<b>Sananvalta: Wal-Martin tuotteista 80 prosenttia on jo peräisin Kiinasta, joten on jotenkin luontevaa, että niitä myydäänkin siellä.
Markettijätti Wal-Mart ilmoitti pari viikkoa sitten, että he aikovat palkata 150 000 uutta työntekijää Kiinan myymälöihinsä seuraavan viiden vuoden aikana. Sillä olisi Suomen hallituksenkin työllistämistavoite hoidettu, mutta menivät harmillisesti väärään maahan.
Hyvä että edes Kiinaan. Wal-Martin tuotteista 80 prosenttia on jo peräisin Kiinasta, joten on jotenkin luontevaa, että niitä myydäänkin siellä.
Ja kun ajattelee Kiinan rajoitettua ammattiyhdistystoimintaa, voi hyvin kuvitella Wal-Martin nauttivan olostaan valtiossa, jonka autoritäärinen johtamistapa on kuin Wal-Martilta lainattua. Tai toisinpäin.
Todellisuudessa Kiinan valtio kuitenkin vaati Wal-Martia hyväksymään ammattiyhdistystoiminnan. Halu mennä 1,3 miljardin kuluttajan markkinoille voitti poliittiset ennakkoluulot. Markkinatalouden merkkiyhtiö hyväksyi Kiinan valtion vaatimat poliittiset oikeudet.
Läntisessä maailmassa onneksi toimitaan toisin. Quebecin provinssin pohjoisosissa sijaitsevan Jonquièren kaupungissa Kanadassa Wal-Mart joutui kahnauksiin ammattiyhdistystoimintaa kannattavan työväen kanssa.
Yhtiö totesi, ettei kaupanpito järjestäytyneen työvoiman kanssa ole kannattavaa, joten koko putiikki suljettiin. Wal-Martin harmiksi työmarkkinatuomioistuin määräsi yhtiön maksamaan korvauksia työntekijöille, koska työnantajan oli laitonta vastata tuolla tavalla ammattiliiton perustamiseen.
Samaa taktiikkaa Wal-Mart käytti aiemmin Texasissa, missä yhtiön kymmenen lihanleikkaajaa halusi perustaa ammattiliiton. Wal-Mart sulki mieluummin lihaosastot ympäri maata kuin hyväksyi texasilaisten kapinallisten aikeet.
Meilläkin on täällä Euroopassa Wal-Martin kopio. Sen nimi on Lidl, Euroopan nopeimmin kasvava vähittäistavaraketju. Yhtiön maine on surkea etenkin Saksassa, jossa sillä on jatkuvaa kahnausta ammattiliittojen kanssa.
Lidlin rantautuminen Suomeen vuonna 2002 sai ammattiliitot hermostumaan. Salailu ja tyly asenne ammattiyhdistystoimintaa kohtaan eivät auttaneet, vaan yhtiön oli pakko taipua liittojen perusvaatimuksiin. Pelkoa yhtiö silti herätti työntekijöissään, sillä yhteydenotot liittoihin tehtiin usein nimettömänä, mikä on hyvin poikkeuksellista suomalaisessa työelämässä.
Lidlin osuus Suomen vähittäistavaramarkkinoista oli viime vuonna 3,7 prosenttia, ja myymälöitä oli jo 93 kappaletta. Lehtitietojen mukaan yhtiö tuottaa tappiota Suomessa, viime vuonna 17,8 miljoonaa euroa, mutta tiedolla voi heittää flunssaista vesilintua.
Salaileva yhtiörakenne ja monikansallisen yhtiön tapa järjestää myynti- ja ostohintansa yhtiön eri osien välillä antavat täysin vapaat kädet siirtää voitot sinne, missä verot ovat pienimmät.
Irlannissa valitetaan, että Lidl kerää kohtuuttoman suuria voittoja, ja syyksi epäillään Irlannin Lidlin korkeampia hintoja. Toinen selitys voisi olla, että yritysten voittoja verotetaan lempeämmin Irlannissa kuin muissa Euroopan maissa, ja siksi yrityksen on hyvä sisäisillä siirtohinnoilla siirtää tulonmuodostusta Irlantiin.
Erityisen haitallista tällaisessa rahojen liikuttelussa on se toimintavara, jonka Lidlin tai Wal-Martin kaltainen suuryritys saa käyttöönsä. Yhtiö voi kestää koviakin rahallisia tappioita jossakin maassa pyrkiessään alistamaan työntekijöitään yhtiön linjan noudattamiseen.
Kiinassa se ei sentään käy laatuun.
Jorma Penttinen, jorma.penttinen(a)surfeu.fi
