Uusi Utopia 2120 osa 3: Kestävien paikallis­yhteisöjen utopia

Voima kokosi artikkelisarjan utopioista, koska tulevaisuus tuntuu olevan peruutettu, kun horisontti täyttyy tummista pilvistä. Elämme epätoivon ja dystopioiden aikakautta.

Hanskoja ei kuitenkaan auta heittää tiskiin. Jos emme kuvittele ja toteuta uhkakuvien rinnalle uusia ja kestävämpiä tapoja elää yhdessä, jätämme jälkipolvillemme vielä kuvitelmiammekin synkemmän maailman ja ihmisyyden.

Tässä artikkelisarjassa ehdotamme utopiaa – dystopian vastakohtaa – tulevaisuuden jäsentämisen työkaluksi. Siirsimme tähtäimen sadan vuoden päähän, yli ainakin yhden sukupolven. 

Tuolloin ketään meistä ei ole enää olemassa, joten voimme kuvitella tulevaa maailmaa ilman oman edun tavoittelua. 

Muutos alkaa sen luonnostelusta, mitä voisi olla olemassa. Joudumme myös arvioimaan, mikä nykyisyydessä on säilyttämisen arvoista.

Utopia 2120 -sarjaan on haastateltu tieteentekijöitä ja kirjailijoita, jotka ovat visioineet työssään tulevaisuuksia erilaisista lähtökohdista.

Bios-tutkimusyksikkö julkaisi lokakuussa Ekologisen jälleenrakennuksen ohjelman, jossa ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi vaaditaan ”kaiken muutosta”. Ohjelma nojaa luonnontieteelliseen tietoon elämän mahdollisuuksien materiaalisista rajoituksista, esimerkiksi siihen mitä tiedämme nyt ilmastonmuutoksen etenemisestä. Niihin perustuen on mietitty, miten näiden rajojen sisällä elettäisiin mahdollisimman hyvää elämää.

Ohjelmassa vaaditaan talouden palauttamista palvelemaan yhteiskunnan konkreettisia päämääriä taloudellisen lisäarvon tuottamisen sijaan.

Tere Vadén

”Käytännössä tämä tarkoittaa pohjoismaista sekataloutta. Vaikka tarkoitus ei ole palata 1970-luvulle, senaikaisesta yhteiskunnasta katsottuna nämä muutokset eivät olisi olleet kovin suuria”, Biosin tutkija Tere Vadén huomauttaa.

Vadén kritisoi Žižekin kuuluisaa lausetta ”on helpompaa kuvitella maailmanloppu kuin kapitalismin loppu”.

”Käytännössä kapitalismin ylläpito vaatii paljon työtä kuten halujen tuottamista ja jo ihmisten tyytyväisyys uhkaa sitä. Ympäristöä tuhoava talousjärjestelmä pysyy toiminnassa, koska ihmisten on pakko osallistua siihen työskentelemällä saadakseen perustarpeensa tyydytetyiksi. Jos esimerkiksi perustulo takaisi toimeentulon, haittoja tuottavista töistä voisi kieltäytyä. Se olisi nykyisen kaltaisen kapitalismin loppu.”

Yhden planeetan rajoissa elävässä utopiassa yritysten valtaa ja kokoa on rajoitettu ja valta siirtynyt kansallisvaltioita pienemmille yksiköille. Vadén visioi nojaamalla historiaan ja antropologiaan:

”Käytän mallina Sveitsiä ja Pohjois-Italiaa, joissa on pieniä perheyrityksiä ja hallinto on paikallista. Utopiassa paikallisyhteisöt ovat tärkeitä. Tuotanto on omavaraista ja asutus keskittyy maaseudulle. Isot rakenteet ovat romahtaneet, mutta tekniikan avulla tieto kulkee matkojenkin päähän. Käyttäjien yhteisö hallinnoi internetiä, joka toimii kuin luostarilaitos Rooman imperiumin romahtamisen jälkeen, eli jakaa tietoa ja yhdistää ihmisiä.”

Tärkeintä on elämäntavan kestävyys. Sekä menneisyys että tulevaisuus ovat arjessa läsnä.

”Elämä on konkreettisempaa kuin nykyään. Tavaroita pidetään hyvin, huolletaan ja korjataan; uusia tehdään vähemmän ja ne kestävät sukupolvelta toiselle. Myös ruuan tuotanto ja aterioiden valmistus, lasten ja vanhusten hoitaminen sekä omasta hyvinvoinnista huolehtiminen ovat tärkeä osa kulttuuria. Työn ja muun elämän rajaa ei ole samalla tavalla olemassa kuin nyt. Kulttuuri on elettyä elämää, ei viihteen kuluttamista.”

Energiaa tuotetaan ja tarvitaan vähemmän.

”Energiaa tuotetaan Suomessa vesi- ja etenkin tuulivoimalla ja sitä osataan varastoida, mutta myös talous joustaa energiansaannin mukaan. Terästehtaalla käynnistetään tuotanto, kun on kovaa tuulta tulossa. Ydinvoiman hyötysuhde on niin huono, että siitä ollaan luovuttu.”

Infrastruktuuri on kestävämpää.

”Vanhaa teräsbetonista rakennuskantaa pidetään hyvin sikäli kun sitä vielä on, uudet talot rakennetaan puusta. Hirsitalo kestää satoja vuosia, eikä uusia tarvitse koko ajan rakentaa.”

Utopian todeksi tuleminen vaatii politiikan ja talouden muutoksen ohella kulttuurin muutosta. Vadén vertaa sitä uskoontuloon:

”Muutos voi olla nopeakin. Arvot muuttuvat ja vanha elämäntapa ei enää kiinnosta.”

Utopiaan siirtymistä voi myös edistää poliittisen lobbaustyön ohella elämällä arkeaan:

”Juhlien järjestäminen, talkoot ja kaikki muukin yhdessä tekeminen vievät kohti tällaista utopiaa. Ja jos elää elämäänsä tyytyväisenä, niin kyllähän sen muutkin huomaavat ja ottavat mallia.”

Yhden utopia on toisen dystopia.

”Esimerkiksi Elon Muskin avaruusteknologinen utopia ja tieteiskirjallinen unelma rajattomasta energianlähteestä ovat minun dystopioitani. Jos meillä olisi rajattomasti resursseja, silloin laajentaisimme nykyistä rahan lisäämiseen keskittyvää järjestelmää rajattomasti.”

Yhteisöllisyyden lisääminen ja vieraannuttavasta ja luontoa tuhoavasta työstä luopuminen toistuvat monissa tämän ajan utopioissa.

”Ja sitten mitä oikeasti tapahtuu, se onkin jotain aivan muuta.”

Utopian aakkoset

Utopia-termi on peräisin Thomas Moren klassikkoteoksesta. Sana viittaa ihanneyhteiskuntaan, mutta on samalla ”paikka jota ei ole”.

Dystopia on utopian vastakohta, tulevaisuuteen tai vaihtoehtoiseen todellisuuteen kuviteltu yhteiskunnan kauhukuva. 

Retrotopiassa hyvää yhteiskuntaa etsitään, Zygmunt Baumanin samannimisen teoksen mukaan, romantisoidusta menneisyydestä.

Miten luoda utopia

1.  Keskustele keskeneräisistä ajatuksista. Utopian ei tarvitse olla valmis ennen kuin siitä voi puhua, keskustellen ajatukset jalostuvat. – Havu Laakso

2.  Opi menneestä. Miksi ­aiemmat utopiat eivät ole toimineet? Mitä kannattaa nyt tehdä toisin? – Havu Laakso ja Luisa-Claudia Sovijärvi

3.  Käytä dystopioita uto­pian negatiivisten puolten löytämiseen ja mieti miten niiden ongelmat voi poistaa. – Havu Laakso ja Luisa-Claudia Sovijärvi

4.  Analyyttinen tapa: Määritä resurssit, joilla pitää selvitä (esim. ilmastonmuutos ei mahdollista lentämislomia vuosittain kaikille). Lisää yhtälöön perustarpeet, jotka ainakin pitää tyydyttää. Mitä jää jäljelle, mieti miten sen voi käyttää mahdollisimman kivasti. – Tere Vadén

5. Inspiroidu historiasta ja antropologiasta, eri tavoista, joilla ihmiset ovat eläneet ja elävät. – Tere Vadén 

6.  Inspiroidu scifistä ja fantasiasta. – Pontus Purokuru

7.  Inspiroidu ilosta ja nautinnosta ja mieti miten tuoda niitä politiikkaan.
– Pontus Purokuru

Mia Myllymäki

Kirjailija

”2120-luvulla olemme ottaneet opiksemme ihmisestä, joka eli sata vuotta aiemmin: tuolloin olimme vaipumassa epätoivoon erilaisten taakkojen alla arjen todellisessa ja keinotekoisessa kiireessä. Nyt käytämme aktiivisesti hyväksemme tietoa elämämme ainutkertaisuudesta. Välitämme ja huolehdimme itsestämme ja muista, teemme asioita yhdessä ja arvostamme yhdessäoloa. Pyrimme elämään tasapainossa yhteiskunnan, toisten ihmisten ja luonnon kanssa. Yksinäisyyteen vetäytyessämme emme tee sitä päästäksemme pakoon muilta ja hektiseltä arjelta vaan nautiskellaksemme sisäisestä rauhasta. ”Hyvinvointi” ulottuu sanatasolla kauas itsemme ulkopuolelle: se kohdistuu ajatuksissamme ja teoissamme myös maapalloomme, elinympäristöömme, jopa avaruuteen.

Olemme omaksuneet ajatuksen tuottaa ja kuluttaa riittävästi eli tarpeeksi eli juuri oikea määrä eikä yhtään enempää. Säätelemme tuotantoa ja hyödykkeiden kuluttamista resurssien kantokyvyn ja palautumisen mukaan. Arvostamme sitä, että saamme tarpeemme täytetyiksi. Koska meillä kaikilla on yhtä paljon ja tarpeeksi ruokaa, suojaa, hoivaa ja turvaa, kenenkään ei tarvitse kerätä itselleen omaisuutta tai murehtia köyhyyttä. Koulutus ja kulttuuri ovat tasapuolisesti kaikkien saatavilla olevia perusasioita. Rahasta vaihdon välineenä on luovuttu. Tarpeelliset ja välttämättömät työt jaetaan: kaikki tekevät vähän, kukaan ei uuvu taakkansa alle. Kaikilla yhteiskunnan tasoilla on hyväksytty tosiasia, että olemme saavuttaneet histo­rian hämärissä aloitetun pyrkimyksen tehdä maailmasta paikka, jossa ihminen voisi työnteon sijaan käyttää ­aikansa johonkin mielekkäämpään.”

Mia Myllymäki

Lue juttusarjan muut osat:

Osa 1: Kuvitella toisenlaisia tulevaisuuksia

Osa 2: Utopia työn tuolla puolen

Osa 4: Tutkijan tulevaisuus on inhimillinen

Kommentoi Facebookissa

Miia Vistilä