Autetaan asein!

Kehitysyhteistyön rahoitustavoitteista on jankutettu iät ja ajat, mutta mikään ei etene. Kansanedustaja Kimmo Sasilla on vanhaan ongelmaan uusi ratkaisu: tehdään Suomen sotilaasta kehityksen airut ja sovitaan, että ulkomailla sotiminen lasketaan kehitysavuksi.

Ennen Suomen kehitysapu tarkoitti kaivojen kaivamista ja traktoreita. Ajat ovat muuttuneet: nyt kehityspolitiikka korostaa korruption kukistamista, naisten koulutusta ja ympäristönsuojelua. Tulevaisuudessa nähdään ehkä kehitysavun kolmas sukupolvi: pyssyjä ja palkkasotilaita. Ainakin jos Kimmo Sasilta kysytään.

Kriisinhallinta on tärkeintä kehitysapua, kokoomuksen kansanedustaja Sasi uskoo. Hän haluaa, että kansainvälisiin sotilasoperaatioihin käytetyt rahat kaivettaisiin kehitysapubudjetista.

”Tärkeintä kehitysavussa on pitää ihmiset hengissä. Se tarkoittaa ensisijaisesti ruoka-apua ja sotilaallisia toimia esimerkiksi kansanmurhien estämiseksi. Vasta kun nämä asiat ovat kunnossa, voidaan miettiä muita asioita, kuten kehitystä.”

Sasi ei tietenkään itse määritä, mikä lasketaan kehitysavuksi. Siitä päättää OECD:n kehitysapukomitea DAC. Ajatuksesta on kuitenkin keskusteltu komiteassa aivan tosissaan, ja Sasi itse pitää sitä esillä Suomessa.

Sasi tiukkasi hiljattain asian etenemistä Suomen YK-suurlähettiläältä Kirsti Lintoselta tämän vieraillessa eduskunnan globaalikerhossa. Diplomaattinen Lintonen ei ottanut kantaa mahdollisiin muutoksiin kehitysavun määritelmässä, mutta vihjasi kuitenkin, että kaivojen ja konekiväärien erottaminen eri budjetteihin haiskahtaa ideologialta.

”Jako on kylmän sodan perua”, Lintosen kerrotaan selittäneen uudistuksen hidasta etenemistä.

Sasin kannattama uudistus olisi lähinnä laskennallinen. Suomi osallistuisi täsmälleen samoihin kriisinhallintaoperaatioihin kuin ennenkin, niiden kulut vain kirjattaisiin eri sarakkeeseen valtion budjetissa.

Miksi asia on meille tärkeä?

Kyse on Suomen oman kilven kiillottamisesta, entinen kehitysyhteistyöministeri Pekka Haavisto selittää. Siirtämällä esimerkiksi rauhanturvaoperaatioihin käytetyt summat kehitysyhteistyöbudjettiin Suomi pääsisi lähemmäs ikivanhaa tavoitetta, kehitysapumäärärahojen nostamista 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta.

”Suurilla kehitysavun antajilla ei ole suuria paineita muuttaa luokitusta, he pääsevät 0,7 prosenttiin muutenkin. Suomella on kiusaus laskea kaikki pikku rippusetkin mukaan kehitysapuun.”

Hallitusten toivelistalla on roikkunut 0,7 prosentin tavoite jo vuosikymmenten ajan, mutta tulokset ovat surkeita. Viime vuonna Suomi käytti vain 0,42 prosenttia bruttokansantuotteestaan kehitysyhteistyön rahoittamiseen. Lamavuonna 1993 luku oli 0,45. Jos kaikki Suomen rauhanturvaoperaatiot siirrettäisiin kehitysyhteistyöbudjetin alle, avun osuus nousisi 0,5 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Se sattuu olemaan houkuttelevan lähellä EU:n vanhoille jäsenmailleen asettamaa minimivaatimusta, 0,51 prosentin BKT-osuutta vuoteen 2010 mennessä. Vuosikymmenten jumituksen jälkeen Suomen kehitysapuun käyttämät rahasummat siis hyppäisivät aivan eri tasolle – ilman sentinkään lisäinvestointia! Tämähän on kuin taikaa.

Poliisitoimintaa ja esimerkiksi miinanraivausta voidaan nytkin rahoittaa kehitysyhteistyöbudjetista. Pekka Haaviston mukaan eteen on toisinaan tullut hyviäkin syitä laajentaa avun määritelmää: esimerkiksi Mosambikin sisällissodan jälkimainingeissa maa ei saanut kaipaamaansa apua yhtenäisen armeijan luomiseen, koska sotilaskoulutus ei mahtunut oecd:n hyväksymän virallisen avun puitteisiin. Tästä huolimatta Haavisto ei suuresti rukkaisi avun määritelmää.

Sasin esimerkki hyvästä kehitysavun määritelmät täyttävästä sotilasoperaatiosta on Ruandan kansainvälinen interventio, jota ei koskaan tapahtunut.

”Jos sinne olisi lähdetty pysäyttämään kansanmurhaa, siinähän olisi suojeltu elämää.”

”Olisi ehkä yksinkertaisinta, jos edettäisiin YK:n mandaatin pohjalta: että operaatio kelpuutettaisiin kehitysavun piiriin, jos YK on sen hyväksynyt. On hyvä olla ennakkoluuloton, kun näitä rajoja vedetään.”

Kimmo Sasi otti kantaa sodankäynnin etiikkaan myös vuonna 2001, kun silloiselta ulkomaankauppaministeriltä kyseltiin hänen omistamistaan Raytheon-ohjusvalmistajan osakkeista: ”Raytheon tekee järjestelmiä, joilla pyritään pitämään huolta siitä, että ohjukset osuvat täsmällisesti. Voi sanoa, että uusi teknologia on inhimillistänyt sodankäyntiä.”

Ei tässä tietenkään ole kyse ainoastaan Suomen kehitysaputavoitteista, vaan myös kehityksen käsitteestä ja pohjoisen ja etelän vaikeasta suhteesta. Siirtyminen koulujen rakentamisesta bunkkerien pystyttämiseen on melkoinen ideologinen harppaus. Maailman hyväntekijälistatkin, joiden kärjessä komeilevat perinteisesti Ruotsi, Norja, Tanska ja Hollanti, näyttäisivät varsin erilaisilta.

”Jos sotilaallinen kriisinhallinta kelpaisi viralliseksi kehitysavuksi, Yhdysvallat nousisi raketin lailla maailman suurimmaksi auttajaksi”, Pekka Haavisto pohtii. ”Sitä voi kysyä, että olisiko se oikein. Minusta se vähän hämärtäisi sitä, mistä avussa on kyse.”

Hanna Nikkanen

Kommentoi Facebookissa
Route Couture
Migration Comics