Kambodžan kansanmurhasta syytettyjen oikeudenkäynnit alkavat vihdoin.
Kambodžan kansanmurhasta syytettyjen oikeudenkäynnit alkavat heinäkuussa, lähes kolmenkymmenen vuoden odotuksen jälkeen. Phnom Penhissä sijaitsevan Toul Slengin kansanmurhamuseon vierailijoille on kuitenkin jo suotu mahdollisuus antaa oma tuomionsa. Tuomio on kovasanainen.
Punaisten khmerien valtakaudella Toul Slengissä toimi pahamaineinen kidutuskeskus s-21. Nykyään keskuksen tiloissa toimii kansanmurhamuseo. Museon pysyvään näyttelyyn kuuluu vaikuttava, tuhansien kuvien kokoelma punaisten khmerien uhreista. Punakhmerit kuvasivat kaikki vankinsa, joista suurin osa teloitettiin pian kuvan ottamisen jälkeen.
Vuodesta 2002 museossa on ollut esillä valokuvanäyttely myös kansanmurhaan syyllistyneistä kiduttajista ja sotarikollisista. Museon johdon hiljaisella suostumuksella museossa on sallittu poikkeuksellinen vuoropuhelu näyttelyn ja näyttelyvieraiden välillä, murhaajien ja heidän uhriensa välillä. Julmuuksista vastuullisten punaisten khmerien kuvia on häpäisty ja tärvelty polttamalla, raaputtamalla, maalaamalla ja kirjoittamalla.
Runnelluissa ja herjausten peittämissä valokuvissa on outoa, liikuttavaa kauneutta. Vain punaisten khmerien ykkösjohtajan Pol Potin kuva on poistettu näyttelysalista.
”Pol Potin kuva on toimistossani”, Kambodžan dokumentointikeskuksen johtaja Youk Chhang kertoo. Hän on itsekin yksi Pol Potin hirmuhallinnosta selviytynyt.
”Museon henkilökunta ei pitänyt seksuaalissävyisistä loukkauksista joita oli piirrelty kuvaan, ja pyysi minua siksi poistamaan sen. Museossa vierailevien nuorten ei ole sallittua nähdä sellaista.”
Kambodžan dokumentointikeskus on usa:n kongressin rahoituksella vuonna 1995 perustettu voittoatavoittelematon järjestö. Vuodesta 1997 lähtien se on toiminut itsenäisenä ja puolueettomana järjestönä yksityisen ja valtiollisen tuen turvin. Dokumentointikeskuksen päätehtävä on Kambodžan kansanmurhaa koskevan tiedon säilyttäminen jälkipolville. Keskuksen keräämät tiedot ja asiakirjat ovat tärkeitä tulevassa kansanmurhaoikeudenkäynnissä.
Chhang oli yllättynyt, että muidenkin kuin ylimpien khmer-johtajien kuvat tärveltiin. Julkinen keskustelu tulevista oikeudenkäynneistä entisiä punaisten khmerien johtajia vastaan on luonut julmuuksiin syyllistyneiden ja niiden uhrien välille hyvin mustavalkoisen asetelman.
”Tämän asetelman tilalle toivoisin syntyvän harmaan vyöhykkeen, jolla keskustelu ja sitä kautta ymmärrys ja sovitus voisivat kehittyä. Toivon, että tämä näyttely voisi auttaa tuon harmaan vyöhykkeen synnyttämisessä.”
Vireak Sok Bun on 22-vuotias Phnom Penhissä syntynyt ja siellä asuva nuorimies. Iältään hän käy lähes keskiverto-kambodžalaisesta. Kansalaisten keski-ikä kun on kansanmurhan perintönä uskomattoman alhaiset 21,3 vuotta. Hän käänsi tätä artikkelia varten museovieraiden kuviin piirtämät khmerinkieliset kirjoitukset. ”Khmerin kieli on varsin rikasta loukkausten ja herjausten suhteen”, hän nauraa.
Opiskelujen ohella Vireak on työskennellyt runsaat kaksi vuotta Toul Slengin kansanmurhamuseota vastapäätä sijaitsevassa Boddhi Three -hotellissa. Silti hän ei ole koskaan vieraillut museossa.
Toisin kuin monilla muilla ikäisillään kambodžalaisilla, hänellä on kuitenkin varsin selvä käsitys punaisten khmerien hallinnon aikaisista tapahtumista. Hän on kuullut niistä vanhemmiltaan, sukulaisiltaan, naapureiltaan ja muilta tuon ajan kokeneilta.
”Ne olivat helvetillisiä aikoja kambodžalaisille”, Vireak sanoo. ”Ihmisillä ei ollut mitään keinoja taistella vastaan tai puolustaa itseään. Ihmiset pakotettiin raatamaan pitkiä päiviä punaisten khmerien täydellisessä kontrollissa, ja silti heille annettiin vain vähän ruokaa. Jos jotkut yrittivät paeta tai varastaa syötävää, heidät tapettiin.”
”Toivon mukaan ensi vuonna alkavat oikeudenkäynnit punaisten khmerien johtajia vastaan ovat oikeudenmukaisia, ja ne paljastavat sen kuka oikein oli tuon kaiken takana”, Vireak jatkaa.
Hän ei oikein usko, että pelkästään oikeuteen haastetut viisi punaisten khmerien johtajaa olisivat vastuullisia tuon ajan julmuuksista. Hän epäilee, että jotkut jotka ovat nykyisin korkeissa poliittisissa asemissa, olivat mukana tapahtumissa.
”Tämä voisi selittää sen miksi nykyisin Kambodžan kouluissa ei opeteta mitään tuosta ajanjaksosta”, Vireak päättelee.
Vireak saattaa olla hyvinkin oikeilla jäljillä. Onhan esimerkiksi maan pitkäaikainen pääministeri Hun Sen entinen punaisten khmerien itäisen hallintoalueen virkamies.
YK:n kansainvälinen sotarikostribunaali ja Kambodžan hallitus pääsivät viime vuonna viimeinkin sopuun vielä hengissä olevien punaisten khmerien johtajia vastaan aloitettavista oikeudenkäynneistä. Erityistuomioistuimen perustamiseen liittyvät valmistelut ja neuvottelut kestivät kymmenen vuotta.
Tribunaalin kolmekymmentä ulkomaista ja kambodžalaista tuomaria vannoivat viime kesänä virkavalansa. Ensimmäiset syytteet on jo luettu ja varsinaisten oikeudenkäyntien arvioidaan alkavan ensi heinäkuussa.
Tällä hetkellä tutkintovankeudessa on viisi henkilöä. Iältään 65 ja 82 ikävuoden välillä olevia pidätettyjä odottavat raskaat syytteet sotarikoksista ja rikoksista ihmiskuntaa vastaan. Yksi syytetyistä on Nuon Chea. Häntä kutsuttiin punaisten khmerien aikaan nimellä Veli numero kaksi, Pol Potin ollessa numero yksi. Pol Pot kuoli luonnollisen kuoleman viidakkotukikohdassaan Thaimaan rajan tuntumassa vuonna 1998.
Tutkintovankeudessa on myös Kaing Guek Eav, eli Duch joka oli Toul Slengin kidutuskeskuksen johtaja.
Iso osa väestöstä on kansanmurhan tapahtumien traumatisoimaa ja kansallisen tragedian jälkihoito ollut kehnoa. Alun perin Kambodžan hallitus vaati oikeudenkäyntejä pidettäväksi paikallisin voimin paikallisessa oikeusistuimessa, mutta YK ei tähän ymmärrettävästi suostunut. Oikeuslaitos on maassa heikko, ja korruption riivaama.
Kambodžan hallituksen motivaatio oikeusprosessin kiirehtimiseksi on ollut vähäinen. Niin maan entinen kuningas Norodom Sihanouk kuin tärkeä kauppakumppani Kiinakin ovat suhtautuneet oikeusprosessiin vastentahtoisesti. Hallituksen nykyisissä johtotehtävissä toimivilla on lähes kaikilla joitain yhteyksiä punaisten khmerien hallintoon. Pitkään jatkuneissa neuvotteluissa hallituksen ja sotarikostribunaalin välillä on ollut kyse myös rahoituksen löytämisestä. Tällä hetkellä oikeusprosessin hintalapussa lukee 56 miljoonaa dollaria.
Kansanmurhaoikeudenkäyntien panokset ovat tämän päivän Kambodžalle poikkeuksellisen suuret. Oikeusvaltion perustaa on vaikea rakentaa, jos rikolliset eivät joudu vastaamaan teoistaan. Myös julmuuksien uhreilla on vihdoinkin mahdollisuus tulla kuulluiksi ja saada oikeutta. Tämä voi olla ensiaskel kansallisen sovituksen ja poliittisen vakauden tiellä.
Kuvat ovat Kambodžan dokumentointikeskuksen vuonna 2002 tuottamasta näyttelystä ”Historian uhrit: punaisten khmerien julmuuksien uhrien ja julmuuksiin syyllistyneiden ääniä”. www.dccam.org
Simo Ollila
