Burkina Fason Fespaco-tapahtuma kerää yhteen 200 uutta elokuvaa ja joukon afrikkalaisia tekijöitä.
AFRIKKALAINEN ELOKUVA täyttää tänä vuonna 50 vuotta. Pitkästä historiastaan huolimatta sen tekijöitä ei meillä juuri tunneta. Tämän vuoden aikana afrikkalainen elokuva on kuitenkin alkanut muistuttaa todellista ilmiötä.
Kansainväliset festivaalit esittelevät afrikkalaista elokuvaa, ja ensimmäistä kertaa afrikkalainen elokuva voitti Berliinin elokuvajuhlien Kultaisen karhun sekä sai ulkomaisen elokuvan Oscar-ehdokkuuden.
Molemmissa tapauksissa on kyse eteläafrikkalaisesta elokuvasta, joka on kymmenen vuotta apartheidin kaatumisen jälkeen voimakkaassa nousussa haastamassa perinteisesti vahvaa länsiafrikkalaista, ranskankielistä elokuvaa.
ETELÄ-AFRIKAN VOITTOKULKU jatkui maaliskuun alussa Burkina Fasossa pidettävässä Fespaco-elokuvatapahtumassa, kun eteläafrikkalainen Drum-elokuva voitti pääpalkinnon.
Vuodesta 1969 asti järjestetty Fespaco (The Pan African Film and TV Festival of Ouagadougou) on mustan Afrikan tunnetuin kansainvälinen festivaali, joka kerää joka toinen vuosi lähes 5 000 ammattilaista ja kansainvälisen lehdistön edustajaa 200 elokuvaa esittelevän ohjelman ääreen.
Englanninkielinen elokuva on voittanut 17 kertaa jaetun Etalonin ainoastaan kerran aiemmin, vuonna 1989, jolloin sen sai ghanalainen Kwaw Ansahin Heritage Africa -elokuvallaan.
TÄMÄN VUODEN FESPACON julkisissa ja yksityisissä puheenvuoroissa korostuivat afrikkalaisen elokuvateollisuuden kohtaamat vaikeudet. Ne ovat samansuuntaisia kuin kehitysmaaproblematiikka. Elokuvaa tukevaa lainsäädäntöä tai ammattilaisten yhteistyöelimiä ei juurikaan ole.
Toisaalta elokuvien levitystä ei ole organisoitu, vaan tuottajat kiertävät elokuviensa kanssa maasta toiseen. Teattereita on vain suurimmissa kaupungeissa, ja niiden esitystekniikka saattaa olla vanhentunutta. Elokuva-alan koulutusta on vaikea saada, ja ammattimaisuuden puute hidastaa alan kehittymistä.
Piinaavin ongelmista on tietenkin raha. Nuoret yhteiskunnat voivat tarjota tekijöilleen yhä huonommin tukea, ja vaikka taiteen traditio on Afrikassa yleisesti voimakas, on elokuva teknisyytensä ja kalleutensa vuoksi erityisen vaikeassa asemassa.
ELOKUVIEN RAHOITUKSESTA iso osa tuleekin ulkomailta, ja siihen liittyy usein ehtoja. Esimerkiksi Fespacon pääsarjan 20 elokuvasta 14 on saanut tukea EU:lta.
”Länsiafrikkalaisen elokuvan tärkein tukija on Ranska, joka ei ole päässyt eroon kolonialistisesta mielikuvastaan ja kaikenlaisista syvään juurtuneista, usein alitajuisista stereotypioistaja kliseistä liittyen Afrikkaan”, kommentoi Reutersille tutkija ja kriitikko Melissa Thackway.
Ulkomainen rahoitus saattaa vaikuttaa myös elokuvien sisältöihin.
”Jotkut tekijät kirjoittavat elokuvansa tietynlaisiksi saadakseen niille helpommin länsimaista rahoitusta. Mutta tietenkin he ovat vain pieni osa, toiset ovat vapaita ja tekevät mitä haluavat”, burkinafasolainen ohjaaja Dani Kouyaté kuvaa tilannetta.
Ranskassa asuva, kansainvälisiä yhteistuotantoja tehnyt Kouyaté tietää mistä puhuu. ”Ongelman ydinon vapaus. Afrikkalaiset tekijät eivät ole vapaita niin kauan kuin rahoitus tulee ulkopuolelta ja kotimarkkinat ovat olemattomat.”
”Elokuvaa voi verrata vaikka kahviin. Sitä tuotetaan täällä, mutta paikallinen väki juo itse huonolaatuisinta kahvia, sillä hyvä kahvi viedään Eurooppaan. Sama juttu elokuvissa. Paikalliselle yleisölle ei näytetä afrikkalaisia elokuvia vaan Ramboa ja muuta roskaa”, Kouyaté lataa.
MYÖS MONIMUTKAINEN SUHDE entisiin emämaihin on tiedostettua. Iso osa nimekkäistä afrikkalaisista elokuvantekijöistä on opiskellut Euroopassa. Idrissa Ouédraogo on käynyt kuuluisan pariisilaisen IDHEC-elokuvakoulun (nykyään FEMIS) ja asunut 20 vuotta Ranskassa. Hän tiedostaa kulttuuriseen identiteettiin liittyvän ongelman.
”Me olimme Euroopan siirtomaita ja nyt meillä on kaksi kulttuuria: eurooppalainen kulttuuri sekä omamme.”
”Afrikkalaisella elokuvalla on paljon oppimista. Sen vertaaminen eurooppalaiseen elokuvaan ei kuitenkaan ole mielekästä, sehän on kuin vertaisi autoa ja polkupyörää.”
Takaisin kotimaahansa siirtynyt Ouédraogo uskoo, että elokuvan ammattimaisen tekeminen lisää oman yhteiskunnan mahdollisuuksien ymmärtämistä.
”Nykyään pyrimme tekemään elokuvia, jotka vastaavat ympäröivää todellisuutta. Afrikkalaisen elokuvan tulee olla oikeassa kontekstissa niin sosiaalisesti kuin taloudellisestikin.”
IDRISSA OUÉDRAOGO pyörittää Ouagadougoussa valtiollista Ciné Burkina -elokuvateatteria. Hän katsoo jo tulevaisuuteen ja on innostunut uudesta digitaaliteknologiasta, jonka hän sanoo olevan pieni vallankumous elokuvan tekemisessä.
”Olen optimistinen. Uusi digitaaliteknologia tulee auttamaan meitä.”
Ouédraogon mukaan elokuvantekijät siirtyvät digitekniikkaan. ”On kyse vain ajankohdasta. Digitaaliteknologia demokratisoi elokuvan ja uusia ohjaajia syntyy sen myötä.”
”Uskonkin, että digitaaliteknologian ansiosta afrikkalainen elokuva kokee vielä uuden syntymänsä.”
Susanna Okker
