Voima 20 vuotta sitten: hirttäminen ja happoon upottaminen eivät tappaneet Saro-Wiwaa

Erabanabari Kobah esittelee Shellin öljyputken liitintä Ogonimaalla.

Ensimmäinen Voima-lehti ilmestyi marraskuussa 1999. Juttusarjassa palataan aiheisiin ja teemoihin, joita Voimassa on käsitelty parin vuosikymmenen aikana.

Kun alkuräjähdyksestä oli kulunut vaivaiset 13,8 miljardia vuotta, oli syntymän Voima-lehti 8/2000. Tässä upeasta aviisissa nigerialainen toimittaja Reuben Abati kirjoitti ogoniaktivistin ja kirjailijan muistosta otsikolla Ken Saro-Wiwa elää.

Oli koittamassa Ken Saro-Wiwan teloituksen viides vuosipäivä.

Kenule Beeson Saro-Wiwa (1941–1995) oli karismaattinen ogoniheimoon kuulunut aktivisti, jonka Nigerian hallitus hirtti Shellin öljyputkia vastustaneiden ogonipäälliköiden kanssa.

Abati kertoi tyrmistyttäviä yksityiskohtia:

“Nigerian hallitus ei luovuttanut Saro-Wiwan ruumista tai edes luita omaisille. Silloin viisi vuotta sitten kerrottiin, että Saro-Wiwan ja muiden kahdeksan hirtetyn ogonin ruumiit viskattiin ensin happoaltaaseen ja sitten joukkohautaan. Sotilaiden kerrottiin vartioineen joukkohautaa, kunnes voitiin olla varmoja siitä, että ruumiit olivat täydellisesti hajonneet.”

Reuben Abati pohti, josko pyövelit voisivat kertoa Saro-Wiwan ja muiden ogonien viimeisistä hetkistä.

Saro-Wiwa oli ollut ovela!

“Saro-Wiwa haudattiin hänen testamenttinsa mukaisesti. Hän varmasti tiesi, ettei Nigerian valtion kaltainen korppikotka ikinä luovuttaisi hänen kuollutta ruumistaan omaisille. Niinpä hänen onnistui vankilassa raapustaa paperille ohjeet, miten hänet tulisi haudata ilman fyysisten jäännöstensä läsnäoloa.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos loppuu

Saro-Wiwan tahdon mukaisesti ruumisarkku sisälsi kolme esinettä: Saro-Wiwan kirjat On the Darkling Plain ja Pita Dumbrok’s Prison sekä hänen piippunsa. Saro-Wiwa kuoli poliitikkona ja aktivistina, mutta hän halusi tulla haudatuksi kirjailijana. Saro-Wiwa oli päättänyt pitää kiinni omasta kuolemattomuudestaan. Sillä kirjat eivät koskaan kuole.”

Abati kertoi vielä, että toinen Saro-Wiwan valitsemista romaaneista kertoo “vankilasta, joka on koko Nigerian vertauskuva. Eriarvoisuus jyllää ja ilmaisunvapaus on rajoitettu minimiin.”

Nigerian Port Harcourtissa ja jopa Ogonimaalla Voimalla oli kunnia vierailla syksyllä 2017. Tästä Voima raportoi muun muassa näin:

“Ogonipäällikkö Saint Emma Pii tunsi Ken Saro-Wiwan. Heidän ystävyytensä oli vahvistunut kamppailussa sekä maata kierrellen että vankilassa istuen.

Minkälainen ihminen Saro-Wiwa oli?

‘Hän oli Jumalan lahja ogoneille’, huokaa Emma Pii. ‘Hyvä ihminen.’

Portharcourtilaisella aktivistilla Erabanabari Kobahilla on lisättävää: ‘Ja hauska. Hänen jutuilleen sai nauraa koko ajan.’”

Tänä syksynä Nigerian pääkaupungissa Abujassa ja maan suurimmassa kaupungissa, yli 20 miljoonan asukkaan Lagosissa, väkijoukot ovat osoittaneet mieltään poliisin käyttämää väkivaltaa ja sananvapauden tukahduttamista vastaan. 

Saro-Wiwan 25. muistopäivää vietetään 10.11.2020 edelleen sekasortoisissa tunnelmissa.

Kommentoi Facebookissa
Ilona Iida Simes