Hiljaiset meluaidat

Lukuaika: < 1 minuutti

Hiljaiset meluaidat

Kuvakuva: Olen piirtänyt Lahdentien meluaidoista monia töitä, eikä sen audiovisuaalinen estetiikka ole jättänyt minua vieläkään rauhaan.

Näyttely Olen asunut Helsingissä moottoriteiden läheisyydessä viisi vuotta. Olen kiintynyt niihin. Ensimmäinen tiesuhteeni syntyi asuessani Lahdentien vieressä. Parvekkeeltani Viikistä näkyi Lahdentietä pitkin melkein Koskelaan saakka. Liikenteen kohina ja isojen keltaisten katulamppujen sähkövinkuna ei lakannut ikinä. Olen piirtänyt Lahdentien meluaidoista monia töitä, eikä sen audiovisuaalinen estetiikka ole jättänyt minua vieläkään rauhaan. Viimeksi kuluneet puolitoista vuotta olen asunut Turuntien vieressä. Se ei näy puiden läpi parvekkeelle asti, mutta kuuluu koko ajan. Lahdentien betonisen jylhyyden jälkeen se tuntuu metsäisine ympäristöineen intiimiltä ja vaatimattomalta, melkein maalaiselta.

Ennen tätä työtä Hämeenlinnanväylä oli minulle vain yksi Helsingistä pois vievistä moottoriteistä kartalla. Näkymä on kuvattu Metsäläntien ylikulkusillalta joskus kesäkuussa viime vuonna. Vallitseva todellisuus on oleellinen suhteessa lopputulokseen, enkä saa hukata sitä piirtäessäni. Todellisuuden lisäksi yritän piirtää esiin omaa fantasiaani hiljaisesta kaupungista, jossa tie saa olla omassa rauhassaan, ilman autoja ja niiden luomaa kiirettä – alkukesän auringonvalon lämmittäessä asfaltin pintaa. Olen piirtänyt tien hitaasti ja hartaudella, jotta näkisin ja ymmärtäisin sen erityislaadun ja osaisin tuoda sen esiin sen ansaitsemalla arvokkuudella ja arvoituksellisuudella. Piirustuksen tiessä on lupaus muutoksesta, tulevaisuudenpelko ja kaipuu toisaalle. Mistä tai minne, se ei ole niin tärkeää.

Enjoy the silence, Nikki Jääskeläisen piirustuksia Helsingin S-Galleriassa 18.5.–5.6. Fleminginkatu 34.

Nikki Jääskeläinen

  • 9.9.2009