Suomessa on vähän poliiseja. Vartijoita meillä sen sijaan piisaa.
Suomessa on väkimäärään suhteutettuna poliiseja vähemmän kuin yhdessäkään muussa EU-maassa. Vartijoiden määrä kasvaa samaa tahtia kuin poliisin resursseja leikataan.
Yhteiskuntarauhan ylläpitäminen siirtyy organisaatioille, joiden ensisijainen tehtävä ei ole yhteiskuntarauhan ylläpito vaan voiton tavoittelu. -Mistä vartijoiden kysynnän kasvu johtuu?
”Muutos johtuu kaupunkitilan kehittymisestä, ei niinkään halusta siirtää poliisin tehtäviä vartijoille.” kertoo turvallisuuspalveluyritys Securitaksen hallintopäällikkö Timo Kerttula.
Kerttula väitteli hiljattain tohtoriksi vartijoista ja järjestyksenvalvojista julkisen vallan käyttäjinä.
”Suomessa oli 1980-luvun alussa yksi kauppakeskus, ja nyt niitä on 70. Ihmisten vapaa-ajanvietto on siirtynyt tilaan, joka perinteisesti on ollut vartijoiden pelikenttää. Sen pelikentän koko on nyt kasvanut huimasti.”
Tämä kehitys ei suinkaan ole vartioimisliikkeiden vika eikä ansio. Ne ainoastaan vastaavat kysyntään ja reagoivat markkinoiden kehitykseen.
Tästä ovat vastuussa päättäjät, jotka määrittelevät yhteiskunnan kehityksen suuntaviivat.
”Alkujaan järjestyksenvalvojat ovat olleet tiloissa, joihin ihmiset menevät vapaaehtoisesti, vaikka työväentalon tansseihin. On yhteiskunnallisesti ihan eri juttu, kun rupeamme pistämään järjestyksenvalvojia tiloihin, joissa ihmiset viettävät aikaansa ja asioivat päivittäin”, Kerttula toteaa.
On totta, että poliisi ei ole koskaan vartioinut juna-asemilla, kauppakeskuksissa tai baareissa. Yksityisen vartiointibisneksen kasvu ei kuitenkaan perustu ainoastaan vanhojen tehtävien lisääntymiseen. Viime marraskuussa poliisiylijohtaja Mikko Paatero petasi Vartiointiliikkeiden Liiton 60-vuotisjuhlassa lisätöitä vartijoille. Hän esitti, että poliisi voisi luopua vankien kuljettamisesta ja ulkoistaa sen vartiointiliikkeille.
Hieman epäselväksi jäi, mitä hyötyä tästä olisi julkisen talouden kannalta. Vartijoillekin pitää maksaa palkkaa ja hankkia kalusto.
”Kuljettamisen osittaisesta ulkoistamismahdollisuudesta hallitus on jo tehnyt esityksen eduskunnalle. Lisäksi poliisi haluaisi eroon päihtyneiden kuljetuksesta ja säilöönotosta. Kansalaisten perusoikeuksien kannalta jälkimmäiseen sisältyy minusta isompia riskejä. Kuka saa päättää, kenen vapautta rajoitetaan?” Kerttula pohtii.
Maailma muuttuu nopeasti, lakeja säädetään hitaasti. Vartioimista koskevat lait eivät muodosta tästä poikkeusta, päinvastoin. Nopeasti kehittyvällä alalla riittää kysymyksiä, joihin laki ei anna yksiselitteistä vastausta.
”Julkisuudessa pitäisi käydä iso periaatteellinen keskustelu siitä, mitkä tehtävät on ehdottomasti säilytettävä viranomaisten hoidettavana. Ja sitten päätöksistä olisi pidettävä kiinni ja kullekin taholle jaettava riittävät resurssit töiden hoitamiseen.”
Liikkuminen ja oleileminen puolijulkisessa tilassa asettaa usein kansalaiset ja vartijat vastatusten. Kuvaamista rajoitetaan kauppakeskuksissa, nuoriso ajetaan ulos juna-asemalta notkumasta. Kerttula toivoisi selkeyttä siihen, kenellä on lupa kontrolloida tilaa.
”Meillähän on jokamiehenoikeudet. Pitäisikö vastaavat säännöt kehittää myös kaupunkitilaa varten? ”
Minä suojelen sinua kaikelta
Vartijaväkivalta on tabu maassa, joka enenevissä määrin turvaa yhteiskuntarauhan ylläpidossa yksityisiin vartiointiliikkeisiin.
Vartijoita käytetään turvallisuuden ja turvallisuudentunteen tuottamiseen. Välillä molemmat jäävät saavuttamatta.
Jatkuva vartijoiden läsnäolo saattaakin luoda pelon ilmapiiriä. Toisinaan kansalaiset puolestaan tarvitsisivat suojelua vartijoiden väkivallalta.
Marraskuussa 2006 YouTubeen ilmestyi video, jolla kaksi FPS-yhtiön vartijaa näyttää pahoinpitelevän maassa makaavaa nuorta miestä.
Ohikulkijan kännykkäkameralla kuvaamasta videosta nousi kohu.
”Kontula-videon jälkeen vartijat eivät voineet työskentellä vähään aikaan työvaatteet päällä, koska ihmiset olivat niin vihaisia. Vartijat matkustivat junissakin siviilivaatteissa ja hälyttivät tarvittaessa paikalle autopartion”, kertoo alalla pitkään työskenellyt henkilö.
Keskustelu kuitenkin näivettyi nopeasti, eikä sitä ole käyty loppuun vieläkään.
”Oli vartijoiden onni, että kuvaaja sattui juuri tuohon tilanteeseen eikä pahempaan. Niitä pahempiakin tapahtuu päivittäin”, toteaa eräs haastateltu.
Kontula-videolla esiintyneet vartijat joutuivat vastaamaan tekemisistään oikeudessa. Helsingin käräjäoikeuden mukaan toinen vartijoista syyllistyi pahoinpitelyyn. Hän ei kuitenkaan saanut rangaistusta. Syyttömäksi todettu vartija jatkoi FPS:n palveluksessa ja toimii nykyään esimiestehtävissä.
Sivullinen kuvasi vartijoiden väkivaltaisia otteita myös Ilmalan seisakkeella vuonna 2008. Video herätti huomiota mediassa, mutta kuten Kontulankin tapauksessa, median ja yleisön mielenkiinto hiipui nopeasti.
Vartijat törmäävät työssään usein samoihin veijareihin. On ymmärrettävää, jos heitä turhauttaa. Työ on myös stressaavaa. Jatkuva väkivallan uhka on omiaan tuomaan ihmisen huonot puolet esiin.
Jokin on kuitenkin mennyt vikaan, mikäli yksittäisen vartijan turhautuminen muuttuu järjestelmän siunaamaksi omankäden oikeudeksi ja kontrolloimattomaksi väkivallaksi.
Vika ei ole yksinomaan väkivallan tekijöissä, vaan myös systeemissä.
Seuraavassa turvallisuusalan ammattilaiset kertovat vartijoiden väkivaltaisuudesta ja sen piilottelusta kentällä. Ääneen pääsevät myös väkivallan uhrit. Osa kommentoijista esiintyy nimettömänä oman turvallisuutensa takia.
Steissi, Suomen turvallisin paikka?
Poliisien resursseja kiristetään ja venytetään, mutta vartiointiliikkeet porskuttavat.
On varsin symbolista, että Helsingin rautatieaseman eli Steissin vartijat pitävät nykyisin majaa tiloissa, joissa ennen oli poliisiasema.
Tilojen varustustaso on vartiointiliikkeen kokeneen työntekijän mukaan hulppea.
”On laskeutumisköysiä, pikatikkaita ja pimeänäkölaseja. Poliisin tekniikkakeskuksesta on hankittu karhuryhmän käyttämää oven murtamiseen tarkoitettua kalustoa, ja ensiapulaukut ovat parempaa tasoa kuin ambulansseissa.”
Steissin alueella on myös yksi Suomen tiheimmistä kamerakeskittymistä.
”LCD-näyttöjen rivi välittää valvomoon jatkuvasti kuvaa aseman tapahtumista. Joka ruutu on jaettu neljään osaan ja kameroita voi ohjata valvomosta.”
”Kolme bertta”
”Rautatieaseman Elielinaukion puoleisella seinustalla on tila, jossa on hakattu paljon kiinniotettuja. Myös minä olen osallistunut tähän.”
Vuosia Steissillä työskennelleen vartijan kertomus on karu todiste alalla vallitsevista toimintatavoista.
”Kiinniotetut vietiin rappuun 3 B eli kolme berttaan, jossa ei ole valvontakameroita ja jonne ohikulkijat eivät näe. Siinä saattoi yksi vartija seistä ovella peittämässä näkymää ja kaksi piestä kiinniotettua rauhassa. Jos poliisi oli kutsuttu paikalle, ovella olija varoitti, kun partio saapui paikalle.”
Rappuun 3 B vietiin Juhanikin (nimi muutettu) sen jälkeen, kun hän eräänä yönä soitti suutaan väärässä tilanteessa.
”Olin odottamassa yöjunaa Steissillä ja vartioiden kävellessä ohi vähän kuittailin niille pilke silmäkulmassa. Ilmeisesti osuin arkaan paikkaan, sillä he kävivät kimppuuni, kaatoivat maahan ja laittoivat rautoihin”, kertoo Juhani syksyn 2006 tapahtumista.
Juhani talutettiin kädet selän takana laiturilta kolme berttaan.
”Vartijat tuuppasivat minut sisään niin kovaa, että lensin huoneen perälle. Menin posliinisen lamppukuvun läpi naama edellä. Silmäkulma aukesi ja poskeen tuli melkoinen vekki. Kukaan ei tullut jeesaamaan ylös tai aukaisemaan rautoja, vaatteet olivat veressä kenkiä ja boksereita myöten. Näytti siltä, kun kaula olisi vedetty auki.”
Ruhjeet olivat niin pahat, että ne piti tikata Marian sairaalan tapaturmapäivystyksessä. Lääkärin kehotuksesta Juhani teki rikosilmoituksen.
Kuulusteluissa vartijoiden kuvaus tapahtuneesta poikkesi Juhanin kertomuksesta. Toisiaan tukeneiden vartijoiden sana painoi enemmän. Juhani yritti myös kysellä valvontanauhojen perään. Turhaan.
”Sähän tiiät, että FPS tätä videomateriaalia hallitsee, et varmasti tule ikinä näkemään sitä”, Juhani kertoo poliisien sanoneen.
”Syyttäjän mielestä ei lopulta voitu varmuudella näyttää toteen, ettenkö olisi itse aiheuttanut vammojani. Juttu jäi siihen.”
Homma lähtee lapasesta
”Syksyllä 2009 mies sekoili keskellä aamuruuhkaa, ilmeisesti se yritti kännipäissään pokailla nuoria tyttöjä. Vartija meni sitten siihen väliin pullistelemaan, ja tilanne lähti käsistä. Poka riisti itsensä vapaaksi vartijan otteesta, läpsäisi tätä hieman ja juoksi Elielinaukion suuntaan”, kertoo nimettömänä pysyttelevä haastateltu.
Vartija sai miehen nopeasti kiinni ja kaatoi maahan.
Työmatkalaiset soljuivat ohitse miesten molemmilta puolilta samalla, kun venkoilusta hermostunut vartija otti esille teleskooppipampun eli TKP:n.
”Näin tapahtumat myöhemmin videolta. Vartija löi maassa makaavaa miestä TKP:llä yksitoista kertaa oikein olan takaa. Siinä se mies sitten makasi paskat ja kuset housuissa piestynä. Video on toimitettu poliisille, mutta ei siitä mitään tutkimuksia tullut”, veteraanivartija kertoo.
Siinä, että ohikulkijat eivät pysähtyneet vartijan pampun heiluessa, ei ole vartijan mukaan mitään normaalista poikkeavaa.
”Ohikulkijat eivät vartijoiden tekemiin pahoinpitelyihin juurikaan puutu. Jos jotain sanomista joskus tulee, heille selitetään, että käytössä olivat ihan sallitut keinot. Jos lyötiin päähän, sanotaan, että otettiin hallintaotetta päästä”, veteraani kuvaa vartijan -työtä.
Tilanteissa, joissa pahoinpitelyä selvitetään ja otetaan lausuntoja, tuntuu vartijan sana painavan enemmän kuin pahoinpidellyn. Tarvittaessa vartijat todistavat johdonmukaisen yhtenäisesti. Mitään ei jätetä sattuman varaan.
”Aina kun otamme jonkun kiinni, laadimme tilanteesta – yleensä kaunistellun – raportin. Se pitää lähettää pomolle sähköpostilla, jota hän seuraa jatkuvasti”, veteraanivartija kertoo.
Raporttiin kirjoitetaan kuvaus tapahtuneesta. Mikäli näyttää siltä, että kaikki ei mennyt kuten piti, raporttia korjataan heti. Ongelmakohdat muutetaan sellaiseen muotoon, että kaikki näyttää lain mukaiselta.
”Ongelmatapauksissa pomo haluaa itse nähdä videotallenteet. Mukana olleet vartijat kutsutaan palaveriin. Siinä sitten viilataan raporttia ja sovitaan yhdessä, mitä sanotaan.”
Välillä sallittujenkin hallintaotteidenkin käyttö menee liian pitkälle
”Aika helposti saadaan pelkästään selän taakse vääntämällä käsi kunnolla kipeäksi. Saattaa olla, että puristusvoima katoaa kädestä pariksi viikoksi.”
Muutenkin kun siinä puristellaan ja väännetään, voi luita mennä rikki, eikä sitä edes heti huomaa.
”Olen myös nähnyt tapauksia, joissa vartijat ovat joutuneet elvyttämään kiinniottamiaan henkilöitä. Vahinkoja sattuu, kun pokalta katkaistaan kaulan ja pään alueelta verenkierto eli häntä hapetetaan. Se on hirvittävän vaarallista puuhaa”, vartija kertoo.
Syyskuussa Tampereella tilanne riistäytyi käsistä. Ravintolan edessä järjestyksenvalvojan raudoittama, maassa virunut mies kuoli poliisipartiota odottaessaan. Paikalla olleet arvelivat syynä olleen liian pitkän hapetuksen.
Poliisi epäilee ovimiehen syyllistyneen kuolemantuottamukseen ja törkeään pahoinpitelyyn. Tapaus on parhaillaan syyteharkinnassa.
Miksi pahoinpitelyt eivät aina tallennu?
Usein pahoinpitelyt jäävät tallentumatta videolle, vaikka valvontakameroita lähettyvillä olisikin.
”Kun asiakkaalle aiotaan antaa kyytiä, pirautetaan vartijoiden koppiin ja käsketään pistää kamerat kuvaamaan muurahaisten talvisotaa”, Itä-Helsingissä portsarina työskennellyt mies kertoo.
Todistusaineiston sijaan kameroiden taltioilta löytyy sopivasti ainoastaan lumisadetta.
Rautatieasemalla on maan parhaimpia yksityisen puolen valvontajärjestelmiä.
”Olen istunut monesti kameravalvomossa, jotta pystyisin kääntämään tarvittaessa kamerat toiseen suuntaan, kun alkaa tapahtua. Usein kollega on karjunut radioon, että äkkiä saatana ne kamerat toiseen suuntaan”, eräs vartija kertoo.
”Kameroille on esiohjelmoituja pikavalintanappeja, jotka automaattisesti tarkentavat tiettyihin paikkoihin, tarvittaessa pois tapahtumista. Oikeastihan pikanapit ovat olemassa siksi, että niihin ohjelmoidaan ongelmapisteitä, mutta niitä väärinkäytetään.”
Väkivallan uhrit
Aina kameroita ei tarvitse edes suunnata pois tapahtumien keskiöstä. Ammattilaiset tietävät myös kameroiden kuolleet pisteet.
”Esimerkiksi Steissillä Kaivokadun puoleisten ovien tuulikaapeissa on hyvä lyödä pokia. Kamerat eivät tavoita tapahtumia, eivätkä ohikulkijatkaan näe niitä kunnolla. Ovenpieliin voi kolautella päitä”, vartija kertoo.
Satunnaisen väkivallan uhreja ovat useimmiten kerjäläiset, alkoholistit, kodittomat sekä muut laitapuolen kulkijat ja hämäräheikit.
Vartija muistelee, että kesällä 2009 Rautatientorilta Kaisaniemeen johtavassa tunnelissa mies, joka yleisesti tunnetaan nimellä Charlie, sai kunnolla selkäänsä usealta vartijalta.
”Charlie teki pahoinpitelystä rikosilmoituksenkin. Käsittääkseni häntä ei otettu vakavasti, koska hänellä oli monenlaista rikosta ja rötöstelyä takanaan ja hän on vielä maahanmuuttajakin.”
Vaikka väkivallan uhri on useimmiten mies, myös naiset saavat osansa. Vartija sanoo, että hänenkin vartioimillaan alueilla on hakattu jopa mummoja.
”Romanikerjäläiset mummoja myöten ovat saaneet iskuja kylkiin ja vatsaansa, kun heitä on talutettu ulos kohteesta”, vartija kertoo.
”Yleensäkin romanit ovat saaneet pahempaa kohtelua osakseen kuin kukaan muu.”
Itä-Euroopan romanit eivät voi käyttää rautatieasemaa tai matkustaa junalla. Usein heidät käännytetään jo aseman ovilta tai sitten heidät otetaan asemalla kiinni kesken kävelyn ja viedään vartijakoppiin. Romaninaisia on työnnetty VR:n alueelta tukasta repien, kertoo Romanian romani Printisor Buse.
”Olin pyytämässä rahaa rautatieaseman edustalla, kun vartija otti kiinni ja piti kopissa viisi tuntia. Tätä tapahtuu koko ajan”, Printisor Buse jatkaa.
Onko kukaan turvassa?
Aina väkivalta ei tarvitse pienintäkään syytä leimahtaakseen. Kuka tahansa voi joutua ongelmiin, vaikka tavallisimmin uhreiksi valikoituvat laitapuolen kulkijat.
”Imuroituaan vähän viinaa ja soitettuaan suuta vartijoille tai VR:n henkilökunnalle sitä äkkiä siistimpikin kansalainen huomaa tulleensa talutetuksi ulos asemalta”, kertoo Steissin vartija. Etenkin pikkujoulukautena näin käy usein.
Jos sama kansalainen palaa asemalle, voi seuraava talutus tapahtua jo vähän ronskimmin. Kolmannella kerralla yöjunaan pyrkijää odottaakin yllätys.
”Sitä pian kaksi vartijaa seisoo selän päällä. Naama asfaltissa voi sitten odotella poliisia saapuvaksi.”
”Jos poliisi on sillä tuulella, tilanteesta voivat seurata sakot ja yö putkassa. Jälkikäteen on turha valittaa. Vartijoiden tarinat ovat harjoiteltuja, eikä poliisia kiinnosta. Moni toimittajakin on uhonnut kirjoittavansa kohtelustaan jutun, mutta ei niistä koskaan tule mitään.”
Vartiointiliikkeiden välillä on eroja
Toisissa vartiointiliikkeissä väkivalta rehottaa, ja toisissa se pysyy paremmin aisoissa. Myös saman firman eri kohteissa voi olla tyystin erilainen käyttäytymiskoodisto ja ilmapiiri.
Ilmapiiri muotoutuu pisimpään alueella työskennelleiden vartijoiden mukaan, kertoo eräs Voiman haastattelemista vartijoista.
”En koe olevani väkivaltainen. Ympäristön ja työkavereiden paine kuitenkin on tehnyt tehtävänsä ja väkivalta on alkanut tuntua arkipäiväiseltä. Kun kaikki ympärillä hyväksyvät toimet, joita yleisesti pidetään kauhistuttavina, tulee niistä rutiinia. Vertaispaine on hurja.”
”Kuulin, että vuonna 2008 vartijat pieksivät tummaihoista miestä tässä lähistöllä. Uusi kollega, alan veteraani hänkin, järkyttyi tilanteesta ja alkoi kuvata tapahtumia kännykkäkamerallaan. Hän saikin sitten potkut alta aikayksikön, jos oikein muistan”, järjestyksenvalvojana vuosia työskennellyt henkilö kertoo.
Se, että turvallisuusalalla työskentelee väkivaltaisuuteen taipuvaisia henkilöitä, ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki alalla työskentelevät olisivat väkivaltaisia.
Toisaalta se, että monella meistä on mukavia tuttuja ja läheisiä turvallisuusalalla, ei myöskään tarkoita sitä, että kaikki alalla työskentelevät olisivat mukavia.
Juhanin ja Printisor Busen haastattelut Kukka Ranta.
–––––––––––––––
Vartija
Pätevyys:
vartijan työn perusteet -kurssi 40 tuntia, oikeuttaa työskentelemään osa-aikaisesti
vartijan peruskurssi 60 tuntia, edellyttää perusteet-kurssin hyväksyttyä suorittamista
Ei saa julkisella alueella:
poistaa henkilöä alueelta tai estää pääsyä alueelle
ottaa henkilöä kiinni tai säilöön ilman perusteita (rikoksen teko tai etsintäkuulutus)
tarkastaa henkilöä tai hänen tavaroitaan (paitsi kiinnioton yhteydessä)
takavarikoida laillisia esineitä
pyytää näyttämään henkilöllisyystodistusta
Saa poistaa henkilön yksityiseltä alueelta:
jos poistumiskehotusta ei noudateta
jos on ilmeistä, että henkilöllä ei ole oikeutta oleskella alueella
Järjestyksenvalvoja
Pätevyys:
järjestyksenvalvojan peruskoulutus 32 tuntia, riittää perinteiselle huvitilajärkkärille eli pokelle
kauppakeskuksissa, joukkoliikenteen asemilla ja kulkuneuvoissa järjestyksenvalvojalla on oltava sekä vartija- että järjestyksenvalvojakoulutus.
Saa estää pääsyn toimialueelleen:
jos on syytä epäillä, että henkilö päihtymyksen, käyttäytymisensä tai varustautumisensa vuoksi vaarantaa järjestystä tai turvallisuutta
jos henkilö ei täytä asetettuja ehtoja, esimerkiksi ikä
jos henkilöllä epäillään olevan kiellettyjä esineitä tai aineita aikaisemman käytöksen perusteella
Saa ottaa henkilön kiinni:
jos paikalta poistaminen on ilmeisen riittämätön toimenpide häiriön tai vaaran estämiseksi tai se on välttämätöntä henkilöiden ja omaisuuden turvaamiseksi
Saa pitää säilössä:
ainoastaan poliisin suostumuksella, mikäli kiinniotettua ei voida viipymättä luovuttaa poliisille enintään neljä tuntia
www.vartijavahti.wordpress.com
Lue myös artikkelit VR vastaa ja Keisarin uudet vartijat.
Jari Tamminen
