Kirjoittanut Oona Juutinen

Alaston totuus

Lukuaika: 2 minuuttia

Alaston totuus

Sanavalta: Talonvaltaajat ja kaikenkarvaiset aktivistit ajattelevat mielellään olevansa pistäviä piikkejä kapitalistien lihassa. Valitettavasti totuus taitaa kuitenkin olla toinen.

Talonvaltaajat ja kaikenkarvaiset aktivistit ajattelevat mielellään olevansa pistäviä piikkejä kapitalistien lihassa. Valitettavasti totuus taitaa kuitenkin olla toinen. Kapitalisteja tuskin kutsuttaisiin kapitalisteiksi elleivät nämä osaisi ottaa hyötyä irti aivan kaikesta. Hollannissa on viime aikoina ymmärretty talonvaltaajien ja muiden vaihtoehtoisten ilmiöiden markkina-arvo erityisen hyvin.

Jokin aika sitten erästä hollantilaista, Heineken-panimon tuottamaa olutta alettiin mainostaa kansainvälisesti uudella, yli minuutin mittaisella tv-mainoksella. Mainoksen slogan on ”Dam good city – dam good beer”, ja sen perusteella periamsterdamilaisia asioita ovat polkupyörien, kanavien ja kapeiden katujen lisäksi myös talonvaltaajat.

Kamera zoomaa vuorollaan kolmeen eri ydinkeskustassa sijaitsevaan vallattuun tai sittemmin laillistettuun taloon ja niiden julkisivuja peittäviin maalauksiin. Kyllä ystävien leuat loksahtivat auki, kun televisiossa näkyi yhtäkkiä oma koti monikansallisen firman mainoksessa. Paska pätkä, ja kaljakin on pahaa, kuului yleinen mielipide. Valitettavasti mainos taitaa kuitenkin olla varsin vetävä ja tuo varmasti maksavia asiakkaita niin olutfirmoille kuin taustakankaana toimivaan kaupunkiinkin.

Mainoksessa näytetään myös tulitaiteilijoita ja muita katuesiintyjiä, jotka osaltaan tekevät Amsterdamista maineensa mukaisen elävän kaupungin. Kadulla esiintymiseen tarvittavia lupia myönnetään kuitenkin yhä harvemmin, ja kaikenlainen kontrolli kiristyy jatkuvasti. Mikäli tämä tahti jatkuu, on kaduilla esiintyminen varmaan pian kokonaan laitonta, ja kaupunki saa palkata näyttelijöitä heilumaan hippivaatteissa strategisille paikoille jotta turistit saavat mitä tilaavat.

Muutamille voisi laittaa kommandopipot päähän ja sorkkaraudat käteen, sillä autenttiset valtaajatkin käynevät vähiin lakien tiukentuessa. Tasatunnein nämä kävisivät potkaisemassa oven sisään jostakin tietystä rakennuksesta. Ja taas saisi kameran sulkija laulaa.

Alakulttuurit ovat osa Amsterdamin värikästä imagoa, ja lukemattomat tahot tekevät rahaa tällä erikoisuudella. Mainokseen poimittujen talojen editse kulkee laumoittain ihmisiä päivittäin, ja jopa opastetuilla turistikierroksilla pysähdytään ihastelemaan rakennuksia.

Jotkut oppaista ovat perehtyneet aiheeseen ja pitävät kuulijoilleen palopuheita joista ei politiikkaa puutu. Suurin osa tyytyy kuitenkin lausahtamaan jotakin ulkoaopeteltua ja ympäripyöreää ja odottamaan sitten kärsivällisesti matkailijoiden kuvatessa itseään ja kavereitaan talojen edessä.

Viimeksi kuluneen kuukauden aikana olen tutustunut ilmiöön erityisen kouriintuntuvasti, sillä olen asustanut reissuun lähteneen ystäväni huoneessa yhdessä kyseisistä taloista. Nyt olen jo tottunut siihen, että rauhallinen aamukahvituokio ikkunassa istuskellen saattaa keskeytyä äkisti turistiryhmän ilmestyessä kulman takaa. Silloin on paras iskeä ikkunat kiinni ja paeta takavasemmalle, ellei tahdo joutua salamavalojen räiskeeseen – katsokaa, oikea talonvaltaaja! Sillä on rastat ja kaikki, ooooh!

Tuskaillessani asiaa kämppikselleni tämä vain totesi kaikkeen tottuvan, pian en kuulemma edes huomaisi koko asiaa kömpiessäni aamuisin puolipukeissa avaamaan verhoja. Ja jääpähän turisteille sellainen muisto, jota ei rahalla saa – ihan oikea valtaaja, ja vieläpä alasti!

Sillä kelpaa kotopuolessa kehuskella.

oona.juutinen@gmail.com

Oona Juutinen