KulttuuriKirjoittanut Veera Järvenpää

Homomman Suomen teatteri

Lukuaika: 2 minuuttia

Homomman Suomen teatteri

Helsingin Gayteatterilla on komea, kymmenenvuotias historia.

Kuvat Elina Hiironniemi ja Ingemar Raukola

Keltainen seinä lämmittää mieltä kuin kevätaurinko, vaikka ikkunasta avautuukin näkymä talviseen Karhupuistoon. Bear Park Cafen ilmassa keinuvat käännösiskelmien ääniaallot ja sateenkaariliput.

”Tämä on valittu Helsingin parhaaksi homokahvilaksi”, Mikko Autio kehaisee ja siirtyy tiskin takaa pöydän ääreen.

mainos

Autio on varapuheenjohtajana Helsingin Gayteatteriyhdistyksessä, jonka hallitus pitää luontevasti kokouksensa juuri täällä. Paikalla on tällä kertaa myös yhdistyksen puheenjohtaja Veli Toppinen sekä Salla Markkanen ja Kim Gustafsson. He kaikki ovat mukana näytelmässä Olitko sinä? Homomman Suomen historia 2.0, joka saa ensi-iltansa tasa-arvon päivänä 19. maaliskuuta.

Esityksen nimi viittaa sekä Gay­teatterin 2009 esittämään näytelmään että Ylen dokumenttiin Oletko sinä…?, joka sensuroitiin yllytyspykälän perusteella ja oli esityskiellossa 30 vuotta. Matti Lehden dramatisoitu valistusdokumentti valmistui vuonna 1969 ja kuvasi fiktiivisesti homoseksuaalisuutta.

”Näytelmän nimi Homomman Suomen historia kertoo, mistä esityksessä on kyse, ja 2.0 sen, että se on päivitetty versio. Siinä on mukana vanhaa ja siihen on lisätty juttuja, kun HLBTQ-alueella on viimeisen kymmenen vuoden aikana tapahtunut ihan hirveästi”, esityksen käsikirjoittaja ja ohjaaja Kim Gustafsson kertoo.

Musiikit näytelmään on säveltänyt Salla Markkanen.

”Edellisessä näytelmässä käytettiin paljon euroviisuja ja muuta valmista, mutta nyt meillä on omaa musiikkia”, Markkanen kertoo.

”Silloin euroviisuteema kulki läpi koko näytelmän, mutta nyt meillä on ihan toinen teema. Meillä on päättymätön A2 Homoilta. Sen sijaan, että puhuttaisiin korruptoituneista poliitikoista tai oikeista ongelmista, niin jauhetaan tätä yhtä ja samaa”, Toppinen nauraa.

Kun Salla Markkanen tuli mukaan Gayteatteriin, tuli myös varta vasten sävelletty musiikki.”

”Olen ammatiltani muusikko, niin se on tullut luonnollisesti, ja sopii teatterin henkeen. Gayteatteri on kuitenkin puoliammattilaisteatteri, niin musiikillinen osaaminen on myös näyttelijöiden osalta korkealla. Mukana on hyviä laulajia.”

Juhlanäytelmä kuvaa Suomen ensimmäisistä mielenosoitusta seksuaalivähemmistön puolesta vuodelta 1972.
Juhlanäytelmä kuvaa Suomen ensimmäisistä mielenosoitusta seksuaalivähemmistön puolesta vuodelta 1972.

Katsaus historiaan onkin paikallaan. Maaliskuun ensimmäisenä päivänä astui Suomessa voimaan uusi avioliittolaki, joka tasa-arvoistaa instituution. Toinen merkkipaalu on se, että Helsingin Gayteatteriyhdistys perustettiin syksyllä 2007 ja nyt on 10-vuotisjuhlan paikka.

”Kun täällä kahvilassa ihmiset kyselevät minulta, mitä Gayteatterille kuuluu, Homomman Suomen historia ponnahtaa usein esiin. Ihmiset muistelevat, miten kiva esitys se oli. Kuitenkin siinä käsiteltiin sodanaikaisia juttuja ja mitä kaikkea historiassa onkaan tapahtunut. Se koskettaa monia”, Autio kertoo.

”Homomman Suomen historia 2.0:ssa mennään vapautusrintama edellä ja tuodaan esiin ne henkilöt ja tapahtumat, jotka ovat vieneet koko junaa eteenpäin”, Toppinen luonnehtii.

Uudessa versiossa on mukana kaksitoista näyttelijää ja muusikko. Näyttelijäkaarti on kasvanut vuodesta 2009.

”Siinä oli kahdeksan näyttelijää ja 113 erilaista roolia. Erilaisia asuja oli todella paljon ja vaihdot olivat nopeita”, Autio muistelee.

Jos ajatellaan vuotta näitä kahta teat­teriesitystä, miltä kehitys Suomessa näyttää niiden välillä?

”Se on vähän kaksipiippuinen juttu. Kun aloitimme prosessin syksyllä 2008, eurokriisi ei ollut alkanut ja kaikki näytti valoisalta. Näytti siltä, että kaikki muuttuu itsestään vain paremmaksi. Silloin kirjoitetut tulevaisuuskohtaukset oli scifiä, hassuttelua ja vapautta, mutta ne näkymät eivät enää päde”, Gustafsson miettii.

Konservatiivisuuden haamu on noussut henkiin.

”Nyt on käynyt ilmi, ettei HLBTQ-väen kamppailu, kuten feminismi ja demokratiakaan, ollutkaan itsestäänselvää. Emme voi jäädä laakereille lepäämään eikä maailma ole valmis, vaan kamppailu on jatkuvaa. Ei saa yhtään lepsuuntua”, Gustafsson painottaa.