Kirjoittanut Olli Tammilehto

Lääkettä Köpis-debikseen

Lukuaika: 4 minuuttia

Lääkettä Köpis-debikseen

Kööpenhaminan ilmastokokouksen tulos sai monet aktivistit vaipumaan epätoivoon.

Kööpenhaminan ilmastokokouksen tulos sai monet aktivistit vaipumaan epätoivoon. Se oli pettymys myös niille virkamiehille ja poliitikoille, jotka olivat vuosikausia neuvotelleet uudesta ilmastosopimuksesta. Joulukuisessa Tanskassahan ei saatu aikaan mitään varsinaista sopimusta.

Yksimielisyyttä ei löytynyt

Kööpenhaminan sopimus (Copenhagen Accord) merkittiin vain kokouksen tiedoksi, koska tarvittavaa yksimielisyyttä ei löytynyt. Vaikka yksimielisyyteen olisi päästykin, kaikki sopimusehdotukset olisivat olleet aivan liian heikkoja päästöalennusten ja aikataulujen suhteen. Päästöjen säätely olisi perustunut tehottomaan ja keinottelulle alttiiseen päästökauppaan.

Maailman suurimpien kivihiilen louhijoiden, USA:n, Kiinan, Intian, Australian ja Etelä-Afrikan hiilikerhon myötävaikutuksella syntyneen tiedoksi merkityn paperin arvo on lähinnä siinä, että ilmaston lämmittämisen jatkamiselle saatiin vain huono oikeutus.

Ilmastovelka pitää maksaa kehitysmaille

Kaikki maat eivät lähteneet ilmastoneuvotteluihin samalta lähtöviivalta. Saarivaltiot ja köyhä etelä kärsivät jo nyt ilmastonmuutoksesta, kun maapallon keskilämpötila on noussut 0,8 astetta esiteolliseen aikaan nähden. Tulvat, myrskyt, kuivuus ja metsäpalot tappavat ihmisiä.

YK:n entisen pääsihteerin Kofi Annanin johtaman tutkimusryhmän varovaisen arvion mukaan jo nykyään 300000 ihmistä kuolee vuosittain köyhässä etelässä ilmastonmuutoksen seurauksena. Kuitenkin Intiaa ja Kiinaa lukuun ottamatta köyhien maiden historiallinen panos ilmastonmuutoksen synnyttämisessä on mitätön.

Niinpä saarivaltiot ja kaikki kehitysmaat (G77 ja Kiina) vaativat Kööpenhaminan kokouksen loppumetreille saakka, että lämpötilan nousu on rajoitettava 1,5 asteeseen ja teollisuusmaiden on maksettava valtavasta ilmastovelastaan satoja miljardeja dollareja takaisin köyhille maille.

Ihmiskunta rikkaiden pelinappulana

Rikkaissa teollisuusmaissa ilmastomuutoksen ei odoteta aiheuttavan vielä dramaattisia vahinkoja. Maiden päätöksentekokulttuuriin on iskostunut rasismia muistuttava ideologia, joka mitätöi köyhien hengen arvon. Niinpä ne hyväksyvät periaatteessa kahden asteen lämpötilan nousun, mutta niukoilla päästövähennyslupauksillaan maat käytännössä siunaavat ainakin kolmen, mahdollisesti jopa neljän asteen nousun.

Monien analyysien mukaan lämpötila nousee 3,5–4 astetta. Etelän ylikuumenemisen lisäksi näillä lämpötilan nousuilla päästään ainakin 50 prosentin todennäköisyydellä hallitsemattomaan globaaliin ilmastokatastrofiin. Tyndallin ilmastotutkimuslaitoksen johtajan Kevin Andersonin mukaan neljän asteen nousu merkitsisi noin kuuden miljardin ihmisen kuolemaa – vain noin 0,5 miljardia jäisi henkiin.

Tarvitsemme talouslamaa

Pohjoisen vallanpitäjät ovat varmaankin mielessään ajatelleet, että suostuminen köyhien maiden alle 1,5 asteen vaatimukseen johtaisi ainakin 50 prosentin todennäköisyydellä talouden kasvun ja yhtiöiden voittojen hyytymiseen teollisuusmaissa. Kevin Anderson totesi hiljattain The Timesissa: ”Tarvitsemme suunniteltua talouslamaa. Taloudellinen kasvu ei sovi yhteen päästöjen vähentämisen kanssa.”

Teollisuusmaiden eliittien ratkaisu tässä tilanteessa oli selvä: etelän vaatimuksiin ei suostuta ja taloudellisesta kasvusta pidetään kiinni vaikka sadat miljoonat – mahdollisesti jopa miljardit – ihmiset kuolevat ja vältämme täydellisen katastrofin vain tuurilla.

Rikkaiden metodi: hajota ja hallitse

Koska ilmastosopimukseen tarvittavaa yksimielisyyttä ei voitu saavuttaa neuvottelemalla, rikkaat maat turvautuivat köyhien rintaman hajottamiseen, lahjontaan, kiristykseen ja kokoustaktiikkaan. Ensin Kiina, Intia, Etelä-Afrikka ja Brasilia otettiin samaan neuvottelupöytään USA:n kanssa. Kun nämä oli saatu hyväksymään näennäissopimus, ryhdyttiin lahjomaan ja uhkailemaan heikompia köyhiä maita. USA ja Britannia ilmoittivat avoimesti, että avustusrahaa tulee vain sopimukseen suostuville. Joillekin luvattiin sairaaloita, toisia uhattiin kaikkien Maailmanpankin lainojen jäädyttämisellä.

Kuitenkaan Bolivia, Venezuela, Kuuba, Costa Rica, Nicaragua, Somalia ja Tuvalu eivät hyväksyneet tyhjänpäiväistä sopimusta. Tuvalun edustaja Ian Fry totesi: ”Näyttää siltä, että meille tarjotaan 30 hopearahaa, jotta kavaltaisimme kansamme ja tulevaisuutemme.”

Sudanin edustajan Lumumba di-Apingin mukaan ”nykyinen esitys tuomitsee Afrikan tuliseksi pätsiksi, koska kaksi astetta merkitsee Afrikassa 3,5 astetta IPCC:n raportin mukaan. Esitys pyytää Afrikkaa allekirjoittamaan itsemurhasopimuksen, tuhkaksipolttamissopimuksen, jotta muutamien maiden taloudellinen valta-asema säilyisi.”

Kansalaisliikkeet tukevat köyhiä maita

mainos

Olennainen syy etelän kokousedustajien pysymiseen kannassaan oli se, että yhteiskunnalliset liikkeet ja järjestöt tukivat niitä kuten Seattlessa vuonna 1999 ja Balin ilmastokokouksessa vuonna 2007. Toisenlaista globalisaatiota vaativa liike on yhtynyt radikaaliin ilmasto-oikeudenmukaisuusliikkeeseen.

Oikeudenmukaisuusvaatimukset kuuluivat voimakkaasti myös Kööpenhaminan kaduilla ja kokouspaikalla Bella-keskuksessa. Tosin viranomaiset pyrkivät heikentämään liikevaikutusta. Julkaistut pelottelu-uutiset, poliisien massiivinen läsnäolo ja väkivallan käyttö sekä mielivaltaiset pidätykset pyrkivät kääntämään ilmastomielenosoitusten merkitykset ylösalaisin: ihmiskunnan historian ylivoimaisesti suurimman turvallisuusuhan aiheuttaneita, öljyllä voideltuja eliittejä vastaan mieltä osoittavat aktivistit olivatkin nyt itse suuri turvallisuusuhka.

Kööpenhaminan mielenosoituksiin ja muihin tapahtumiin osallistuneiden yli 100 000 ihmisen motiivi ei ollut vain vaikeuttaa huonon sopimuksen syntyä. Siksi virallisen kokouksen epäonnesta huolimatta Kööpenhamina oli monille aktivisteille toivoa luova kokemus.

Klimaforum

Kööpenhaminan keskustassa sijainnut vaihtoehtotori Klimaforum ylitti odotukset. Sen lukuisiin seminaareihin, keskusteluihin, työpajoihin ja konsertteihin osallistui noin 50 000 ihmistä.

Foorumin osanottajat, lähes 400 järjestöä, hyväksyivät julkilausumaluonnoksen 10.12. Joukossa oli lukuisia Maan ystävien ryhmiä, Suomen ja muiden maiden Attac-järjestöjä sekä Via Campesinan jäsenjärjestöjä.

Julkilausuman keskeisenä sisältönä on järjestelmän muutos. Kannanotossa hylätään ilmastonmuutoksen torjunnan näennäisratkaisut, kuten ydinvoima, kivihiilivoimaloiden hiilidioksidin talteenotto, puhtaan kehityksen mekanismi ja ilmaston keinomuuntelu. Siirtyminen kohti ekologisesti kestävää yhteiskuntaa ”edellyttää sosiaalisten, poliittisten ja taloudellisten rakenteiden perustavaa laatua olevaa muutosta sekä sukupuoleen, luokkaan, rotuun, ikään ja kansallisuuteen perustuvan epätasa-arvon ja epäoikeudenmukaisuuden oikaisemista.”

www.klimaforum09.org/Declaration

Rakenteiden on muututtava

Suuri yhteiskunnallinen muutos on jälleen mukana globaalisti verkostoituneiden yhteiskunnallisten liikkeiden vaatimuksissa. On puututtava kriisejä synnyttäviin rakenteisiin.

Myös toinen toimintasuunta nousi esille Kööpenhaminan kokouksen tuloksettomuudesta: ilmaston keinomuuntelu eli geoengineering. Jos kerran poliitikot eivät saa nykyisen ilmastoa lämmittävän teknologisen järjestelmän toimintaa muutettua, pitää luoda uusi teknologinen järjestelmä, joka viilentää maapalloa. Levittämällä valtava määrä sulfaatteja aerosoleina ilmakehään voitaisiin saada nykyistä enemmän auringonsäteilyä heijastumaan takaisin avaruuteen ennen sen saapumista maanpinnalle. Seurauksena olisi tietenkin monia uusia ongelmia kuten otsonikatoa ja happosateita.

Kööpenhaminan jälkeen teollistuneella ihmiskunnalla näyttää siis katastrofin odottelun lisäksi olevan kaksi vaihtoehtoa: jatkaa nykyisellä ympäristötuhoon johtaneella tiellä siirtymällä entistä intensiivisempään ja riskialttiimpaan luonnon ja ihmisten teknokraattiseen hallintaan tai sitten muuttaa nopeasti yhteiskunnat ja talous aidosti demokraattisiksi, jolloin ylivaltaan kytköksissä oleva energiankulutuksen ja luonnon muuttamisen tarve vähenisi ratkaisevasti.

_______________

Fifi uutisoi ja taustoitti ilmastokokouksen

Kukka Ranta valokuvasi ilmastokokousta ja kuohuja sen ympärillä. Mikael Brunila kirjoitti tapahtumasta. ”Ilmastoliike sai karusti kokea, ettei se välttämättä voi toistaa globalisaatioliikkeen voittoja liimaamalla uusia etikettejä vanhan aktivismin pintaan. Kööpenhaminan jälkeisessä elämässä tarvitaan uudelleenarviointia. Todistimmeko vain poliisin onnistumista vai myös omaa epäonnistumistamme?”

Henri Purjeen mukaan ilmastokriisiä ei enää nähdä vain ympäristökysymyksenä: ”Takana on kansainvälisten massaprotestien vuosikymmen, jonka aikana erilaisten kansalaisliikkeiden on usein ollut vaikea löytää yhteistä säveltä. Kööpenhaminan ilmastokokous saattoi muuttaa asian.”

Elina Venesmäki haastatteli ympäristöministeri Paula Lehtomäkeä siitä, mitä Suomi aikoo Kööpenhaminassa. Suomi odottaa muiden siirtoja. Venesmäki seurasi myös Naomi Kleinia varjokonferenssissa. Oikea kokous sulki kansalaisjärjestöt ulos.

Janne Junttila raportoi Pohjolan pyöräilykaupungin vihreästä menosta.

Fifin Sääasema-blogissa kokouksen kulkua ovat kommentoineet YK:n nuorisodelegaatiolainen Samuli Sinisalo, Polttava kysymys -kampanjakoordinaattori Meri Pukarinen, Voiman toimittaja Jukka Vuorio, pilapiirtäjä Seppo Leinonen ja KÖP15-kampanjakoordinaattori Minna Sumelius. Yleisempiä ilmastouutisia pui blogin vakikasvo Maria Haanpää.

Lue lisää Fifistä.

mainos

_______________

Olli Tammilehto