Pikkupakkasia pelkäämätön marjastaja voi saada soisilla seuduilla samoillessaan saaliiksi peräti kahta karpalolajia.
Karpalo on yksi arvokkaimmista luonnonmarjoistamme. Niin kansanparantajat kuin kulinaristitkin ovat kautta aikojen kunnioittaneet tuota kirpeydessään luonteikasta luonnonanninta. Koska karpalot kasvavat vaikeapääsyisiksi mielletyillä suoalueilla ja ne kypsyvät verrattain myöhään, jää suurin osa sadosta valitettavasti tyystin hyödyntämättä.
Pikkupakkasia pelkäämätön marjastaja voi saada soisilla seuduilla samoillessaan saaliiksi peräti kahta karpalolajia. Tavallisempi tuttavuus on suolammen rantoja suosiva isokarpalo (Vacciniun oxycoccos) ja harvinaisempi rahkamättäitä rakastava pikkukarpalo (Vaccinium microcarpum).
Karpalojahtiin kannattaa ampaista nimenomaan syys-lokakuussa, vasta ensimmäisten pakkasten pureman jälkeen, jolloin marjan happamuus on vähentynyt ja sokeripitoisuus suurentunut. Koska karpalot säilyvät happojensa ansiosta oikein oivallisesti lumipeitteen alla, voi niitä kerätä koriinsa myös keväällä.
Talvesta selviytyneet marjat ovat syksyllä noukittuja huomattavasti makeampia, joten ne soveltuvat erityisen hyvin mehuiksi ja simoiksi. Kirpakammista ja ravinteikkaammista syyskarpaloista saadaan sen sijaan mukavanmakuista marmeladia, hilloa, kiisseliä ja vispipuuroa.
karpalo-banaanikimara
2 dl karpaloita
2 isohkoa, (yli)kypsää reilun kaupan banaania
2 rkl sokeria tai 1 rkl hunajaa
ripaus vaniljasokeria
Hienonna kaikki ainekset sauvasekoittimella. Annostele sose jälkiruokakippoihin ja laita ne hetkeksi pakastimeen. Tarjoile herkku jälkiruokana, kun sen pinta on hiukan jäätynyt (noin 15 minuutin pakastuksen jälkeen). Makuelämystä täydentämään voit halutessasi lusikoida hiukan vaniljakastiketta. Jos karpalo-banaanikimaran jättää pakastamatta, sopii se hienosti esimerkiksi kääretortun täytteeksi.
Herkullisia, lumipallolta näyttäviä makeisia voi väsätä näppärästi syksyllä poimituista, kiinteistä isokarpalonmarjoista: Muhkeimmat marjat kastetaan ensin munanvalkuaiseen, jonka jälkeen ne kieritellään tomusokerissa. Lumoavat lumpparit tarjotaan sellaisinaan tai säästetään juhlavimpia jälkiruokia koristamaan.
Suloisia suupaloja hamuava suklaasieppo puolestaan ujuttaa karpalonsa vesihauteessa sulatettuun tummaan suklaaseen. Tämä onnistuu helpoiten latelemalla karpalot ensin vieretysten leivinpaperille ja kippaamalla sulanut suklaa niiden päälle. Kun herkkua on valtaisaa itsehillintää harjoittaen malttanut jäähdyttää jääkaapissa ikuisuudelta tuntuvan hetken verran, irrotetaan se leivinpaperista ja nautitaan parempiin suihin.
Koska karpalot sisältävät luonnostaan paljon pektiiniä, soveltuvat ne oikein hyvin hyytelöiksi ja hillottaviksi esimerkiksi yhdessä porkkanan tai kesäkurpitsan kera.
Venäläistyylistä, makeisten tapaan naposteltavaa ”pastilaa” tehdään karpaloista seuraavasti: Vähässä vedessä kiehautetut marjat murskataan ja keitetään yhdessä soseutettujen porkkanoiden (tai kesäkurpitsan) ja runsaan sokerin kanssa. Kun kaikki sokeri on sulanut, levitetään seos sormenpaksuiseksi kerrokseksi kuivumaan leivinpaperin päälle. Tämän jälkeen herkku viipaloidaan ja nakellaan namipaloina naamariin.
Karpalometsään kannattaa vaivautua, vaikka marjoja ei litratolkulla heruisikaan. Jo mukillinen karpaloita riittää värikkään kastikkeen tai juhlavan jälkkärin loihtimiseen. Saalistaan voi kasvattaa rohmuamalla metsästä mukaansa karpalonlehtiä, joista keitetty tee lämmittää hunajalla ryyditettynä mukavasti viimaisina talvi-iltoina.
Karpaloherkkujen nautiskelu on myöskin varsin terapeuttista toimintaa. Vaikka karpaloa on käytetty ilmeisen menestyksekkäästi esimerkiksi kuumepotilaan yleiskunnon kohottamiseen, keripukin torjuntaan ja monituisiin vatsavaivoihin, tunnustetaan tuon arvoituksellisen antimen lääkinnälliset ominaisuudet nykyisin parhaiten virtsatietulehdusten ehkäisyssä ja hoidossa.
Vaivoja voittavaksi väitetty karpalomehu sopii erinomaisesti yhdistettäväksi myös monenlaisiin ei-niin-hoitaviin juomasekoituksiin. Railakkaan raikkaan juhlajuoman saat esimerkiksi seuraavasti: Nakkele kannu tai viinikarahvi puolilleen jääpaloja. Lorauta sitten pohjalle riittävästi vodkaa ja niin paljon karpalomehua, että kannu on täynnä. Koristele komeus sitruunaviipaleilla ja jäisillä, kokonaisilla karpaloilla. Nauti hyvillä mielin.
Johanna Koskinen
