järki apatian apuna

Lukuaika: 2 minuuttia

järki apatian apuna

Kansankielessä stoalainen on ihminen, joka tyynesti hyväksyy mitä tuleman pitää.

Kansankielessä stoalainen on ihminen, joka tyynesti hyväksyy mitä tuleman pitää. Tuore kotimainen stoalaisuuden kokonaisesitys, artikkelikokoelma Stoalaisuus – Tiedon, tunteiden ja hyvän elämän filosofia valottaa sitä, millaiselta filosofiselta pohjalta kärsivällisyyden, suoranaisen apatian, vaatimus kumpuaa.

Stoalaisten lähestymistapa filosofiaan oli kokonaisvaltainen. Stoalaisen vertauskuvan mukaan filosofia on kukoistava hedelmätarha, jossa logiikka on ympäröivä muuri, etiikka hedelmä ja fysiikka maaperä.

Stoalaisuus syntyi Ateenassa 300-luvulla ennen ajanlaskun alkua. Suuntauksen nimi tulee kirjavasta pylvässalista, stoa poikilesta, jossa stoalaisuuden perustaja Zenon opetti. Eri aikakaudet ovat löytäneet stoalaisuudesta eri painotuksia. Roomalaisella ajalla painotettiin tunteiden hillintää, ja sitä kannattivat muun muassa Seneca ja Cicero. 1900-luvun lopussa etenkin tunneteoria kiinnosti.

Artikkelikokoelma sisältääkin otoksia eri vuosisatojen stoalaista etiikkaa käsittelevistä teksteistä.

Zenonin mielestä hyvä elämä ei edellyttänyt vapaata syntyperää tai aineellista hyvinvointia, joten orjakin saattoi elää hyvän elämän. Tässä mielessä stoalaisuus on ollut pohjana humanismille ja tasa-arvon vaalimiselle.

Keisari Marcus Aurelius korosti moraalisten velvoitteiden olevan valtionrajoista riippumattomia. Stoalaista ihmisoikeusajattelua rajoitti kuitenkin hyvän elämän ihanne: koska hyvä elämä ei riippunut ulkoisesta, ihmisarvon kunnioittaminen ei vaatinut yhteiskunnan rakenteellista uudistamista.

Stoalaisuudessa ajattelulla on keskeinen rooli, myös arkitoimissa, koska ihmisen reaktiot ja käyttäytyminen syntyvät käsitysten kautta, ja käsityksiä voi muokata ajattelemalla. Filosofinen mietiskely vapauttaa ihmisen kaikista kärsimyksistä, koska hän pystyy ohjaamaan oman elämänsä kulkua.

Stoalaisuus seuraa Sokrateen perinnettä viisaudesta: onnellisuuden toteuttaa maailmanjärjestystä koskeva tieto, viisaus. Viisas tahtoo tehdä kaiken omassa vallassaan olevan hyvän edistämiseksi mutta on tunteeton sille, mille ei voi mitään.

Stoalaisessa determinismissä voi nähdä yhteyksiä itämaisiin uskontoihin. Esimerkiksi zenbuddhalaisuuden ajatus tehdä sitä, mitä on tehtävä, on lähellä stoalaisuuden hyvettä.

Ihmisen vapaus oli stoalaisille sitä, että oman mielen aktiivisuus ja sen mukainen toiminta ovat hänen vallassaan.

Vastaavasti huonoa ovat hallitsemattomat tunteet. Senecan sanoin:

”On jouduttu niin pitkälle järjettömyyteen, ettei meitä rasita ainoastaan kärsimys vaan myös kärsimyksen ajatteleminen.”

Kaikenlainen voivottelu vain pahentaa huonoa tilannetta, johon on joutunut. Viisainta olisi välittömästi hyväksyä välttämätön ja kiinnittää huomio vain siihen,mihin itse voi vaikuttaa, eli omiin mielikuviin.

”Käsikirja”-tekstissään Epiktetos kehottaa tarkastelemaan kaikkia asioita pelkästään vaikutelmina ja tarkastelemaan sen jälkeen, kuinka suhtautua tuohon mielikuvaan.

Sen hyväksyminen, mikä on tapahtuva, ei kuitenkaan tarkoita apatiaa siinä mielessä kuin sanaa modernissa kielessä käytetään. Pathos on tunteille ja mielikuville alistumista ja siis heikkoutta. Apathos on päinvastaista; aktiivista mielikuvahallintaa. Tunteita ei siis tarvitse kieltää, vaan niitä voi hallita järjen avulla.

Stoalaisuus. Tiedon, tunteiden ja hyvän elämän filosofia. Toim. Teija Kaarakainen & Jari Kaukua. 350 s. Gaudeamus 2004.

Nora Varjama

  • 9.9.2009