Kansa kappaleina suku siellä täällä

Lukuaika: 4 minuuttia

Kansa kappaleina suku siellä täällä

Irakilaisia evakoita on jo miljoonia. Vantaalle Irakin levottomuuksia paennut Mohammed Al-Daghistan hautasi alkuvuodesta isänsä vieraalle maalle Jordanian Ammaniin.

Kymmenesosa irakilaisista elää jossain muualla kuin kotonaan – pakolaisina joko omassa maassaan tai muualla. Sotimisen pirstomien perheiden ja sukujen arki on parhaimmillaankin jatkuvaa huolta ja setvimistä: miten pärjää Irakiin jäänyt veli nyt, entä vanha äiti Jordaniassa tai sisko Syyriassa? Irakilaisten pakolaisuus ja ”vapaaehtoinen” pakoon lähteminen näkyvät myös irakilaissyntyisen Mohammed Al-Daghistanin suvussa ja arjen elämässä.

Vantaalaisen CNC-koneistajan Mohammed Al-Daghistanin, 36, vanhemmat lähtivät 2005 Irakin levottomista oloista Jordaniaan. Al-Daghistanin siskot asuvat Irakissa ja Syyriassa, veljiä Britanniassa. Yksi veli sinnittelee Irakin Mosulissa.

Al-Daghistani on käynyt Jordaniassa ja Syyriassa viimeksi kuluneen runsaan vuoden aikana kolme kertaa. Matka on vaivalloinen, mutta ei mahdoton, varsinkin kun vuonna 1999 Suomeen muuttaneella Al-Daghistanilla on Suomen kansalaisuus. Hänellä on työpaikka, hän on suomalaisnaisen aviopuoliso ja kahden lapsen isä.

Al-Daghistani vaikuttaa keskivertoa samanikäistä suomalaismiestä vanhemmalta, mikä ei ole ihme. Hän päätti jo vuonna 1992 lähteä kotimaastaan, koska olot Irakissa olivat sotien ja YK:n talouspakotteiden seurauksena tiukat.

Hän matkusti Jordaniaan, yritti saada viisumia Britanniaan, palasi Irakiin suorittamaan asepalveluksensa ja muutti Irakista lopullisesti vuonna 1995: ensin Turkkiin opiskelemaan kieltä ja koneinsinöörioppia. Suomeen hän tuli suomalaisen puolisonsa kanssa.

Al-Daghistani muistaa lähtöpäivän tarkkaan: se oli 11.3.1995. Paluuta hän ei halua sulkea kokonaan pois ajatuksistaan.

”Turkissa ajattelin, että siellä valtio ja uskonto on erotettu toisistaan turhankin tiukasti. Nyt olen kuitenkin sitä mieltä, että uskontoa ei pidä sovittaa politiikkaan Irakissakaan. Ajattelen myös, että demokratia ei ole ratkaisu Irakin nykyisiin ongelmiin. Shiiauskoisista poliitikoista ei saisi näkyä, että he ovat shiioja, vaan heidän pitäisi ajaa kaikkien irakilaisten asiaa.” Mohammed Al-Daghistani on itse sunni.

Irakin sisäisissä ja ulkomaille lähteneissä pakolaisissa on yhtä lailla varakkaita ja keskituloisia kuin köyhiäkin. Monet niistä, joilla on ollut rahaa, ovat lähteneet jo kauan sitten. Irakilaiset ovat tällä hetkellä suurin Euroopasta turvapaikkaa hakeva kansakunta. He ovat suurin turvapaikanhakijaryhmä myös Suomessa.

Suku on tärkeä ovat sukulaiset missä hyvänsä.

”Mosulissa asuva vanhin veljeni on aikaisemmin toimittanut työkseen kaasupulloja koteihin. Nyt hän voi tehdä sen enää kerran kuussa, jolloin hän vie pulloja moskeijaan. Sieltä ihmiset hakevat niitä, jos heillä on varaa ja jos se on turvallista.”

Jordaniassa asuu tällä hetkellä vajaa miljoona irakilaispakolaista, ja Al-Daghistanin tietojen mukaan lisäksi satatuhatta ilman oleskelulupaa. Syyriassa pakolaisia on enemmän kuin miljoona ja Egyptissä noin satatuhatta.

Osa Irakissa asuneista noin 20 000 palestiinalaispakolaisesta on myös joutunut jättämään pakolaissijansa heihin kohdistuneiden hyökkäysten takia. Tuhatkunta palestiinalaista on asunut jo vuoden kolmella eri pakolaisleirillä ei-kenenkään maalla Syyrian ja Irakin rajaseudulla. Syyria ei suostu ottamaan heitä vastaan, ja heidän tilanteensa on kaikkein pahin. YK:n pakolaisjärjestö UNHCR on huolestunut myös kristillisten vähemmistöjen kohtaloista Irakissa.

”Nyt minulla on Jordaniassa enää vanha äitini”, viimeksi helmikuussa Ammaniin matkustanut Al-Daghistani sanoo. Sillä matkalla hän hautasi isänsä, jolle olisi ollut varattuna kaunis hautapaikka Bagdadissakin.

Al-Daghistanin Irakissa asuva sisko käy usein kilpirauhashoidoissa Jordaniassa.

”Jordaniaan voi saada kolme kuukauden oleskeluluvan. Sen jälkeen joutuu maksamaan puolitoista dinaaria sakkoa jokaiselta ylimääräiseltä päivältä eli lähes saman verran euroja. Kun maasta lähtee pois, sakot pitää maksaa, tai sinne ei ole enää paluuta.”

Irakin naapurimaat ovat ottaneet irakilaisia pakolaisia vastaan, mutta käytännössä heidän elämänsä on usein hankalaa. Esimerkiksi rajamiesten toiminta voi olla mielivaltaista.

”Helmikuussa Jordania kiristi maahanpääsyä rajalla, vaikka siitä ei julkisuudessa kerrottu. Sanottiin, että Jordania pyrkii estämään shiiojen maahantuloa levottomuuksien pelossa. Tässä tilanteessa myöskään Irakissa asuva sisareni ei päässyt Ammaniin, Syyrian Damaskokseen kylläkin.”

”Meidän veljien onnistui lopulta saada sisar Jordaniaan pitkällisten rajaneuvottelujen jälkeen. Rajamiehillä oli kenties silloin hyvä päivänsä, hyvä hetkensä, ja sisarella hyvää onnea.”

Irakilaisia, niin siirtolaisia kuin pakolaisiakin, on virrannut Jordaniaan pitkään. He ovat olleet aikaisemmin tervetulleita, haluttuja työntekijöitä ja bisneksen tekijöitä. Syyria avautui irakilaisille vasta vajaat kahdeksan vuotta sitten. Osalla irakilaisista menee hyvin, heillä on työtä ja asunto. Osa elää nälkärajalla.

mainos

Vantaalla Al-Daghistanin elämä on tasaista verrattuna siihen draamaan, jota sukulaiset elävät.

”Nuoremman siskoni mies kävi Syyriasta kauppaa Bagdadiin. Bagdadin-tie on tunnetusti vaarallinen, ja pari vuotta sitten hänet siepattiin. Bagdadissa ollutta poikaa kiristettiin, jolloin suku toimitti hänet yön aikana Syyriaan. Siskon mies selvisi sieppauksesta hengissä, mutta ei ole enää sen jälkeen käynyt Irakissa.”

Mohammed Al-Daghistanilta ei heru kiitosta Irakin miehittäneelle USA:lle.

”Yhdysvaltain joukot suojaavat öljyntuotannon toimimista ja öljykenttiä. Sunnien ja shiiojen välinen ristiriita on ennen kaikkea Saddam Husseinin jälkeisen ajan tulosta. Saddam oli itsevaltias, hyvä sotilas mutta huono poliitikko. Nyt Jordaniassa kuitenkin ollaan irakilaisille vihaisia siitä, miten he hoitivat Saddamin teloittamisen.”

Irakin lähes 30-miljoonaisesta kansasta vähän yli kymmenesosa eli noin kolme miljoonaa asuu nyt maan rajojen ulkopuolella. Mohammed arvioi, että jos USA päättäisi hyökätä Iraniin, Lähi-idässä asuvien pakolaisten määrä saattaisi kasvaa samassa suhteessa eli jopa seitsemällä miljoonalla iranilaisella.

”USA keksii kyllä aina sopivia syitä, jos se haluaa hyökätä. Sillä on miljoonia syitä. Itse uskon tällä hetkellä, että sota ei syty ainakaan lähiaikoina. Iranilaiset osaavat kuitenkin aina sopivasti joustaa, toisin kuin irakilaiset.”

Mohammed Al-Daghistani pitää yhteyttä sukulaisiinsa ja ystäviinsä nettipuhelimen ja kännykän avulla.

”Bagdadissa voi olla mahdotonta liikkua muutamankaan kilometrin matkaa ystävän luokse, mutta netin avulla olen saanut heihin täältä yhteyden. Nettiyhteys Bagdadiin toimii, jos siellä on sähköä. Äitiini ja siskoonikin saan onneksi yhteyden nettipuhelimen avulla.”

_______________

Irakin pakolaiset

– Irakista paetaan väkivallan, turvattomuuden, yleisen sekasorron ja köyhyyden takia. Vuosina 2003–2005 noin 300 000 irakilaista palasi vielä takaisin kotimaahansa. Viime vuonna kiihtyneiden väkivaltaisuuksien jälkeen pakolaisten määrä on kasvanut räjähdysmäisesti. Maan sisäisiä pakolaisia arvioidaan olevan kuluvan vuoden lopussa jopa 2,5 miljoonaa.

– Viisimiljoonaisen kansan asuttamassa Jordaniassa on ihmisoikeusjärjestöjen arvioiden mukaan jopa miljoona Irakin pakolaista. Jordanialaisten suhtautuminen heihin on kiristymässä. Syyriassa pakolaisia on vielä enemmän. Syyrian virallinen asukasluku on 17 miljoonaa.

– Irakista lähtijöitä on kaikissa sosiaaliryhmissä. Varakkaat ovat voineet lähteä valitsemallaan tavalla, köyhät ovat joutuneet satunnaisiin sijoituspaikkoihin.

– Monet irakilaispakolaiset eivät ole hakeneet apua YK:n pakolaisjärjestöltä UNHCR:ltä, koska he ovat eläneet sukulaisten turvaverkostojen varassa. Turvaverkot ovat kuitenkin haavoittuvaisia. Heikoimmassa asemassa ovat naisten johtamat perheet, vanhukset ja lapset sekä luonnollisesti köyhimmät. He pelkäävät tahdonvastaista palautusta kotimaahansa. Irakista paenneet palestiinalaiset elävät rankoissa leiriolosuhteissa.

– UNHCR myönsi toukokuun alussa noin 1,5 miljoonaa euroa pakolaisten terveysolojen parantamiseksi Syyriassa. Vuoden lopulla Syyriassa pitäisi olla pakolaisia varten rakennettu sairaala, jossa myös irakilaislääkärit saavat työskennellä. Syyria on vuonna 2007 saanut apua yhteensä seitsemän miljoonan euron arvosta.

– Vain osa Irakin pakolaislapsista on voinut käydä koulua Jordaniassa. Julkiseen koulutukseen ovat oikeutettuja vain pysyvän oleskeluluvan saaneet. Yksityiskoulut ovat useimmille liian kalliita.

– Amnesty Internationalin mukaan Jordania on käännyttänyt maasta irakilaisia väärin perustein ja pakottanut heidät palaamaan takaisin maateitse, joka on vaarallisin reitti. Amnestyn Suomen-osasto vaati yhdessä Pakolaisneuvonta ry:n kanssa viime huhtikuussa, että irakilaisia turvapaikanhakijoita ei saisi toistaiseksi palauttaa Suomesta mihinkään osaa Irakia. Ihmisoikeusjärjestöt ovat vaatineet EU:lta pakolaisten suojelussa samanlaista suoraselkäisyyttä kuin EU itse on vaatinut muilta mailta.

– Pakolaisia voi auttaa lahjoittamalla rahaa suoraan UNHCR:lle. Pakolaisia auttavat myös Jordanian ja Syyrian Punainen Puolikuu. Suomen Punaisen Ristin katastrofirahasto on tukenut Irakin terveydenhuoltoa.

– Irakilaisten uskotaan voivan palata kotimaahansa, kun tilanne rauhoittuu. Ajankohdasta juuri kukaan ei tohdi esittää arviota. Palestiinalaispakolaisten kohtalo on ratkaisematon; Israel ei suostu ottamaan heitä vastaan. Jos USA aloittaa sodan Irania vastaan, pakolaistilanne kärjistyy monin verroin vaikeammaksi.

– Sodasta johtuvien syiden takia Irakissa on kuollut pahimpien arvioiden mukaan jopa yli puoli miljoonaa ihmistä.

mainos

Lähteet:

UNHCR, Amnesty International, SPR

Pirkko Kotila

  • 9.9.2009