Lukijaposti

Lukuaika: 7 minuuttia

Lukijaposti

Voiman ja Fifin lukijat kommentoivat julkaisuja.







Hei Kimmo Jylhämö!



Luin tänään Voima-lehdestä (9/2008) kirjoituksesi Ahtisaaresta.



Olen itse iloinnut siitä, että Ahtisaarelle vihdoinkin myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto. Se olisi pitänyt myöntää hänelle jo paljon aikaisemmin, mutta hyvä näin.



Olen pitkään seurannut Ahtisaaren toimintaa. Aina Namibia-ajoista saakka. Olen iloinnut hänen saavutuksistaan ja olen ollut ylpeä siitä, että Ahtisaari on suomalainen. Uskon vilpittömästi, että Ahtisaaren tekemästä työstä on todellista hyötyä rauhan saavuttamisessa eri puolilla maailmaa.



Kun luin juttusi suutuin silmittömästi. Minulle Ahtisaari on arvostettu rauhanrakentaja. En kuitenkaan halua asettaa häntä mitenkään jalustalle. Sen sijaan näen hänet aivan samanlaisena kuin sinut tai minut. Jos sinä tai minä olisimme määrätietoiseti tehneet työtä rauhanrakentajan aseman saavuttamiseksi, olisimme saavuttaneet sellaisen aseman. Sinun osaltasi se olisi varmaan vielä edessä, koska olet kuvasta päätellen paljon minua nuorempi. Niin sinun kuin minunkin teoissa on aina välillä sellaista, jota kadumme jälkikäteen. Niin varmaan myös Ahtisaaren toiminnassa ja teoissa. Niinkuin NVC:n kehittäjän tri Marshal Rosenbergillä on tapana sanoa: ”I have done things I wouldn’t have done, had I known then what I’ve since learnt”.



Voin kertoa sinulle, että olin kirjoittamassa ihan erilaista palautetta sinulle. Sellaista, jota sinun olisi ollut paljon vaikeampaa kuulla. Ystäväni sai minut rauhoittumaan ja miettimään, mitkä tarpeistani eivät tyydyty kun luen sellaisen kirjoituksen kuin se sinun Ahtisaari-juttusi oli.



No, minä raivostuin ja kun menen sen raivoni taakse, näen ajatukseni, joka on tuomitseva ja sanoo että sinä olet tehnyt väärin, kun olet häpäissyt Ahtisaaren jutussasi. Tunnen, kuinka paljon surua minussa on, kun ensin olen saanut tuon vihan ja ja suuttumuksen siirettyä sivuun tunnistamalla sen ajatuksen, joka teki minut vihaiseksi.



Nyt pääsen kiinni tarpeisiini. Tarpeeni ovat kunnioitus ja arvostus omasta mielestäni suurta valtiomiestä kohtaan. Nämä tarpeeni eivät täyty, kun luen juttusi. Ei täyty myöskään luottamuksen tarpeeni. Yhteisöllisyyden tarve ei myöskään täyty, koska monet samassa yhteisössä elävät ihmiset jakavat kanssani ilon Ahtisaaren saamasta tunnustuksesta.



Niinpä haluankin pyytää sinulta, että voisit jatkossa jutussasi Ahtisaaresta ja muista ihmisistä, nostaa esille myös ne asiat, joita heissä arvostat.



Toivon, että voit ottaa tämän viestin vastaan rakentavana ehdotuksena siitä, miten ainakin minä toivoisin voivani jatkossa lukea juttujasi. En haluaisi mielessäni leimata sinua jonkun ahtaan näkökannan edustajaksi vaan paljon mieluummin näkisin sinut laajakatseisena toimittajana, joka näkee selkeästi sekä hyvät että huonot puolet ihmisistä. Se auttaisi minua tuntemaan arvostusta ja luottamusta tulevaisuudessa lukiessani juttujasi.



Parempaa Uutta Vuotta toivottaen





Ystävällisin terveisin



Lars E. Granskog


_______________



Kuka lauloi Natokuorossa kovimmin?



Nyt kun Natosta on tullut rauhanjärjestö sen sanoma sopii hyvin jouluun. Minä olen kyllästynyt natopuheisiin, haluan kuulla mieskuorolaulua. Natolla on Suomessa jo hyvä kuoro, joka voisi esiintyä vaikka senaatintorilla kirkon portailla.



Ajatelkaa Ahtisaarta ykkösbassojen äänenjohtajana, Lipposta ja Niinistöä kakkosbassossa kilpailemassa äänenjohtajan asemasta, Stubbia ilkeänä kuoropoikana ykköstenorien äänenjohtajana, Pennasta ja koko Helsingin sanomien pääkirjoituskööriä kakkostenoreissa.



Laulu on jo niin tuttu, että kaikki osaavat sanat ulkoa, joten rahvas voi yhtyä yhteislauluun ja nähdä silmissään katetun natojoulupöydän, josta ei lautasia puutu. Jos ääntä puuttuu niin kuoroon voi ottaa huutavia joulupukkeja amerikasta ja heitellä suomalaisittain rypäleittäin karkkeja kansalle.



mainos

Res.vääpeli Kari


_______________



Ilmastokriisi ja kapitalismin syrjäyttäminen



Tadzio Müllerin teksti “Liike on kuollut, eläköön liike!” julkaistiin Voimassa 9/08 ja luimme sitä suurella mielenkiinnolla. Miksi ilmastonmuutoksen vastaisen liikkeen on oltava myös kapitalismin vastainen ja mitä se tarkoittaisi?



Ilmastonmuutoksen uhka näyttää päivä päivältä synkemmältä. Ihmiset menevät kaduille ja sanovat, että ilmastokysymys pitäisi ottaa vakavasti. Tyytymättömyyttä kuitenkin ilmaistaan useimmiten ”yhteiskuntakelpoisesti”: sellaisella sovinnaisuudella, jolla valtio kansalaisaktivismia ymmärtää ja tukee. Mitään sellaista, joka todella horjuttaisi vallitsevia rakenteita, ei tehdä tai vaadita. Kunhan nyt saamme eduskuntatalon rappusilla pidetystä mielenosoituksestamme tekemisen tunteen ja reippaita uutisia telkkariin.



Kuten Müller tuo ilmi, talouskasvun ja ilmastonmuutoksen torjumisen välillä on perustava ristiriita. Kioto monimutkaisine päästökauppamekanismeineen on harhauttanut monet uskomaan, että asiat ovat hoidossa. Myöskään teknologian kehittäminen ja eettinen kuluttajuus eivät riitä. Lienee mahdotonta päästä pakoon sitä tosiseikkaa, että kasvutalouden perusta on luonnon tuhoamisessa.



Olemme vihdoin havaitsemassa sen, että maaöljyriippuvaisuudellemme ei itse asiassa ole korvaavia vaihtoehtoja, sillä agropolttoaineiden laajamittainen tuotanto polkisi esimerkiksi Etelän yhteisöjen omaa toimeentuloa eikä välttämättä vähentäisi kasvihuonekaasupäästöjäkään. Ilmastonmuutos on vain yksi oire teollisen elämäntavan itsetuhoisuudesta, myös eliölajien sukupuuttoaalto kiihtyy. Kapitalismin piirissä ei kyetä ottamaan ratkaisevia käännösaskelia jonnekin toisaalle. Müller kysyy, mikä olisi sellainen tarina, joka saisi ihmiset toimimaan ruohonjuuritasolta. Hän vastaa, että Kioton riittämättömyys täytyy osoittaa. Mobilisointi Kööpenhaminan ilmastokokouksen 2009 liepeillä tapahtuviin mielenosoituksiin onkin jo täydessä käynnissä. Lienee paikallaan, että näissä näissä mielenosoituksissa kritiikin kohteeksi joutuvat niin kapitalismi kuin valtioiden harjoittama ilmastopolitiikkakin.



Massamielenosoitukset ovat arvokkaita. On tärkeä saada nähdä, että meitä on paljon, jotka vaadimme muutosta. Vastarinta on myös jännittävää ja hauskaa!

Mutta pureutuuko perinteinen marxilainen puheenparsi ”pahat kapitalistisaastuttajat” riittävän syvälle ilmastonmuutoksen juurille? Viholliskuvien rakentaminen ja ylläpito vahvistaa identiteettipolitiikkaamme. Jyrkät vastakkainasettelut voivat kuitenkin estää meitä näkemästä, että itsekin jatkuvasti uusinnamme vallitsevaa maailman tilaa, joita mielenosoituksissa niin kiihkeästi kritisoimme. Ja näin mielenosoitukset uhkaavat jäädä pelkäksi viihteeksi.



Tutkimustulosten valossa hallitusten tavoitteet osoittautuvat pahasti vanhentuneiksi. Tyndall Centren uusi tutkimus esittää, että mikäli ihmiskunta haluaa pysäyttää ilmaston lämpenemisen kahteen asteeseen, maailman päästöjen on saavutettava huippunsa v. 2015 ja laskettava 6-8% vuosien 2020 ja 2040 välillä, jolloin fossiileista päästäisiin kokonaan eroon pian vuoden 2050 jälkeen. Moisten muutosten toteuttaminen on uskomaton voimanponnistus. Mutta jos emme toimi…



Voi olla, ettei enää riitä, että menemme kaduille osoittamaan vastalauseita ja toivomme, että joku kuuntelee. Voi olla, että on aika alkaa rakentaa verkostoja, jotka luovat kestävän elämän mahdollisuuksia riippumattomina valtioista ja suuryrityksistä, jotka ovat valmiita ehkä maksimissaan niiaamaan Kioton suuntaan.



Uskallammeko kohdata länsimaisen kulutuskulttuurin kriisin ja visioida jotain uutta? Jotta vaihtoehto ei muodostuisi yhtä vastuuttomaksi ja tuhoisaksi kuin nykyinen yhteiskuntajärjestelmä, on meidän ymmärrettävä ihmisten välisen solidaarisuuden ja ekologian kunnioittaminen paljon herkemmin kuin tällä hetkellä. Vastuullisen yhteistoiminnan harjoittelu on aloitettava tänään, ei vasta sitten kun jonkinlainen suuri romahdus on tapahtunut.



Aura Kalli & Päivi Mattila

_______________

Luonnon oikeudet

Luin mielenkiinnolla artikkelin Luonto voitti (Voima 9/2008), joka käsitteli Ecuadorin uutta lainsäädäntöä luonnon puolesta. Ihmettelin kuitenkin kyseisen lain ensimmäistä artiklaa, sillä sen sisältö oli itsestäänselvyys, jota ei voi mitenkään kieltää. Se oli kuin säädettäisiin laki siitä että maapallolla on oikeus kiertää Aurinkoa eikä kukaan saa sitä estää.

Täydellisen steriilin ympäristön rakentaminen vaatii valtavia ponnisteluita, sillä luonnolla on taipumus täyttää tyhjiöitä. Suomalaisten paperitehtaiden lipeälammista löytyi bakteerikasvustoja ja Mariaanien haudan pohjallakin on elämää. En usko että edes kobolttipommeilla pystyttäisi steriloimaan koko maapalloa. Aina johonkin meren syvänteeseen jotain jäisi, joka sitten evolvoituisi ja täyttäisi maapallon uudestaan.

Vain rikkomalla maapallo voitaisiin elämä täältä hävittää.

Kolmas artikla taasen oli täyttä rautaa.

Topi Linkala

mainos

_______________

Pachamaman ilosanoma

Saimme marraskuun Voiman melko tuoreeltaan tänne Intiaan Arabianmeren rannalle, ja lukukokemus oli mitä antoisin: sosialismin paluu, kapitalismin kompurointi, Panchamaman perustuslaillinen asema, turbulenssiveljien liikeanalyysi, Ahtisaaren läpivalaisu jne. Lämmin kiitos. Aikamme tarvitsee lisää tällaista ilosanomaa, sillä moni saattaa ahdistua käsillä olevista massivisista kriiseistä.

Marko

_______________

Synkkä meininki

Lukiessani marraskuun Voimaa (Voima 9/2008) alkoi ahdistaa. Otsikko toisensa jälkeen oli synkkääkin synkempi kuin ulkona pimenevä kaamos.  Minkälaisen masennuksen maankorvessa kulkevi tällaisen lehden toimitus? Entä punavihreät lukijansa?

Tässä muutamia poimintoja marraskuun Voimasta: Ikean uudet juonet, Palkkaorjuuden jälkeen, Lopun alku, Yhteiskunta meni rikki, Mielen rankka monologi, Paluu paholaisen luokse, Hädän kiljahdus, Punaorpo ja Hautajaiset.

Kyllä siinä kannabista kuluu kun Voiman toimitus ja lukijakunta kahlaa läpi lehteään. Rankkaa hommaa tuo maailmanparantaminen.

Tomi Tuomisalo

_______________

Tervehdys

Huomasin tänään, että Voima-lehti taitaa olla julkaisu, jonka sisällöstä luen usein ”tarkasti” enemmän kuin vaikkapa tilaamistani julkaisuista. Esimerkiksi Ahisaarta käsittelevä tiivistelmä Autuaita ovat rahantekijät (Voima 9/2008) kokosi mainiosti niitä muistini sirpaleita, jotka pomppivat Nobel-palkinnon yhteydessä muistini lokeroissa.

Kari V.

_______________

Korruption pikakurssi

Matka-Mara on hauska epeli. Mikäli aihe kiinnostaa Voiman lukijoita enemmänkin, kannattaa käydä kaivamassa divarista tai kirjastosta esiin Pentti Sainion kirja Operaatio Ahtisaari (Art House, 1993). Kirja kertoo havainnollisesti, kuinka ulkoministeriön virkamies vie kotirouvansa lomamatkalle vaikkapa eksoottiseen Afrikkaan ja laittaa 86 507 markan laskun lama-Suomen veronmaksajien piikkiin.

Rauhanpalkinto on arvattavasti loukannut rehellisiä virkamiehiä (heitäkin on!) sydänjuuria myöten. Tutkivan jornalismin edustajien kannattaisikin nyt ottaa yhteyttä Ahtisaaren 90-luvun alun matkalaskut hyväksyneisiin virkamiehiin ja selvittää, mikä tämä Ahtisaari on miehiään. 

Jouko Kämäräinen

_______________

mainos

Marraskuun Voima

Aivan loistava numero: kansi, pääkirjoitus ja monta haastavaa juttua!

Markku

_______________

Lisää lukijoita

Kiitos onnistuneesta lehdestä! Varsinkin Punaorpo-artikkelista (Voima 9/2008), itse kun olen kotoisin Längelmäeltä, josta tie Tampereelle alkoi. Julkaisunne linja edustaa muutenkin elämäntapaani. Menestystä  teille! Ja lisää lukijoita!

Heikki Ritoniemi

_______________

    

Lisää kivoja juttuja

Hei, minusta olisi kiva jos Fifi eroaisi Voimasta sillä tavoin, että Fifi näkisi maailmassa ja yhteiskunnassa myös positiivisia asioita. En tarkoita, etteikö negatiivisista asioista saisi puhua, mutta kyllä ihmiset haluavat tietoa myös kivoista jutuista.

Oli esimerkiksi kiva kun Obama voitti vaalit ja sekin oli kiva kun vihreät saivat vaalivoiton. Uskoakseni kaikenlaista muutakin kivaa tapahtuu lähes päivittäin.

Kanintappajapupu

_______________

Uskallatteko?

Voimassa 8/2008 Hannele Huhtalan artikkeli/selostus/uutisointi ”Viimeiset huudot”, pani minut mietteliääksi ja sai ihmettelemään ja muuttamaan käsitystäni Voiman toimituspolitiikasta. Tai ehkä minun olisi muutettava omia mielipiteitäni. Olen joskus kuitenkin joutunut  ajattelemaan, että Voima olisi ytimiin pureutuva ja ennakkoluuloton.

Jutussa oli lause: ”Hetki oli historiallinen, sillä punavankien muistoa kunnioittivat punavankien omaisten lisäksi valtio, kirkko ja armeija.” Tilaisuus koski Suomenlinnan punavankileiriä 90 vuotta sitten. Minusta lähes makaaberia on se tosiasia, ettei kirkko, ei valtio, eikä armeija ole tehneet mitään tutkimusta punavankileireistä! Miksi järjestetään sitten muistotilaisuuksia?

Huhtalalta voisi kysyä onko hän lukenut Jaakko Paavolaisen lähes 30 vuotta sitten ilmestynyttä tutkimusta Vankileirit Suomessa 1918 tai minun ja Tuulikki Pekkalaisen kirjaa Punavankileirit 1918. Kansallinen murhenäytelmä. Muita kirjoja ei vankileirikatastrofista ole ilmestynyt! Arkkipiispalta olisi voinut kysyä, mitä papit tekivät vankileireillä. Vaikea kysymys, sillä hän ei tiedä! Minusta hänen osallistumisena ”muistotilaisuuteen” oli suurimman luokan pelleilyä!

Eikö Voiman olisi syytä tehdä jonkinlaista vaikka puolittaista teemanumeroa aiheesta 1918? Uskallatteko?

Seppo Rustanius

_______________

mainos

Ei näe

Muutama vuosi sitten vaihdoitte mainion lehtenne tekstin kokoa pienemmäksi. Nyt kun äitini tilasi lehden kotiinsa Pohojois-Savvoon saan vihdoin aikaseksi valittaa asiasta. Siis, jos haluatte myös yli kolmikymppisiä lukijoita niin tekstikokoa isommaksi! Lehteä ei saa luettua kuukausittain kokonaisuudessaan, jollei kärsi ripulista tai ummetuksesta, joka pidättelee vessassa normaalia pidempään.

Nele

_______________

Väsynyttä nuorisoa

Katselin Fifistä (ja myös muista medioista) kuvareportaasia Vanhan valtauksesta marraskuussa 2008. Itse reportaasissa ei ole mitään valittamista; mutta pakko kommentoida, että todella väsyneen oloisia nuo nykyiset yliopisto-opiskelijat. Missä kapina? Haluaisin lähettää terveisiä akateemisille ”aktivisteille” Elviksen sanoin: A little less conversation, a little more action!

Prole-Elvis

_______________

Fifin töhryraati

Mikäköhän idea noissa graffitien analysoinneissakin on? Niistä tulee sellasia kuin tekijä niistä tekee ja sillä hyvä. Graffiti on siistiä siksi kun se saa olla mitä on ja sillä hyvä. Sama kuin alkaisitte arvioimaan punkkareitten hiustyylejä. Luulisi löytyvän tärkeämpiäkin puheenaiheita.

Heikki

_______________

Obamalle mahdollisuus

Lukaisin Fifistä Janne Hukan artikkelin ”Missä muutos, Obama?” Eikö ole hieman kohtuutonta odottaa mullistavia muutoksia henkilöltä, joka aloittaa presidenttinä vasta kuukauden päästä? Annetaan ensin mahdollisuus, sitten on syytä kritisoida, jos homma ei toimi. Ei pidä lukea Obaman henkilövalintoja itsepintaisesti kuin piru raamattua, ennen kuin uusi hallinto on päivääkään oikeasti hallinnut.

Mielestäni on hyvä, että Obama valitsee hallintoonsa myös eri tavalla ajattelevia henkilöitä. Toinen vaihtoehto olisi tehdä kuten Bush, ja valita ainostaan sellaisia toimijoita, jotka varmasti kertovat vain presidenttiä miellyttäviä asioita. Sitä paitsi USA:n kaltaisessa kaksipuoluejärjestelmässä on hyvä ajatus ojentaa kättä myös toiselle puolelle poliittista janaa. Maa on niin hajaantunut Bushin jäljiltä, että yhtenäisuuden rakentamminen on taatusti älykästä toimintaa. Ja ei pidä unohtaa, että lopulta se on Obama joka päätökset tekee, ei Emanuel, Clinton tai Geithner.

Kiitokset silti nettilehden starttaamisesta. Kuuluu jo vakiolukemistoon työpäivän lomassa.

Mikko L

_______________

Voimaa Otolle

subject: Tilaus

mainos

to: tilaukset

tilaajan_etunimi: Otto Ville

tilaajan_sukunimi: Kuusinen

tilaajan_katuosoite: Kuusitie 6A16

tilaajan_postinumero: 0161616

tilaajan_postitoimipaikka: Helsinski

tilaajan_puhelinnumero: 046 1616166

maksajan_etunimi: Hertta

maksajan_sukunimi: Kuusinen

maksajan_katuosoite: Mäntytie 6A16

maksajan_postinumero: 0161616

maksajan_postitoimipaikka: Helsinski

maksajan_puhelinnumero: 047 1616166

Submit: lähetä tilaus. 

_______________









Voima

  • 9.9.2009