Hakomäelle on ominaista toisaalta paikallistason katu-uskottavuus ja reteä meininki, toisaalta globaalien ongelmien tiedostaminen.

Jan-Mikael ”Miku” Hakomäelle on luonnollista pyrkiä kesäkuun eurovaaleissa europarlamenttiin. Onhan torniolainen työtön kuvataiteilija ja vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettu aiemmin pyrkinyt valkohaalariketjussa presidentinlinnaan sekä Kansainvälisen valuuttarahaston kongressikeskukseen Prahassa.

Hakomäelle, 30, on ominaista toisaalta paikallistason katu-uskottavuus ja reteä meininki, toisaalta globaalien ongelmien tiedostaminen.

Mutta mitä muuta voisi Tornion pojalta odottaakaan? Lapissa suomalaiset, ruotsalaiset, saamelaiset ja venäläiset ovat liikkuneet satoja vuosia valtioiden rajoista piittaamatta.

”Haaparanta ja Tornio ovat käytännössä yhdistyneet. Se on ensimmäinen kahden valtion kunta ’alueiden Eurooppa’ -hengessä, kansallisvaltiot vain haraavat vastaan. Perämerenkaaren nuorisolla on sama tilanne kummallakin puolen rajaa. Heillä on keskenään paljon enemmän yhteistä kuin etelän kanssa.”

Suomen sosiaalifoorumissa Helsingissä Hakomäellä on matkalukemisena Antonio Negrin ja Michael Hardtin Empire. Yhteiskuntatieteellistä tiiliskiveä suurempi ilonaihe taitaa sittenkin olla se, että Kärpät voitti IFK:n jääkiekon SM-liigan välierissä.

Kansallisvaltioiden yhdenmukaisuuspaine ei Hakomäkeä viehätä. Hän syntyi Haaparannassa, isä paiski töitä Outokummun tehtaalla. Elävimpiä muistoja Ruotsista ovat kivisodat ja kiusaaminen.

”Koin yhteenkuuluvuutta mustalaisten kanssa. Ruotsalaisen valtaväestön mielestä koko lähiöjengi oli paskaa. Kun muutimme Suomeen, meikäläistä kutsuttiin sveduksi. Kiusaaminen jatkui.”

Vanhemmat erosivat juuri kun Hakomäki meni peruskouluun, Suomen johtavaan yhdenmukaistamislaitokseen. Isä erosi samalla myös kirkosta. Se ei keskustaenemmistöisessä kunnassa suinkaan lisännyt ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa.

”Normit ja paineet ovat yhteiskunnan koossapitäviä voimia. Ne ovat voimakkaampia kuin mitkään hallitsijat, koska ihmiset ovat itse sisäistäneet hallitsemisen logiikan. He ovat sitä, mitä heiltä toivotaan.”

Suvaitsevaisuuskurssista Hakomäelle kävi Heta-mummon matkakoti. Sen käytävillä pelattiin jalkapalloa kiinalaisten ja intialaisten siirtotyöläisten kanssa. Kunta sijoitti mielenterveys- ja päihdeongelmaisia matkakotiin, ja myös venäläisiä prostituoituja kuului asiakaskuntaan.

Daniel Guérinin kirja Anarkismi merkitsi murrosikäiselle Hakomäelle vapauttavaa kokemusta. Punkkari- ja anarkistiystävien kanssa perustettiin Tornioon Suomen Anarkistiliiton paikallisosasto ja Elävän musiikin yhdistys. Rockklubi Jesperistä muodostui kantapaikka kaupungin piskuiselle vaihtoehtoskenelle.

Armeijaan Hakomäki meni koko lailla eri mentaliteetilla kuin Tornion valtanuorisoa edustavat urheilijapojat. ”Positiivinen puoli, minkä miestenkoulu antaa, on luistamisen taito. Armeijassa oppii, kuinka tyhmiä, robottimaisia käskyttäjiä kusetetaan. Siitä voi olla hyötyä tulevissa työtaisteluissa.”

Tietyn teiniuhon Hakomäki katsoo säilyneen itsessään tähän päivään asti. ”Luin 16-vuotiaana Kapinatyöläistä ja menin isännälle hehkuttamaan, että ’siistiä kun jätkä on työläinen’. Isäntä nauroi paskaista naurua ja sanoi, että hän on työläinen sen takia, että siitä saa palkkaa.”

Samalla Hakomäki on mielestään oppinut katsomaan asioita niiden ihmisten kantilta, joiden puolesta pitäisi taistella.

”Olen ollut opiskelijana ja nyt työttömänä pitkään. Inhoan työttömän elämään sisältyvää luukuttamista, nöyryyttämistä ja viranomaisten kanssa tappelua. Psykologi analysoi kursseilla, mikä ihmisten asenteessa on vikana, kun heillä ei ole töitä.”

Työväenluokka, proletariaatti ja prekariaatti esiintyvät Hakomäen puheissa huomattavasti useammin kuin jäsenistöstään vieraantuneen ay-eliitin rutinoituneissa vapputervehdyksissä. Asetelmat ovat kuitenkin myös Lapissa monimutkaistuneet.

”Ennen katsottiin, että metsuri on työläinen ja poromies porvari. Nykyään poronhoidolla ansaitsee 10 000 euroa vuodessa. Pätkä- ja keikkatyöläisillä, prekariaatilla, on edessään todellinen taistelu. Heitä on Lapissa paljon palvelualalla, etenkin turistien hyysääjinä.”

Hakomäen avovaimo odottelee joka ilta puhelimen ääressä, onko seuraavaksi päiväksi luvassa keikkatyötä huskykaravaanin vetäjänä. Työpäivät venyvät helposti 16-tuntisiksi.

Hakomäki ihastelee saamelaisten neuvokkuutta. Kun valtionyritys Metsähallituksen hakkuut uhkasivat heidän porolaitumiaan, saamelaiset veivät kiistan kansalliselta tasolta globaalille tasolle. He aloittivat yhteistyön Greenpeacen kanssa.

”Saamelaiset ovat toimineet niin mediaseksikkäästi kuin olla ja voi. Jos he olisivat ruvenneet tappelemaan pahimman riiston aikana, en tiedä olisiko heidän kieltään ja kulttuuriaan enää olemassa. Saamelaisten toiminta on tavallaan opportunistista, mutta samalla henkiinjäämispolitiikkaa”, Hakomäki suitsuttaa.

Lappi näyttäytyy Mikael Niemen, Rosa Liksomin, Jari Tervon ja Timo K. Mukan kirjoissa värikkäiden, ylikierroksilla käyvien hahmojen sekä kaoottisen elämän tyyssijana.

Hakomäki on elänyt ikänsä torniolaislähiössä, jossa on samat ongelmat kuin etelässäkin: väkivalta ja päihteet. ”Jos mennään enemmän pohjoiseen, Inariin, sieltä alkaa löytyä kunnon kylähulluja. Se on meidän lappilaisten rikkaus. Miekin olen tavallaan kylähullu.”

Kylähulluutta tarvitaan, jos haluaa olla Lapissa kansalaisaktivisti. Ilman heitä asiat olisivat vielä huonommin.

”Taantumuksellisille maalaisliittolaisille kulttuuri on pesäpalloa ja kanteleensoittoa. Nuoret elävät MTV-aikaa, he näkevät, että maailma on muutakin. Totta kai he muuttavat, jos paikkakunta ei anna mitään. Me aktivistit tarjoamme sen vaihtoehdon ja henkireiän. Samoja kuvioita kuin etelässäkin voidaan toteuttaa paikallisväritteellä.”

Aktivismia paikallisväritteellä edustaa Tornion Torpinmäen talonvaltaus, jota Hakomäki innolla tukee. Kaupungin kanssa neuvotellaan autonomisesta sosiaalikeskuksesta, jossa toimisi nuorten itsensä pyörittämä kahvila ja bändien treenitila.

Hakomäki on ollut myös järjestämässä pohjoisen busseja Prahaan ja kuokkavierasmielenosoituksiin.

”Lappi vapaaksi! Vapaa Pohjola!” Iskulauseet lienevät tuttuja kaikille, jotka ovat olleet kuuloetäisyydellä lappalaisblokista mielenosoituksissa. Hakomäki harmittelee, että vertaukset Lapista Suomen Chiapasina ovat tulleet etelästä.

”Aion toteuttaa eurovaalikampanjassa zapatistien periaatetta ’kulje ja kysy’. Ihailen Esko-Juhani Tennilän kykyä liikkua perusproletaarien parissa.”

Hakomäen mielestä monelle vasemmistonuorellekin olisi käyttöä kansankuppiloista kerätylle tietotaidolle. ”Ykkösvaatimuksena ei välttämättä enää olisi vegaaniruoka, vaan hoitopaikat mielenterveys- ja päihdepotilaille sekä nuorten elämä mielekkäämmäksi syrjäseuduilla.”

Tennilän ja Hakomäen kaltaiset jätkäpojat ja robinhoodit kamppailevat etelän herroja sekä kansainvälistä kapitalismia vastaan. Hakomäki vakuuttaa, että Lappi on myös vahvojen naisten aluetta. Hän ottaa esimerkiksi poliittisen ”oppiäitinsä”, pitkän linjan ay-aktiivin Annikki Dunderin.

”Annikki on ollut tukkimiesten lakoissa neuvottelijana ja pitää kyllä keskustan herrat kurissa. Ääntä lähtee enemmän kuin kymmenestä jätkästä.”

Vasemmiston pitäisi Hakomäen mielestä siirtyä EU-tasolla puolustusasemista esittämään jälleen reippaasti omia vaatimuksiaan. ”Italialainen irtisanomissuoja, saksalainen palkka, ranskalainen työaika ja pohjoismainen sosiaaliturva ovat työläisten taistelun tuloksia. Ne pitää saada kaikkien eurooppalaisten ulottuville.”

Eurovaalit pidetään 13. kesäkuuta. Miku Hakomäen vaalisivut löytyvät osoitteesta www.miku.eu.org.

Jani Saxell