Läski terveyden asialla

Lukuaika: 3 minuuttia

Läski terveyden asialla

Sicko haastaa amerikkalaiset vaatimaan parempaa julkista terveydenhuoltoa.

Michael Mooren dokumentti Fahrenheit 9/11:n maailmanlaajuinen menestys ohjasi yleisön takaisin poliittisen elokuvan äärelle ja toisaalta politiikan takaisin yleisöelokuvaan.

Elokuva sai vuonna 2004 Cannesissa pääpalkinnon. Sittemmin siitä on tullut elokuvahistorian tuottoisin dokumentti.

Mooren keinoista ja etiikasta dokumentin tekijänä on kiistelty laajalti, mutta esimerkiksi Fahrenheit 9/11 -elokuvan pääargumentit on myöhemmin hyväksytty pitäviksi.

Lääke- ja terveydenhoitoteollisuutta lienee viime vuosina huolestuttanut se, että Moore etujoukkoineen on valmistellut amerikkalaisen terveydenhuoltojärjestelmän tilaa kuvaavaa elokuvaansa Sicko.

Yhdysvalloissa 29. kesäkuuta ensi-iltansa saanut dokumentti saattaa hyvinkin olla alan suuryrityksille pahin mahdollinen todeksi muuttunut painajainen.

Mooren elokuvan kiusallinen pääkysymys kuuluu: Miksi maailman rikkaimman maan kansalaisilla on käytössään surkea terveydenhuoltojärjestelmä, joka kaiken lisäksi tulee hyvin kalliiksi?

Lopputuloksena 50 miljoonaa amerikkalaista elää ilman sairausvakuutusta ja kattavaa terveydenhoitoa, noin yhdeksän miljoonaa heistä on lapsia.

Tyylillisesti Sicko eroaa Mooren aiemmista dokumenttielokuvista. Moore on asettanut itsensä kuvissa pääasiassa taka-alalle. Hän ei myöskään edellisten elokuviensa tyyliin henkilöi yhtiöitä johtajiinsa.

Ehkä juuri siksi, että ”pahikset” ovat Sickossa vaikeammin osoitettavissa kuin edeltäjissä, Moore keskittyy ajojahdin sijaan esittelemään ihailemiensa ”esimerkkimaiden” terveydenhuoltojärjestelmien edistyksellisyyttä.

Yksi näistä maista on WHO:n maailman parhaaksi vuoden 2000 tutkimuksessaan rankkaama Ranska. Sekin muistetaan mainita, että köyhä kehitysmaa Kuuba on vain kaksi sijaa jäljessä Mooren rikasta kotimaata, joka on vasta sijalla 37.

Amerikkalaiset ansaitsevat parempaa, pohjimmiltaan patrioottinen Moore julistaa elokuvallaan.

Sicko ei rakennu vastakkainasettelun varaan tai ole hyökkäys joitakin tahoja vastaan. Pikemminkin se on haaste muutokseen tai kutsu toimintaan, kuten ohjaaja on itse sanonut.

Jo nyt on osoittautunut, että vahvimpien lobbaajien, kuten vakuutus- ja lääkeyhtiöiden, ohella nykyjärjestelmän puolestapuhujat ovat vähissä. Moore onkin saanut puolelleen monia merkittäviä konservatiivivaikuttajia.

Sen sijaan syytettyjen penkille joutuu demokraattisenaattori Hillary Rodham Clinton, entinen julkisen terveydenhuoltojärjestelmän kannattaja.

Elokuvassa arvostellaan voimakkaasti Clintonia, jonka presidentinvaalikampanjan merkittäväksi taloudelliseksi tukijaksi osoittautuu nykytilanteesta hyötyvä terveysteollisuus.

Sickon maailmanensi-iltaa juhlittiin Cannesin elokuvajuhlilla viime toukokuussa. Elokuva esitettiin ohjaajan omasta halusta juhlien pääsarjassa kilpailun ulkopuolisena työnä.

”En halunnut toimia kuin stereotyyppinen amerikkalainen, että kun olen voittanut yhden Kultaisen Palmun, hamuan lisää”, näkyvästi laihtunut ja partansa ajanut Moore totesi ja nauratti lehdistöä ahneen amerikkalaisen prototyyppiä imitoiden.

Ylipainoisen ohjaajan 10 kilon laihtumisen voi myös nähdä kannanottona: ”Yksi tapa taistella nykyjärjestelmää vastaan on totta kai se, että pitää itsestään ja omasta hyvinvoinnistaan parempaa huolta”, ohjaaja totesi.

Ammattilaisyleisö nousi elokuvan jälkeen seisomaan ja otti Cannesin kultapojan elokuvan vastaan 15 minuutin loppuaplodein.

mainos

Elokuvan maailmanensi-iltaa ja saapumista Cannesiin edelsi pienimuotoinen skandaali.

Kiistan aiheutti kohtaus, jossa Moore halusi todistaa, miten jopa vihollissotilaat saavat Guantánamo Bayssa parempaa terveydenhoitoa, kuin 9/11-pelastustöissä loukkaantuneet, kansallissankareiksi julistetut pelastustyöntekijät omassa kotimaassaan.

Yhdysvaltain valtiovarainministeriön mukaan Moore oli rikkonut Trading With the Enemy Act -säännöksiä tehdessään kuvausmatkan Kuubaan ilman erityislupaa.

”Lakimieheni ovat neuvoneet minua suhtautumaan asiaan vakavasti, vaikka ensin pidin koko juttua vitsinä”, Moore kertoi Cannesissa.

Äärimmäisessä tapauksessa säännösten rikkominen olisi saattanut johtaa kuvamateriaalin takavarikkoon. Moore kertoikin, että heti kyselyn tultua hän oli toimittanut elokuvasta esityskopion Yhdysvaltojen rajojen ulkopuolelle.

”Halusimme varmistaa, että voimme esittää elokuvan täällä”, Moore totesi kansainväliselle lehdistölle.

Ministeriön kysely ei johtanut syytetoimiin ja myöhemmin koko episodia epäiltiin elokuva-alan keskusteluissa jopa Mooren tarkoitushakuiseksi ja häikäilemättömäksi mutta toimivaksi markkinointitempuksi.

Moore-kriitikoille riittää uudessa elokuvassa purtavaa. Netissä kymmenet suositut anti-Moore-sivustot latelivat syytöksiään heti maailman ensi-illan jälkeen. Myös Mooren vastaisia elokuvia on ilmestynyt viime vuosina useita.

Kriitikot syyttävät Moorea rahanahneudesta ja tosiasioiden vääristelystä. Moore oli jo Cannesissa valmistautunut vastustajiensa syytöksiin, mutta heitti kuitenkin asian leikiksi:

”Voisin alkaa rahoittaa anti-Moore-elokuvien festivaalia. Niin paljon dokumentteja on viime vuosina tullut.”

Humanismin ja sananvapauden nimissä Moore myös tukee tunnetuimman anti-Moore-sivuston, Moorewatch.comin ylläpitäjää tämän ilmoitettua sivuillaan joutuvansa sulkemaan saitin vaimonsa sairaalalaskuista aiheutuneiden taloudellisten rasitteiden vuoksi.

Niinpä Moore lähettää Sickossa miehelle ”anonyymisti” 12000 dollarin avustuksen.

Moore intoili Cannesissa, ettei ole lainkaan mahdoton tehtävä saada kaikessa maailman parhaaksi pyrkiviä amerikkalaisia kilpailemaan maailman parhaasta julkisesta terveydenhuollosta.

”Minun tai tämän elokuvan ei tarvitse vakuuttaa amerikkalaisia siitä, että terveydenhuoltojärjestelmässämme on jotain vikaa. Suurin osa amerikkalaisista on jo havainnut sen. Juuri siksi en käytä elokuvassa paljoa aikaa terveydenhuollon kauhukertomuksiin, vaan haluan tuoda esille vaihtoehtoja.”

”Toivon, että elokuvan nähtyään amerikkalaiset sanoisivat, että nykyjärjestelmälle on vaihtoehto, joten pitäisikö meidän katsoa, miten asiat muissa maissa hoidetaan.”

Mooren mukaan amerikkalaiset ovat aina olleet hyviä varastamaan ideoita ja muokkaamaan niistä omiaan.

”Miksemme toimisi tässä asiassa samoin? Me olemme maailman rikkain maa. Me käytämme terveydenhuoltoon eniten rahaa maailmassa. Silti meillä on läntisen maailman huonoin terveydenhuollon taso. Pystymme parempaan.”

Vaikka Moore suhtautuu muutoksen mahdollisuuteen toiveikkaasti, hänen mukaansa uutta terveydenhoitojärjestelmää rakennettaessa on oltava varuillaan, etteivät alan suuryritykset omi verorahoja itselleen.

”Jo laki velvoittaa yksityisiä vakuutusyhtiöitä maksimoimaan osakkeennomistajien voiton. Yksi tapa maksimoida voitto on antaa vakuutetuille niin vähän hoitoa kuin mahdollista”, karismaattisen matkasaarnaajan varmuudella lehdistölle puhunut Moore vakuutti.

”Rahalla ei saisi olla yksinkertaisesti mitään roolia päätettäessä, autetaanko jotakin ihmistä vai ei.”

mainos

Michael Mooren Sicko – Aivan sairasta -elokuvan Suomen ensi-ilta 26.10. Elokuva esitetään Rakkautta & anarkiaa -festivaalilla.

michaelmoore.com

www.moorewatch.com

KALLE KIRSTILÄ

  • 9.9.2009