Viisi ihmistä lukee kaunokirjan.

Karmiina

1. Ihminen on yhtä aikaa äärettömän hauras ja käsittämättömän sitkeä.

2. Vaihtoehtoinen (sankaruus) on olemassa vain suhteessa oletettuun tavalliseen (sankaruuteen), erikoinen suhteessa kuviteltuun normaaliin, vähemmistöt suhteessa fiktiiviseen enemmistöön.

3. Todellisuutta ja sen moninaisuutta täytyy usein vääntää rautalangasta aikuisille ihmisille. Lapset ymmärtävät vähemmällä, usein ihan itsestään.

4. Eläytyminen on vaikea laji. Kun kirjailija haparoi, tuntee lukija itsensä helposti vaivautuneeksi.

5. Ymmärtäminen edellyttää heittäytymistä, riskin ottamista.

Lukija: Tiia Aarnipuu, yksien kaksosten äiti, Setan pj.

Kirja: Tuuve Aro: Karmiina. 270 s. WSOY 2004.

Mätänevä velho

1. Suomentajan esipuhe voi johtaa surrealistiseen harhaan.

2. Merlinin haudalla käy kaikenlaisia eläimiä, hahmoja ja olentoja. Milloin Hän tulee, huomennako?

3. Eräs suosikeistani on Chapalu-hirviö, jolla on kissan pää, lohikäärmeen jalat, hevosen ruumis ja leijonan häntä. Se syö, jottei olisi yksin.

4. Merenneito on täydellinen, jokseenkin epäonnistunut femme fatale.

5. Toivoton rakkaus ja yksinäisyyden lämpö – kunnon kompostin elementit.

Lukija: Henri Onodera, japanilaissavolainen humanisti

Kirja: Guillaume Apollinaire: Mätänevä velho. Suom. Riikka Mahlamäki. 149 s. Like 2004.

Kuninkaanpuisto

1. Katseen valta on uskomaton, mutta se on pakko uskoa. Katse asettaa ihmisiä kummallisiin, yllättäviin asentoihin ja asemiin.

2. Onko pää osa ruumista? On.

3. Sukupuoli on ihmeen joustava ilmiö – voisi se tosin joustaa vielä enemmänkin. Vanhemmanrakkauden ei tarvitse olla biologista.

4. Muiden varassa olemista on tarpeellista miettiä.

5. Mikä yhdistää toisiinsa keski-ikäistä liikemiestä ja kahta eri aikakausien naisopettajaa? Pienen tytön lisäksi ruumiillisuuden kuolettaminen ja hyvästit rakkaudelle.

Lukija: Leena-Maija Rossi, tutkija ja opettaja

Kirja: Pirjo Hassinen. Kuninkaanpuisto. 380 s. Otava 2004.

Maantiemusiikkia

1. Härkäniskaisia miehiä, joilla kaikilla salaisuus.

2. Nainen, joka piirtyy ohuesti ja mielenkiinnottomasti. Ei salaisuuksia.

3. Kirjoittaja rakentaa henkilöhahmot tietoisesti, mutta puolitietoisten fantasioidensa varaan. Nämä fantasiat ovat kiusallista katsottavaa, kun ne kasvavat romaanin mittaisiksi.

4. Hyvä romaani on nykyään kai sama asia kuin hyvä tarina.

5. Tästä tehdään elokuva. Tekstille avautuu uusi mahdollisuus.

Lukija: Janne Seppänen, visuaalisen kulttuurin tutkija

Kirja: Tim Winton: Maantiemusiikkia. Suom. Markku Päkkilä. 496 s. Otava 2004.

Katajanokka kello kymmenen

1. Kirjan kasvit ovat valitettavasti varsin paperisia kasveja ja kukkivat varmasti herttaisimmin niille, joille Daphne du Maurierin etunimen kasvinsukuisuus on uutuus. Tulee ikävä Leena Krohnin Daturan daturaa, Skattalla tuoksuvat vain nahkatakit ja hajuvedet.

2. Lempiaiheestaan vain kahden lausein repliikein puhuvat akateemiset ihmiset liittävät romaanin (tahattoman) fantasian genreen.

3. Näemmä Skattan minkkiturkkileskirouvat ja charmantit miehet tarjoavat monet lounaat ja tuopit. Pitäisköhän lähteä Skattalle lokkimaan?

4. Jos ajatus Itä- tai Pohjois-Helsingistä puistattaa ja vakivirkaa yliopistolla omalla alallaan hoitava, Skattalla asuva tutkija on mielestäsi akateemista köyhälistöä, tämä voi olla sinun kirjasi.

5. Olisiko liikaa pyydetty, että dekkari uskaltautuisi pohdiskelemaan elämää ja elämistä, kuolemaa ja kuolevaisuutta älyllisesti kiinnostavalla tavalla – etenkin kun kasvit ja ihmiset rinnastavalla teoksella voisi olla tässä paljon annettavaa?

Lukija: Jepa Leväsvirta, kasveja harrastava filosofianopiskelija

Kirja: Tuula Mai Salminen: Katajanokka kello kymmenen. 327 s. Tammi 2004.

Voima