Éliane
Teemu Mäki & Maija Nurmio
MadHouse Helsinki 22.1., 23.1 ja 25.1.
Teemu Mäen ja Maija Nurmion tanssiteos Éliane alkaa pitkällä video-osuudella. Sen ensimmäisessä kuvassa näkyy kauniisti metsittynyt saari. Pian käy ilmi että kyseessä on Utøya, missä vuonna 2011 Anders Behring Breivik ampui 67 nuorta.
Seuraavaksi havainnollistetaan magneettikuvaukseen liittyvää fyysis-pysykologista kokemusta ja rinnastetaan sen mekanistinen äänimaisema omintakeista äänitaidetta jo 1950-luvulla tehneen Éliane Radiquen teoksiin. Niille tyypillistä on ei-melodisten elektronisten kohinoiden, suhinoiden ja paukkeen muovaama, arkikokemuksesta irtaantunut maailmankuva.
Kertoja videolla pohtii olisiko Breivik kyennyt tekemään joukkomurhan, jos hän olisi pystynyt aistimaan kokonaisvaltaisemmin saarella kohtaamansa luonnon herkkiä viestejä. Entä saattaisiko yleensäkin inhimillisen olemassaolon ymmärtäminen olla kytköksissä aistien avaamiseen – siis siihen, miten maailma näyttäytyy ihmiselle, joka on onnistunut nyrjäyttämään liian kapeaksi urautuneen havaitsemisapparaattinsa paikoiltaan?
Tätä pohdintaa ilmentää Éliane-teoksen toinen osa, Radiquen I’Île Re-sonante -sävellyksen ympärille rakennettu tanssiesitys. Siinä Nurmion lisäksi esiintyvät Jonna Eiskonen ja Maija Karhunen.
Tanssissa kehojen butomaisen hitaasti vahvistuva vapina kasvaa varioimaan kokonaisvaltaista aistimisen kokemusta sekä ihmisten välittömän kohtaamisen ja keskinäisen myötätunnon mahdollisuuksia. Samalla kehon rajoihin paikallistuva eksistentiaalinen ahdistus loiventuu metafyysisen suuntaan hapuilevan lohdullisuuden kautta.
Mieltä ja kehoa puhdistavan hybridiesityksen katarsis syntyy videolla julkilausuttujen filosofisten teemojen sekä melusta musiikiksi metamorfoosin kokeneiden äänien ja niitä myötäilevien kehon liikkeiden hallitusta törmäyksestä.
