Raha, burnout, seksityö. Työpaikkakiusaaminen, politiikka, rasismi. Fetissit, fantasiat, biologinen kello.
Susani Mahadura, 30, ja Yagmur Özberkan, 31, käsittelevät viikoittaisessa radio-ohjelmassaan Mahadura & Özberkan vähemmistöjen arkea, enemmistöjen tabuja, maailman tilaa ja väärää vallankäyttöä.
Ohjelman vieraina on ollut tunnettuja vaikuttajia, usein tutkijoita tai aktivisteja. Esimerkiksi seksityöstä keskustelivat seksityöntekijä Tiia Forsström, historioitsija Kirsi Vainio-Korhonen ja Pro-tukipisteen toiminnanjohtaja Jaana Kauppinen. Burnoutista ja suorittamisesta avautuivat toimittaja Iida Rauhalammi sekä toimittaja ja aktivisti Meriam Trabelsi. Valkoisuutta analysoivat koreografi Sonya Lindfors ja Fem-R-järjestön puheenjohtaja Aurora Lemma.
Yle Puheella marginaaleista nousevat keskustelut tavoittavat myös yleisöä, joka ei näihin aiheisiin muuten tulisi törmänneeksi.
Susani Mahadura ja Yagmur Özberkan eivät haluaisi pitää itseään vaikuttajina.
”Vaikuttajana olemisessa on iso vastuu, se on pelottavaa. Mutta kun meillä on tämä platform, tottakai olemme sen kautta vaikuttajia, kun valitsemme ketkä nostamme esiin”, Mahadura myöntää.
He haluavat antaa äänen heille, joita ei kuulla ja jotka eivät näy, herättää keskustelua ja saada ihmiset ajattelemaan. Viime vuoden viimeisessä jaksossa puhuttiin vaikeista aiheista keskustelemisesta. Vieraina olivat juontaja Renaz Ebrahimi, Pehmee-kollektiivin Caroline Suinner, Good Hair Day -kollektiivin Akunna Onwen ja Ruskeat tytöt -kollektiivin Sophia Wekesa.
”Vieraamme, tutkijat ja muut omien alojensa asiantuntijat ovat niitä todellisia vaikuttajia. Emme halua kertoa kuuntelijoillemme miten pitää ajatella, vaan toivomme, että he muodostavat omat mielipiteensä”, Mahadura avaa.
Marginaaleista kumpuavien teemojen ohella ohjelmassa käsitellään aiheita, jotka kuuluvat lähes kaikkien elämään. Rahasta puhuivat Vuoden sijoittaja 2019 Julia Thurén ja bloggaaja Natalia Salmela, ystävyydestä tutkija Ira Virtanen ja toimittaja Ida Huurtela. Ihmiskunnan tulevaisuutta pohtivat futuristi Perttu Pölönen ja Eurooppanuorten varapuheenjohtaja Gurmann Saini.
Monet kuulijat ovat toivoneet, että aiheisiin mentäisiin syvemmälle, mutta tekijät haluavat ohjelman avautuvan myös heille, joilla ei ole tietoa aiheesta ennestään.
Radiossa ohjelma tavoittaa eniten noin 30-vuotiaita naisia. 50-vuotiaiden miesten fanikunta on pieni mutta aktiivinen ja jättää asiallista palautetta.
”Moni valkoinen sanoo, että ei näe väriä. Sanomalla näin kieltää vallan, joka valkoisuudella on ja kyseenalaistaa meidän ruskeiden kokemukset.”
Sopivien vieraiden löytämiseksi nähdään paljon vaivaa, varsinkin kun käsitellään vähemmistöön liittyvää asiaa, josta tekijöillä itsellään ei ole kokemusta.
”Some on muuten aika rasittava, mutta verkoston kautta löytää ihmisiä ja sopiva tyyppi löytyy usein monen mutkan kautta. Tai kysymme alan vaikuttajilta, keiltä kannattaa kysyä lisää tai keitä pyytää mukaan”, Mahadura kertoo.
Taustatyöhön käytetään paljon aikaa.
”Vähemmistöasiat eivät ole vaikeita, mutta vaativat enemmän taustatyötä, varsinkin jos kyse on vähemmistön vähemmistöistä. Netistä löytyy vaikka miten paljon tietoa, pitää vaan ottaa selvää!”, Mahadura ohjeistaa. ”Ja aina voi ja kannattaa kysyä miten, esimerkiksi millä termeillä, asioista toivotaan puhuttavan.”
Tärkeintä on kuitenkin kuunteleminen.
”Kun olen itse ollut vähemmistön edustajana haastattelussa ja kokenut miltä tuntuu tulla mitätöidyksi – miten se suoraan sanottuna vituttaa – niin en halua, että Mahadura & Özberkanissa tehdään koskaan niin”, Mahadura jatkaa.
Vähemmistöjen sisäiset ristiriidat väistetään keskittymällä yksilöiden tarinoihin.
”Ei ole tarkoituskaan sanoa mitään kaiken kattavaa, vaan näyttää että tällaistakin on. Tutkijat voivat kyllä kertoa kokonaiskuvasta”, Mahadura rajaa.
”Joskus olemme saaneet palautetta, että emme ole käsitelleet jotain asiaa, tai itselle on tullut myöhemmin mieleen mitä muuta asiaan liittyy, ja olemme sitten tehneet siitä oman jaksonsa”, Özberkan kertoo.
Mahadura & Özberkanissa alkaa nyt neljäs vuosi. Vuosien myötä on vahvistunut omien rajojen pitäminen sekä työn ja vapaa-ajan erottelu:
”Teimme ensimmäiset vuodet töitä kellon ympäri, mieli oli jatkuvasti auki, että miten vastaan tulevia asioita voisi käsitellä ohjelmassa. Nyt pidämme viikonloput ja lomat vapaata ja teemme yhdessä muutakin kuin töitä”, Özberkan kuvaa.
Tekijät ammentavat omista kokemuksistaan, jos ne liittyvät asiaan.
”Kun kyse on esimerkiksi rasismista, omat kokemukseni ovat relevantteja. Jos taas ilmastonmuutoksesta, niin eivät ole”, Mahadura summaa.
Pelko negatiivisesta palautteesta voi estää vaikuttajiksi haluavia ottamasta tilaa julkisuudessa. Mahadura ja Özberkan saivat väkivallalla mässäilevää palautetta jo ennen ohjelman alkua. Negatiivisia viestejä tuli alussa paljon.
”Pelkäsin, että tulenko kestämään tätä työtä, jos palaute on tällaista. Meni monta vuotta ja tuli monta henkistä romahdusta, ennen kuin opin huolehtimaan itsestäni ja aloin uskaltaa olla sellainen kuin olen. Alussa itkin joka lähetyksen jälkeen ja Yagmur lohdutti. Nyt minusta on tullut ehkä jo turhankin kova”, Mahadura myöntää.
Julkisuuteen uskaltautumista pohtiville hän muistuttaa, että on ok, jos ei heti uskalla puhua jostain asiasta. Aiheeseen voi palata myöhemmin. ”Ole armollinen itsellesi. Pidä huolta, että ympärilläsi on ihmisiä, jotka tukevat sinua. Saat olla sellainen kuin olet ja sinun ajatuksesi ja kokemuksesi ovat tärkeitä”, Mahadura neuvoo.
Vaikuttaakseen ei aina tarvitse mennä julkisuuteen. ”On pienempiä, suljetumpia platformeja, joilla voi turvallisesti puhua”, hän kannustaa.
Valkoisuutta käsitellyt jakso jännitti tekijöitä eniten.
”Valkoisuus on niin iso tabu, että uskalsimme tarttua siihen vasta yli kolme vuotta ohjelmaa tehtyämme”, Özberkan kertoo.
Valkoisuus on etuoikeus, rakenne ja normi, jonka pohdinta on valkoisille usein vaikeaa. Ruskeat taas törmäävät toistuvasti arjessaan valkonormin perusteella syrjiviin rakenteisiin, joiden ymmärtämisestä tulee osa selviytymistä.
Normi tulee esiin oletuksena, että ihmisyys on valkoista ja muu pitää erikseen määritellä.
”Valkoisuudesta pitää voida puhua! Moni valkoinen sanoo, että ei näe väriä. Sanomalla näin kieltää vallan, joka valkoisuudella on ja kyseenalaistaa meidän ruskeiden kokemukset”, Özberkan sanoo.
Valkonormatiivisuus näkyy esimerkiksi hyvän kielitaidon hämmästelyinä.
”Törmään tähän jatkuvasti, vaikka minut olisi palkattu juontokeikallekin! Ihan yleisesti, jos ollaan Suomessa, kannattaa aina ensin puhua suomea!” Özberkan neuvoo.
Valkoiset myös usein vähättelevät ruskean kokemuksia sillä, että tuntevat jonkun toisen ruskean, jolla asia on eri tavalla.
”Jos joku on kuullut tutultaan, että tämä ei ole kohdannut rasismia, niin hyvä tälle tutulle, mutta ei se poista sitä, että monet kohtaavat!” Özberkan pyörittelee silmiään.
”Ja miksi valkoisten aina pitää korostaa, että tuntee jonkun ruskean?”, Mahadura ihmettelee.
Jatkuva toiseuttaminen on rankkaa mielenterveydelle. Asiaa on käsitelty myös Mahadura & Özberkanin jaksossa syksyllä 2018. Tekijöillekin tuli ahaa-elämyksiä.
”Opin, että joka hetki ei tarvitse olla taisteluvalmiina. Pitää pysähtyä ja ottaa iisimmin, valita taistelunsa”, Mahadura tiivistää.
Nyt Mahadura käy terapiassa, paljolti rasismiin liittyvän vähemmistöstressin vuoksi.
”Mulla on ollut unelmaduuneja, joista olen joutunut luopumaan, koska en kestänyt sitä miten tulin kohdatuksi. Onneksi sain tukea Yagmurilta ja perheeltäni. Ilman ystäviä ja perhettä en jaksaisi. Isä lohdutti, että me buddhalaiset emme pelkää luopua asioista. En tarkoita, että kaiken pitäisi olla elämässä helppoa, mutta omat rajat voi pitää.”
Rasismia yhteiskunnassa ei voi välttää, mutta somesta Mahadura pitää välillä tietoisesti taukoja. Rasistisista keskusteluista netissä hän pysyy kaukana.
”Niissä on valkoisten tilaisuus vaikuttaa ja puolustaa tasa-arvoista, kaikille turvallista yhteiskuntaa!” hän kehottaa.
Mahadura & Özberkan Yle Puheella torstaisin klo 13. Ilmestyneet jaksot Yle Areenassa.
