Mitä tekemistä tavallisella suomalaisella palkansaajalla on Wall Streetin pörssikurssien kanssa?
Mitä tekemistä tavallisella suomalaisella palkansaajalla on Wall Streetin pörssikurssien kanssa? Äkkipäätä ajatellen ensimmäinen vastaus joka tulee mieleen on, että kauppakasseja kotiin raahaavalle yksinhuoltajalle Nokian tai Coca-Colan jenkkikurssilla ei voisi olla vähempää merkitystä.
Asia on kuitenkin mutkikkaampi.
Palkansaajien tutkimuslaitos julkaisi äskettäin Petri Böckermanin työpaperin arvopaperimarkkinoiden ja palkansaajien suhteesta. Suomalaiset rahoitusmarkkinat vapautuivat 90-luvun alussa, mikä johti mainitulla vuosikymmenellä osakkeiden hinnan nousuun eli parempiin tuottoihin. Samaan aikaan työeläkeyhtiöt, eläkesäätiöt ja eläkekassat, joiden kautta me jokainen hallitsemme elämämme riskejä, ovat lisänneet osakeomistustensa osuutta 12 prosentista 20 prosenttiin.
Näin ollen sekä nykyiset että tulevat eläkkeet ovat hyvinkin pitkälle sidoksissa siihen, miten kurssit kehittyvät. Koska koko maailman pörssikurssit seuraavat Wall Streetin tapahtumia, siellä tapahtuva romahdus johtaisi työntekijöiden ja työnantajien maksamien eläkemaksujen korottamiseen.
Yhdysvalloissa eläkesäästäminen ja osakeomistus ovat tavallisia keinoja turvata elämää riskeiltä. Syykin on selvä: osittain tämä johtuu kehnosta sosiaaliturvasta, ja vanhemmat maksavat esimerkiksi lastensa koulutuksen.
Suomessa jokin aika sitten mietintönsä jättänyt Siva-työryhmä ehdotti, että kaikki pitkäaikaissäästämiseen ja siten oman eläketurvan parantamiseen sopivat sijoitusmuodot saatettaisiin verovähennysoikeuden piiriin. Näin vanhuudenturvaa voisi koota vaikkapa suorilla osakesijoituksilla.
Ollaanko Suomessa siirtymässä amerikkalaismalliseen ohueen sosiaaliturvaan vaiko vain siihen, että hyvätuloisimmat saavat valtion tuella kerätyksi itselleen entistä paremman sosiaaliturvan?
Suomalaisten osakevarallisuus on viime vuosikymmenellä pikkuhiljaa kasvanut. Huomattavia määriä osakkeita omistavat kuitenkin korkeimmin koulutetut ja hyvätuloiset, lähinnä kaksi ylintä tulodesiiliä.
Varallisuuden hajauttamista painotetaan joka ikisessä sijoitusoppaassa, mutta monelle hajauttamisen miettiminen merkitsee lähinnä sitä, ostaako päivittäisen leipänsä ulkomaiselta halpaketjulta vai kotimaiselta. Näissä kädestä suuhun elävissä tuloryhmissä ei ole mahdollisuutta sen enempää suoriin kuin vääriinkään osakesijoituksiin.
Tästä syystä kollektiivisia vakuutusjärjestelmiä ei missään tapauksessa tulisi heikentää, vaan päinvastoin kehittää niin, että pienituloiset hyötyisivät niistä suhteellisesti enemmän.
Gerry B. Ilvesheimo, gerry.b.ilvesheimo@helsinki.fi
