Arvosteluissa Thåström, Nicola Conte ja Suhinators.
Thåström
”Ruotsin Ismo Alanko” Thåström on julkaissut seitsemännen sooloalbuminsa Kärlek är för dom. Nyt 52-vuotiaan Thåströmin ura käynnistyi 1970-luvun lopulla Ruotsin legendaarisimman punkbändin Ebba Grönin nokkamiehenä. Tätä seurasi kokeilevampi ja konemusiikin tehokeinoja käyttänyt Imperiet.
Kärlek är för dom on minimalistisen hypnoottinen albumi. Pääosassa on Thåströmin laulu ja tarinankerronta. Pelkistettyjä sävellyksiä on maustettu industrial-henkisillä riipivillä kitaroilla ja tummanpuhuvalla urkupisteen käytöllä alarekisterissä. Albumin yleisilme on näennäisen rauhallinen, mutta Thåström pystyy luomaan pienillä keinoilla huimia jännitteitä.
Aloitusbiisi Kort biografi med litet testamente on nimensä mukaisesti Thåströmin elämäkerta kolmessa minuutissa. Hänen maailmaa kokenut riipivä äänensä pakottaa kuuntelemaan tekstejä. Useat albumin raidoista ovat kirpeitä parisuhdetilityksiä kuten nimiraita Kärlek är för dom.
Suomessa yllättävän tuntematon Thåström on ruotsalaisen rockin legenda, joka esiintyy paikallisilla festivaaleilla ulkomaalaisten nimiesiintyjien jälkeen. Kärlek är för dom ponkaisi Ruotsin listaykköseksi heti ilmestyttyään maaliskuussa. On virkistävää kuunnella ruotsiksi laulettua antaumuksellista rockia, johon on tarttunut muutakin kuin brittiläisiä ja amerikkalaisia vaikutteita.
Thåströmin aikaisempi soololevy Skeboksvarnsv. 209 oli intiimi ja folkhenkinen. Jossain taustalla kummitteli Bob Dylanin haamu. Kärlek är för domilla mennään sylttytehtaalle. Albumin komea päätösraita Men bara om min älskade väntar on Ulf Dagebyn ruotsinnos Dylanin Tomorrow Is a Long Timestä. (TKF)
Thåström: Kärlek är för dom ( Sonet/Universal 2009) Neljä tähteä.
_______________
Uusi nimi, vanha skene
Italialainen Nicola Conte on kunnostautunut monin eri tavoin musiikin saralla. Acid jazz -kentän syövereihin ja renessanssiin mies on sukeltanut tuottajan, kitaristin sekä dj:n ominaisuudessa. Vaikka termi acid jazz on 1990-luvun jälkeen jokseenkin kadonnut yleisestä sanavarastosta, tavaraa piisaa markkinoilla edelleen runsaasti uusilla nimilapuilla varustettuna: nu-jazz, menojazz, tanssilattia-jazz, jazz-hiphop-fuusio ja niin edelleen. Sama skene yhtä kaikki.
Conten Rituals-albumilla jatketaan jo edellisten albumien viitoittamalla tiellä. Se yhdistää letkeät bossa nova -teemat, rennosti polkevan jazzin ja tanssilattiat. Super-smooth Josè James laulaa kilpaa samettisten soulkissojen kanssa.
Conte soittaa levyllä kitaraa ja toimii tuottajana. Hän on kerännyt mukaan kelpo kokoelman muita muusikoita. Mukaan on mahtunut muutama suomalaisistakin piireistä tuttu. Conten vakituisena taustabändinä toimii myös helsinkiläiselle Ricky-Tick Recordsille levyttänyt LTC-trio. Samoin Ricky-Tickin rosterista löytyy rumpali Teppo Mäkynen ja fonisti-huilisti Timo Lassy. Erityisesti viimeksi mainittu kunnostautuu usealla raidalla todella lupaavasti kuulostaen tunnusomaisesti itseltään mutta samalla tuoreelta. Mieheltä on tulossa oma levy syksymmällä ja Ritualsilla kuullun perusteella siltä on lupa odottaa paljon. (JT)
Nicola Conte: Rituals. Schema 2008. Neljä tähteä.
_______________
Suomessa suhisee
Kuuden viime vuoden aikana Suhinators on käynyt läpi monia vaiheita ja kerännyt matkan varrelta mukaansa kiinnostavia aiheita ja rytmejä. Näiden mausteiden takana ovat monet Suomen reggaeskenen nousevat ja jo tutut kasvot ja äänet. Ydinbändi on pysynyt samana koko yhtyeen tähänastisen taipaleen. Solisteja bändille on kerääntynyt jo yhdeksän, ja kaikki tuovat repertuaariin oman juttunsa. Vihdoin Suomireggae saa taas uutta virtaa!
Lämpimän roots reggaen siivittämänä lentää myös mieleen painuva militantti rytmi, joka vakuuttaa kuulijansa sanomallaan; Palefacen Politics of Politkovskaya. Kappale kertoo, kuinka Venäjän vapaustaistelijan maineeseen noussut Anna Politkovskaja, Putinin hallintoa arvostellut toimittaja, tapettiin hallussaan olevien tietojen takia. On virkistävää kuulla suoraa paahtoa tunnekuohuja herättäneestä aiheesta, vaikka murhasta onkin jo kolme vuotta. Vapauden huudon kaiku kuuluu.
Suhinatorsien ensimmäinen albumi on siis aivan uudenlainen mausteseos, jonka ovat puhaltaneet yhteen monikulttuuriset tuulet ja vaikuttavat artistit. Nämä tuulet puhuvat idealismista, uusista mahdollisuuksista, jotka tietoisuus ympäröivästä maailmasta meille antaa. Suomalaisten rinnalla artisteilla on juuria ainakin Afrikan mantereella ja Karibian saarilla. Yhdessä nämä näkökannat ja rytmit yhdistyvät voimaksi, jonka tuloksia jää janoamaan. Jospa Suomen kulttuuriareena vihdoin avautuisi muillekin kuin kotimaisille artisteille ja musiikille. (MK)
Suhinators: Suhinators. Studio Red 2009. Neljä tähteä.
_______________
Timo Kalevi Forss, Meri Kökkö & Jari Tamminen
