Ilmeisesti tämä lehtihanke ei siis ole ihan silkkaa tuubaa, vaikka Tuomo Rainion Helsingin hyisessä keskustassa tammikuussa kamerallaan vangitsema kyseisen soittimen taitaja komeileekin tämän Voiman numeron kannessa.
Voiman markkinointiporukan laatimassa lukijakyselyssä viime marraskuun Voimassa tiedusteltiin lukijoiden kulutustottumusten ohella myös heidän suhdettaan Voimaan. Viimeisen kyselykohdan tulokset olivat imartelevia. Suurin osa vastaajista (62 prosenttia) oli sitä mieltä, että ”Voima on tuore ja yllättävä”. Yli puolet totesi, että ”Voimaa tulee selattua monta kertaa”. Lähes joka kolmas ilmoitti säästävänsä ilmaisjakelulehti Voiman numerot myöhempää käyttöä varten. 24 prosentin mielestä ”Voima on vallankumouksen asialla”, ja 28 prosenttia tunnusti, että ”vaikka Voima välillä ärsyttääkin, sitä kannattaa lukea sen erilaisuuden takia”.
Ilmeisesti tämä lehtihanke ei siis ole ihan silkkaa tuubaa, vaikka Tuomo Rainion Helsingin hyisessä keskustassa tammikuussa kamerallaan vangitsema kyseisen soittimen taitaja komeileekin tämän Voiman numeron kannessa. Positiivinen palaute on aina mukavaa ja antaa koko Voiman väelle varmasti rutkasti lisävoimia kamppailussa moniäänisen ja korkeatasoisen, ehkä vallankumouksellisen ja välillä ärsyttävänkin journalismin puolesta myös jatkossa.
Nykyiseen median valtavirtaan verrattuna vaihtoehtoisen journalismin tiloja, mahdollisuuksia ja rajoja tässä hiukan miettiessäni huomasin hämmästyksekseni voivani hyvin pitkälle samastua tämän Voiman kansijutussa esiintyvien Helsingin katusoittajien tuntemuksiin.
Pietarin jazzklubeilla työkseen saksofonia soittava Eugen Senja tulee säännöllisin väliajoin käymään Pietarista Helsinkiin, koska täällä hän voi soittaa mitä lystää. ”Kukaan ei tule kertomaan minulle, mitä pitää tehdä.” Ohikulkijat myös pitävät siitä, mitä hänellä on tarjottavanaan.
”Siitä saa erittäin ison nautinnon, adrenaliinipurkauksen, jota voisi verrata suoraan lähetykseen”, pohtii toinen venäläissoittaja.
”Muut saa mitä saa. Jos rahaa tulee, niin sitä tulee. Jos ei tuu, niin ei tuu. En laskelmoi sitä”, vakuuttaa puolestaan vantaalainen lyömäsoitinvirtuoosi.
”Parin vuoden jälkeen ohjelmisto tulee ihmisille tutuksi ja täytyy kehittää jotain muuta”, kertoo Makkaratalon edustalla esiintyvä Fjoror. ”Itse aion ostaa vibrafonin.”
Peik Johansson
