Kirjoittanut Kimmo Jylhämö

kaupunkilaispoika luonnon helmassa

Lukuaika: < 1 minuutti

kaupunkilaispoika luonnon helmassa

Suomalaisen intellektuellisuvun perintöprinssi Tuomas Nevanlinna on kirjoittanut mainion lastenkirjan.

Filosofeja on kiinnostanut Platonista alkaen luolametafora. Klassinen tarinahan menee niin, että luolan pimeydessä ulkomaailman varjoja tarkastelleet ihmiset vedetään ulos luolasta vastoin omaa tahtoaan. Todellisuus paljastuu oikeassa luonnon valossa.

Suomalaisen intellektuellisuvun perintöprinssi Tuomas Nevanlinna on kirjoittanut mainion lastenkirjan, mikä ei ole ollut älyköille ainutkertaista. Muistetaan nyt vaikka Liisa ihmemaassa. Sen kirjoittajahan oli Lewis Carrol.

Tuomaksen 11-vuotias alter ego kirjassa on Antero, joka ei koskaan olisi halunnut esittää koulunnäytelmässä prinssiä. Anterolla kaupunkilaislapsena on toinenkin ongelma. Luonto on hänelle niin kova pala purtavaksi, että hänet passitetaan kesäksi maaseudulle oppimaan, mitä luonto oikeastaan on.

Antero huomaa kuitenkin pian, että maaseudulla asuvat aikuiset ovat vielä kauempana luonnosta kuin kaupunkilaiset, jotka sentään kokevat kaupunkiluonnon moninaisuuden ja arvaamattomuuden. Maalaiset liikkuvat lyhyetkin matkat autolla, käpertyvät teknologiaan ja harrastuksiin. Anteron kesäperheen äiti on sentään hyvä ihminen, jolla on kummilapsi Afrikassa ja luomukauppa kylällä.

Antero törmää maalla moniin luonnon, maaseudun ja kaupunkielämän myytteihin ja käsitteisiin, joiden merkitykset kääntyvät Nevanlinnan käsissä ympäri ämpäri.

Samalla herää kysymys, voiko luonto puhua. Vielä keskiajalla ajateltiin, että koko luomakunta puhuu Jumalan eli luonnon merkkikieltä, jota oli vain osattava tulkita. Anterokin törmää tähän tilanteeseen, kun perheen tyttö – viisauden lähettiläänä – on keksinyt tavan saada jäniksen, siilin ja ketun puhumaan. Jänis paljastuu aatelisjänöksi, joka puputtaa kuin saksalainen oraakkelifilosofi. Samalla jänis on jäänne suomalaisen sivistyneistön saksalaisesta perinnöstä, joka oli vahva vielä 30-luvulla.

Anteron seikkailut pääättyvät, kun hän on päässyt sinuiksi luonnon kanssa. Tai ainakin hän oppinut puhumaan siitä. Vieraaksi hänelle jää vielä hän itse, Antero, ja todelliseksi mysteeriksi tyttö, jonka kanssa hän voisi mennä naimisiin muttajonka kanssa hän on kykenemätön kommunikoimaan. Odotamme innolla Anteron uusia seikkailuja.

Tuomas Nevanlinna: Antero joutuu luontoon. Teos.

Kimmo Jylhämö