Kohta kuuluu taas vihellys São Paulon kaupungissa Brasiliassa, kun leikkimielinen mutta tosissaan pelattu peli alkaa.

Kohta kuuluu taas vihellys São Paulon kaupungissa Brasiliassa, kun leikkimielinen mutta tosissaan pelattu peli alkaa. Viikkoa ennen joulua mustat ottavat mittaa valkoisista paikallisyleisön tarkkaan seuraamassa jalkapallo-ottelussa.

Wagner Morales, valkoinen keskiluokkaan kuuluva ohjaaja, päätti tehdä elokuvan brasilialaisesta arkipäivän rasismista kuvaamalla pelaajia elokuvassaan Black against White (Preto contra branco, Brasilia 2004).

Elokuva oli mukana IDFA:ssa, lokakuussa Amsterdamissa pidetyillä Euroopan suurimmilla dokumenttielokuvafestivaaleilla. Elokuvan löytyminen hämmentävän laajasta valikoimasta oli mieltä ylentävä kokemus.

Elokuvantekijöiden heijastus tämän hetken maailmasta on yhtä raju kuin maailmakin, ja optimistisuus on siitä usein hukassa.

Moralesin elokuvassa vaikeaan asiaan tartutaan empaattisesti, rennon humoristisesti. Elokuvaa vie eteenpäin kysymys ihonväristä. Kysymyksen kuullessaan moni pelaajista hämmentyy.

Vastaukset saattavat kuulostaa ulkopuolisista mielivaltaisilta, mutta pelaajille ne ovat perusteltuja monitahoisen henkilökohtaisen ja yhteiskunnallisen tulkinnan kautta. Brasilia on kolonialistisen historian ja rotujen sekoittumisen takia ainutlaatuisen monisävyinen maa.

”Joka viides vuosi Brasiliassa tehdään valtiollinen väestötutkimus. Aiemmin kyselijä on tullut lomakkeidensa kanssa katsomaan ovelle, kuinka monta ja minkä väristä ihmistä talossa asuu. Nyt ihmiset saivat itse määrittää oman värinsä”, Morales kertoo.

”Tutkimuksen tuloksena tulleiden värien nimet, kuten ’enemmän pinkki kuin sininen’, ’kahvia ja kermaa’ ja ’suklaanruskea’, ovat hauskoja. Värejä löytyi kaikkiaan 137!”

Köyhyydestä ja eriarvoisuudesta johtuvat ongelmat ovat kasvaneet jylhiin mittoihin Brasiliassa. Kolmannes São Paulon kaupungin kymmenestä miljoonasta asukkaasta asuu slummeissa. Suurin osa heistä on mustia, usein jo kouluaikana syrjäytyneitä. ”Asia on ajankohtainen Brasiliassa, sillä meille on tulossa yliopistoihin kiintiöt mustille opiskelijoille. Jos vertaa mustien ja valkoisten asemaa ja sitä, mitä töitä he tekevät, tietää että rasismia on edelleen. Se on vain naamioitu näkymättömiin”, Morales sanoo.

Brasilialainen virallinen totuus väittää kuitenkin edustavansa kaikkia tasapuolisesti.

”Mustia pilkkaavien vitsien kertominen on elokuvassa jännä juttu. Kaikki kertovat niitä, mutta luulen, ettei sitä ole aiemmin tehty kameran edessä, ja se aiheutti epävarmuutta.”

”Minusta mielenkiintoista oli mustan miehen reaktio lapsuusaikaisen kaverinsa rasistisiin juttuihin. Hän ei halunnut näyttää valkoista kaveriaan rasistina. Se oli minusta hyvin koskettavaa.”

Rotujen välistä epätasa-arvoa on yritetty vähentää säädöksillä. ”Meillä on laki, joka kieltää ihonväriin pohjautuvan syrjinnän. Ketään ei ole kuitenkaan koskaan syytetty rasismista. Laki on mustien puolella, mutta he eivät käytä sitä. Mustat suojelevat valkoisia edelleen Brasiliassa. Muuten meille syttyisi sisällissota.”

Susanna Okker