Kirjoittanut Kimmo Jylhämö

Esimerkin filosofiaa

Lukuaika: 2 minuuttia

Esimerkin filosofiaa

Emmaus-liikkeen perustajan ajattelussa veljeys toimii uuden yhteiskunnan mallina.

RANSKAN VALLANKUMOUKSEN maksiimit vapaus, veljeys ja tasa-arvo vaativat toinen toistaan: ”Vapaus ilman tasa-arvoa tarkoittaa liberalismia.” ja ”Tasa-arvo ilman vapautta on synnyttänyt tasapäisen kommunistisen yhteiskunnan, totalitäärisen valtion.” Vasta kolmas tuottaa kokonaisuuden, vaikka veljeyden nykyaika onkin unohtanut. Näin laukoo 1912 syntynyt Abbé Pierre, Emmaus-liikkeen perustaja.

Pienessä kirjassaan Pierre lähtee siekailematta rakentamaan uutta yhteiskunnallista mallia valistuksen pyhän kolminaisuuden pohjalta. Tärkeintä on siis veljeys, joka ei tarkoita aivan samaa kuin solidaarisuus. Veljeys vaatii joka hetki henkilökohtaisen sitoutumisen – vapaaehtoisen osallistumisen yhteisen hyvän edistämiseen.

NÄIN NAIIVIA TEKSTIÄ saattaa kyyninen lukija kavahtaa aikana, jona oman edun tavoittelu on koko sivistyneen länsimaailman perushuvi. Abbé Pierre piirtää kuitenkin lohdullisen kuvan asenteesta, jolla pallo pelastetaan maailmanlaajuisen veljeyden kautta.

Pierre tapasi toisen maailmansodan jälkeen Albert Einsteinin, joka ennusti kolme 1900-luvun räjähdystä. Ensimmäinen oli atomipommi, jonka kehittelyssä Einstein oli itsekin mukana. Toinen on elämän räjähtäminen lääketieteen kehityksen myötä, mutta merkittävin Einsteinin mukaan oli informaation räjähdys.

”Ensimmäisen kerran historiansa aikana ihminen voi eri puolilla maapalloa tiedostaa kärsimyksensä mielettömyyden ja silloin hän kärsii omasta kärsimyksestään. Ihmiskunta on umpikujassa. Sen on pakko ryhtyä jakamaan – muuta mahdollisuutta ei ole.”

PIENTEN ALMUJEN ANTAMINEN köyhille maille ei tule riittämään, sillä mitä enemmän kolmannen maailman ihmiset tietävät vauraudesta, josta me nautimme länsimaissa, sitä pontevammin hekin tulevat sitä peräämään itselleen. Ennen pitkää he kolkuttavat ovellamme, ellemme saa aikaan maailman varojen reilua uusjakoa.

Pierre on tietoinen siitä, että hänen ajattelunsa loukkaa etenkin ihmisiä, jotka eivät halua luopua saavuttamistaan eduista. Pierren mukaan kehitys kuitenkin johtaa vääjäämättä konfliktiin, ellei tilanne muutu.

Pierren ehdoton etiikka jakautuu kahteen mahdollisuuteen: joko haluan elää ilman toisia tai toisten kanssa. Jo lapsen leikkiä seuratessa voi todeta tämän. Toisinaan lapsi haluaa kaikki leikkikalut itselleen, toisena hetkenä hän on valmis jakamaan kaiken muiden kanssa. Pierren jaottelussa merkittävimmät erot ihmiskunnassa tapahtuvatkin ”itseriittoisten” ja ”jakajien” kanssa. Todellinen rakkaus on hänen mielestään itsensä ulkopuolella olemista, se on siirtymistä pois itsestä. ”Helvetti on ihminen itse, silloin kun hän on karkottanut elämästään muut.”

ABBÉ PIERREN AJATTELU toimii johdonmukaisesti tekojen ja eleiden kautta. Rakkautta, solidaarisuutta ja jakamista voi oppia ainoastaan esimerkeistä. Lapset huomaavat luonnostaan ristiriidan sanojen ja tekojen välillä. Vastaavasti Pierre vaatii parlamentaariselta järjestelmältä vanhanaikaista johdonmukaisuutta. On elettävä sen mukaan, mitä vaaditaan tavallisilta kansalaisilta alkaen lain kunnioittamisesta. Koko julkinen yhteiskunta vaaditaan mukaan:

”Solidaarista yhteiskuntaa ei rakenneta ainoastaan vanhempien esimerkin voimalla, se on myös tulos kasvattajien, opettajien, poliitikkojen ja toimittajien antamasta esimerkistä. Heillä on raskas vastuu. Mutta kuinka moni ottaa sen tänä päivänä tosissaan?”

Abbé Pierre: Veljeys. Ihmiskunnan elinehto. 80 s. Suom. Leena Nivanka. Sinapinsiemen ry ja Emmaus Helsinki ry 2004.

http://www.emmaushelsinki.fi/fi/suomi.html

Kimmo Jylhämö