Ihmemies Sarhad

Lukuaika: 5 minuuttia

Ihmemies Sarhad

Kirkukin poliisipäällikkö, kenraali Sarhad Qadir, yritettiin tappaa itsemurhaiskulla. Nyt hän elää poliisien ympäröimänä & jahtaa väsymättä terroristeja.

Sarhad Qadir suostuu heti haastatteluun. Keskustelemme Sarhadin kanssa koko matkan Daquqiin, 40 kilometrin päähän Kirkukista. Sarhad Qadir, 42, on rakastetuin Kirkukin johtajista. Hän on ensimmäinen irakilainen poliisi, jolle Yhdysvaltojen armeija on myöntänyt kenraalin arvon. Irakilaisissa tiedotusvälineissä häntä kutsutaan aina kenraali Sarhadiksi.

Hän liikkuu aina saattueessa, jossa hänen autonsa edessä ja takana on avolavajeeppi, kummankin lavalla kolme poliisia.  Kun tulkki ja minä hyppäämme autoon, kysyn ensimmäiseksi, voinko ottaa kuvia. Irakissa poliisien kuvaaminen on yleensä kielletty.

”Voit kuvata mitä tahansa”, hän vastaa ja ojentaa nipun kurdinkielisiä papereita, joissa on muun muassa tilastoja poliisien kuolleisuudesta Kirkukissa.

Ensimmäinen haastattelukysymys jää lähes viimeiseksi. Kenraali Sarhad on erittäin puhelias. Koska ajamme kahden sotilasajoneuvoa muistuttavan poliisijeepin välissä, kysyn pelkääkö hän koskaan.

”En pelkää, on tärkeää taistella terroristeja vastaan. Me teemme heitä vastaan kaiken mahdollisen, samoin he tekevät meitä vastaan. Minua vastaan on tehty itsemurhaisku, terroristi kuoli, minä en”, kenraali Sarhad vastaa.

”Kerran sain myrkytettyä ruokaa, mutta paranin sairaalassa”, hän toteaa lyhyesti. Aiemmin olen kuullut, että hän toipui myrkytyksestä täpärästi, koska hänelle tehtiin nopeasti Iranissa suuri leikkaus.

”Kirkuk on terroristien keskus, se on kurdi- ja arabialueiden rajalla ja arabit ovat sunneja”, kenraali Sarhad selittää. Hän kertoo menevänsä minne tahansa ottamaan kiinni terroristeja.

”Kerään tietoja terroristeista ja sitten yritän saada heidät kiinni”, hän tiivistää työnsä.

”Kirkukin poliisilaitos tekee yhteistyötä kaikkien kanssa: Irakin poliisin, Irakin ja Yhdysvaltojen armeijan ja useiden tiedustelupalvelujen kanssa. Yhdysvaltojen armeija ei pysty tekemään terroristitarkastuksia ilman meidän lupaamme”, hän jatkaa.

Ajamme Kirkukin läpi muuta liikennettä ohittaen. Kenraalin Land Cruiserissa ei ole sireenejä, mutta edellä ajava poliisiauto laittaa sireenit päälle ennen risteyksiä, ja muut autot väistyvät. Bagdadin moottoritiellä kuski ajaa 120 km/h, mikä on irakilaisittain melko hiljainen nopeus. Kukaan ei käytä turvavöitä.

Sarhad Qadir kertoo elämästään:

”Olin peshmerga, kurditaistelija, 1980-luvulla. Haavoituin neljä kertaa taistellessani Saddam Husseinin armeijaa vastaan. Kun kurdit saivat autonomian vuonna 1991, menin opiskelemaan Erbilin poliisiakatemiaan. Kun valmistuin sieltä, ensimmäinen työni oli rahakuljetusten turvaaminen.”

Kenraalin tuttavat kuvaavat häntä termillä ”gentleman peshmerga”.

”Olen naimisissa, minulla on vaimo ja neljä lasta, kaksi tyttöä ja kaksi poikaa”, hän kertoo. Hän meni naimisiin ollessaan peshmerga, ja myös vaimo alkoi peshmergaksi.

”Halusin ottaa toisen vaimon, mutta vaimoni ei hyväksynyt sitä”, hän jatkaa hymyillen ja autossa olevat miehet rämähtävät nauruun.

”Ennen kuin amerikkalaiset tulivat tänne Irakiin kuusi vuotta sitten, olin poliisilaitoksen johtaja Erbilissä. Vuonna 2003 siirryin Kirkukin valtiollisen poliisilaitoksen johtajaksi, vastasin sen päivystyksestä kolme kuukautta. Sen jälkeen amerikkalaiset ja Kirkukin kaupunginjohtaja halusivat, että Kirkukin lääniin perustetaan oma poliisilaitos. Olen suunnitellut ja kehittänyt sen”, hän kertoo.

Sitten hän esittelee poliisilaitoksensa tilastoja:

”Meillä työskentelee 3800 poliisia ja meillä on 27 toimistoa eli poliisiasemaa. Kirkukin läänin poliiseista 47 prosenttia on arabeja, 26 prosenttia turkmeeneja ja 26 prosenttia kurdeja”, hän kertoo. Poliiseista kahdeksankymmentä on naisia.

Hän osoittaa ulos ikkunasta, ohitamme juuri erään hänen toimistonsa eli Daquqin poliisilaitoksen. En ehdi ottaa siitä kuvaa, mutta olen käynyt siellä pari kuukautta aikaisemmin.

mainos

Irakissa poliisilaitokset sijaitsevat paksujen betonimuurien takana. Myös Daquqin poliisiasemaa ympäröi reilun metrin paksuisista hiekkasäkeistä tehty korkea valli. Poliisiasemille ajetaan betoniporsaista rakennettua labyrinttimaista tietä pitkin. Itsemurhaiskujen vaaran takia asiakkaat saavat asioida poliisiasemilla vain kävellen. Koska minä kävin Daquqin poliisiasemalla sen päällikön ystävän kanssa, pääsimme sinne autolla. Sen pohja tutkittiin suurella peilillä ennen kuin ajoimme poliisilaitoksen pihalle.

Sarhad Qadir vaihtaa puheenaihetta. Hän korostaa sananvapauden merkitystä. Viime vuonna Kirkukissa murhattiin kaksi toimittajaa.

”Kirkukin poliisilaitos tekee paljon yhteistyötä tiedotusvälineiden – myös arabien, kuten Al Iraqia -televisioaseman – kanssa. Huolehdimme, että he saavat oikeita tietoja”, hän sanoo.

”Jos suomalaisia toimittajia haluaa tulla tänne tutustumaan Kirkukiin, niin autamme heitä mielellämme.”

Myöhemmin eräs kirkukilainen toimittaja kertoo kenraali Sarhadin olevan poikkeuksellinen irakilaisten poliisijohtajien joukossa. Toimittajien on vaikea tehdä yhteistyötä useimpien kanssa.

Yhteistyö Suomen kanssa kiinnostaa poliisipäällikköä.

”Kirkukin poliisilaitos haluaisi työskennellä Suomen sisäministeriön kanssa. Toivon, että suomalaiset poliisit tulisivat tänne kouluttamaan meidän poliisejamme”, Sarhad Qadir sanoo.

”Tulisin mielelläni Suomeen kertomaan Kirkukin poliisien työstä ja Kirkukin tilanteesta, mikäli Suomen sisäministeriö tai Suomen poliisi kutsuu minut sinne.”

”Kirkuk on kuin Irak pienoiskoossa, täällä on kaikki etniset ja uskonnolliset ryhmät. En usko, että mikään ryhmä saa tahtoaan läpi. On suuri vaara, että tilanne vaikeutuu tulevaisuudessa, jos amerikkalaiset lähtevät Irakista.”

Käännymme Alisaraan menevälle tielle.

”Menemme kakai-uskonnon juhlaan. Elämässä täytyy olla muutakin kuin terroristijahtia. Täällä on tapettu monta kakaita, 130 ihmistä, siksi menen heidän juhlaansa, vaikka vaimo ja lapset odottavat kotona”, Qadir selittää. Haastattelu tapahtuu torstai-iltapäivällä, ja Irakissa perjantai on pyhäpäivä. Sarhad Qadirilla on viikossa kaksi vapaapäivää, jotka hän viettää perheensä luona. Muulloin hän nukkuu poliisiasemalla.

Kakaiden juhla on värikkäässä teltassa autiomaassa sijaitsevassa kylässä. Paikalla on muitakin arvohenkilöitä Kirkukista. Heistä jokainen pitää lyhyen puheen, myös Sarhad Qadir.

Sarhad Qadir arvioi etukäteen olevansa tilaisuudessa noin viisitoista minuuttia, mutta aika venyy hieman pitemmäksi.

Toivon, että tulkki ottaisi minusta kuvan yhdessä kenraali Sarhadin kanssa. Juhlapaikalla se ei onnistu, kenraali kävelee vauhdikkaasti autoon henkivartijoiden ympäröimänä. Pyydän tulkkia kysymään asiaa häneltä autossa.

Kun kysymys on käännetty kurdiksi, kenraali sanoo, että otetaan kuva heti. Pysähdymme tien laitaan. Etummainen poliisiauto kääntyy nopeasti ja pysäköi viereemme. Maasturit näyttävät olevan ketteriä autoja. Useita poliiseja juoksee kenraalin ympärille kiväärit kädessä. Ympärillä on autiota hiekkaerämaata, muuta liikennettä ei ole. Tulkki näppää nopeasti pari kuvaa ja hoputtaa minua palaamaan autoon.

”Täällä on tosi vaarallista”, hän sanoo. Land Cruiser ampaisee liikkeelle heti kun sen ovet ovat kiinni.

Kirkuk vapautui Saddamin hallinnosta vuonna 2003 amerikkalaisten joukkojen tullessa sinne. Suurin osa sen asukkaista on kurdeja, mutta kaupunki ei kuulu Kurdistanin autonomiseen alueeseen, jossa kurdeilla on aluehallitus.

”Kurdistanin aluehallitus olisi voinut tehdä paljon enemmän Kirkukin hyväksi viime kuuden vuoden aikana”, Kenraali Sarhad sanoo.

”Bagdadin hallitus ei auta Kirkukin kurdeja. Esimerkiksi kun kurdipoliisi kuolee täällä, hänen leskensä ei saa eläkettä. Työssä kuolleen kirkukilaisen arabipoliisin leski sen sijaan saa. Kurdien aluehallitus voisi vaatia Bagdadia tekemään korjauksia tällaisiin asioihin”, hän sanoo.

Asia koskettaa hänenkin sukuaan. Myös Sarhad Qadirin veli Ahmad Qadir oli poliisi Kirkukissa. Hän kuoli 35-vuotiaana lokakuussa 2005 terroristeja vastaan tehdyssä operaatiossa. Hänen leskensä ja kaksi lastaan eivät saa eläkettä.

mainos

”Meillä kurdeilla on se ongelma, että meillä on kaksi tiedustelupalvelua, kummallakin pääpuolueella kdp:llä ja puk:lla on oma. Kaikkia asioita on kaksi. Meidän on vaikea tehdä keskenämme yhteistyötä, siksi emme voi taistella kunnolla vihollista vastaan”, Kenraali Sarhad selittää.

Kun olemme palanneet Kirkukiin Kenraali Sarhad osoittaa ulos ikkunasta:

”Tämä on arabikaupunginosa, täällä on vaarallista. Siellä missä on arabeja, siellä on vaarallista”, hän tiivistää.

Otan tuulilasin läpi kuvia edessä olevasta poliisiautosta. Intoni valokuvata hämmästyttää kenraalia. Sitten ohitamme talon, jonka pihalla on morsiusparin koristeltu auto.

”Täällä on häät, ota kuva tästä”, hän sanoo. Auto pysäytetään ja kenraali avaa vieressään olevan ikkunan.

”Onko tämä kurdi- vai arabikaupunginosa?” kysyn.

”Kurdikaupunginosa”, kuuluu vastaus.

Hetken kuluttua auto pysähtyy tien laitaan, sillä kenraali haluaa näyttää minulle marttyyriveljensä Ahmad Qadirin kuvan. Se on korkeassa pylväässä tien laidalla. Kaikkialla Kirkukissa näkyy kuvia totisista kurdimiehistä. He eivät ole laulajia eivätkä poliitikkoja, vain taistelussa kuolleita peshmergoja.

Sitten tulkki sanoo kenraalin siirtyvän toiseen autoon.

”Jos haluat tietoja vielä joistakin asioista, toimita kysymykset kirjallisina niin etsimme niihin vastaukset”, hän toteaa lähtiessään.

Tien varteen on pysäköity useita poliisiautoja. Kenraali Sarhad kävelee nopeasti muutaman metrin matkan toiseen autoon, ja useita poliiseja juoksee hänen viereensä. Autot ampaisevat liikkeelle saman tien.

Kun tapaan Sarhad Qadirin parin päivän kuluttua, kysyn minkä ikäisenä hän alkoi peshmergaksi.

”Olin silloin 16-vuotias. Kun kyläläiset näkivät minut suuren aseen kanssa, he suuttuivat äidilleni, että miksi hän antoi minun alkaa peshmergaksi. Heidän mielestään olin silloin vielä lapsi”, hän selittää.

Hän haluaa näyttää itsestään sissiaikoina otettuja kuvia. Hänen työhuoneensa seinät ovat täynnä valokuvia ja kunniakirjoja. Sarhad Qadir kaivaa esille suuren kirjekuoren ja levittää siitä kymmeniä valokuvia sohville ja pöydille. Eräässä kuvassa olen minä ja Sarhad Qadir. Tapasin hänet lyhyesti puoli vuotta aikaisemmin, kun tarvitsin turvamiehiä käydäkseni joukkohaudoilla. En muista valokuvan ottamista, enkä pysty salaamaan hämmästystäni.

”Minä olen poliisi”, Sarhad Qadir sanoo hymyillen.

Kehotan häntä kirjoittamaan oman elämänkertansa. Kenraali vastaa, että se on ollut mielessä. Kerrottavaa on paljon.

_______________

Kiistana Kirkuk

Kirkukin ongelmien pelätään kärjistyvän.

Irakin ongelmat kulminoituvat kiistassa öljykaupunki Kirkukista. Kaupungissa ja sen lähistöllä tapahtuu poliittisia murhia lähes päivittäin tilanteen ollessa rauhoittumaan päin muualla Irakissa. Viime joulukuussa 60 ihmistä kuoli itsemurhaiskussa suositussa kirkukilaisessa ravintolassa, ja hieman sitä ennen yhdeksän ihmistä kuoli ja 40 loukkaantui Kirkukin poliisiakatemiaan tehdyssä iskussa.

mainos

Kirkukin poliisipäällikkö Sarhad Qadir pelkää tilanteen pahenevan tulevaisuudessa, sillä naapurimaat Syyria, Iran ja Turkki haluavat sitä. Alueelle saapuu jatkuvasti uusia terroristeja Syyrian kautta.

Uutisissa terroristiryhmistä mainitaan yleensä vain al-Qaida. Sen lisäksi alueella toimii useita muita terroristiryhmiä, kuten Naksibanditit ja Devlet Islamiya (Islamin valtio).

Saddamin kauden ongelmien jälkeen arabi- ja kurdipoliitikot ovat amerikkalaisten saavuttua pystyneet tekemään keskenään melko hyvin yhteistyötä. Viime syksystä lähtien Bagdadissa sijaitsevan Irakin hallituksen ja Erbilissä sijaitsevan Kurdistanin aluehallituksen välit ovat kuitenkin kiristyneet. 

Monet pelkäävät sisällissodan syttymistä arabien ja kurdien välille, mikäli amerikkalaiset joukot lähtevät Irakista presidentti Obaman suunnitelmien mukaisesti vuonna 2011. Erimielisyyksien keskiössä on aina Kirkuk ja sen öljyvarojen hallinta.

Kristiina Koivunen