulevaisuutta! Klikkailen teidän sivuilta mainoksia ihan vaan periaatteen takia tästä lähtien! :)
Janne Ranta
–––––––––––––––
Louserit Vuittuun
Huomasin tämän ”vastamainoksenne” lehdessänne ja innostuin oitis. Minun on vain pakko saada kaikille Louis Vuitton-idiooteille vittuileva laukkunne! Petyin kuitenkin katkerasti googletuksen jälkeen – kyseessä oli ”vain” mainos. Vastamainoksenne ovat kyllä iskeviä, sitä en kiellä. Oliko Louserit Vuittuun -laukku vain tietokoneella manipuloitu Louis Vuitton -laukku vai saako tuollaisen oikeasti jostain?
Haluan sen!
–––––––––––––––
Toimitus vastaa: Pahoittelemme, kyseessä on manipuloitu kolmen euron kirpparilaukku. Suuren suosion johdosta olemme pakotettuja harkitsemaan laajan tuoteperheen lanseerausta. Ja hinnat tietysti nelinumeroisina!
–––––––––––––––
