radiopuhelimella reiluun kauppaan

”Ennen päätymistään kuluttajan suuhun banaani kulkee pitkän lenkin. Jokainen ketjun lenkki haluaa banaaneista oman hintansa, ja viljelijälle jäävä summa on yleensä hyvin pieni”, ecuadorilainen banaaninviljelijä Jorge Ramierez kertoo.

Ecuadorilaisesta Jorge Ramierezista ei pitänyt tulla bananero, banaaninviljelijä.

Hän muutti 17-vuotiaana kotikylästään maan pääkaupunkiin Quitoon opiskelemaan teleliikennetekniikkaa. Kun Ramierezin isä kuoli, kotitilalle tarvittiin jatkaja, ja Ramierez muutti takaisin. Vuosia hän työskenteli yhtä aikaa viljelijänä ja insinöörinä valtion puhelinyhtiössä. ”Aluksi banaaninviljely oli kieltämättä tylsää ja raskasta 15 vuoden kaupunkielämän jälkeen”, Ramierez myöntää.

Viisi vuotta sitten hän kuuli mahdollisuudesta ryhtyä reilun kaupan banaanintuottajaksi, ja jo seuraavana vuonna hän oli mukana perustamassa perheviljelijöiden osuuskuntaa El Guaboa. ”Ecuadorin banaaninviljelijöillä ei ollut aiemmin mitään osuuskuntia, eivätkä ylikansalliset banaaniyhtiöt rohkaisseet viljelijöitä järjestäytymään. Monille pienviljelijöille oli uusi kokemus päästä osallistumaan itseään koskevaan päätöksentekoon”, Ramierez kertoo.

Nyt El Guaboon kuuluu yli sata perheviljelmää, joiden koko vaihtelee yhdestä kymmeneen hehtaariin. Osuuskunta kerää banaanit tiloilta ja myy ne keskitetysti eteenpäin. El Guabo toimittaa maasta 17 000 laatikkoa banaaneja viikossa. Koko Ecuadorista banaaneja lähtee viikoittain kolme miljoonaa laatikkoa. Suomen ensimmäiset reilun kaupan banaanit tulivat El Guabosta.

Ennen päätymistään kuluttajan suuhun banaani kulkee pitkän lenkin. Tilalta lähdettyään banaanit matkaavat välikädeltä toiselle, maastaviejälle, maahantuojalle ja lopulta kauppiaalle. ”Jokainen ketjun lenkki haluaa banaaneista oman hintansa, ja viljelijälle jäävä summa on yleensä hyvin pieni”, Ramierez selittää.

Reilun kaupan järjestelmässä tuottajat tekevät myyntisopimukset suoraan ostajien kanssa ja pystyvät neuvottelemaan parempia hintoja. Maailmanmarkkinahinnat banaaneille ovat Latinalaisessa Amerikassa 4–5 dollaria laatikolta, alimmillaan laatikosta maksetaan alle dollari. Reilua kauppaa käyvä osuuskunta saa laatikolta 7,50 dollaria, jossa on 1,75 dollaria reilun kaupan lisää.

”Ihmisten pitäisi ymmärtää, että banaanien halpa hinta kaupassa tulee kalliiksi jossain toisella puolella maailmaa. Ecuadorissakin on jonkunmoinen sosiaaliturva ja minimipalkkavaatimukset, mutta todellisuudessa minimipalkka ei riitä mihinkään. Vaikka joku ylikansallinen yhtiö noudattaisikin maan lakeja, se ei vielä takaa työntekijöille toimeentuloa.”

Reilun kaupan lisällä El Guabo panostaa työntekijöidensä sosiaaliturvaan ja ympäristönsuojeluun. Osuuskunnan viljelyksistä osa sijaitsee vaikeakulkuisilla alueilla, eikä kaikkiin kyliin ole vedetty puhelinlinjaa. Helpottaakseen yhteydenpitoa viljelijöiden välillä osuuskunta osti reilun kaupan lisätuloilla jäsenilleen radiopuhelimet. ”Näin pääsin myös yhdistämään koulutukseni ja viljelijän ammatin”, teleinsinööri Ramierez hymyilee. ”Radiopuhelimista on tullut osuuskuntamme symboli.”

Riikka Kaihovaara

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu