Voisi ajatella, että väkivallan paljastaminen ja siihen puuttuminen olisivat yhteiskunnan tärkeimpiä tavoitteita. Sen sijaan ne ovat jotakin, josta joutuu tuomiolle, kuten vuosi sitten alkaneet tapahtumat osoittavat.

Tapahtumat alkoivat kauhukuvista, jotka räjäyttivät suomalaisen julkisen keskustelun. Oikeutta eläimille -järjestön julkaisemat, salaa kuvatut videot teurastamoista toivat näkyväksi ruoan­tuotantomme varmimmin piilottaman kuvan – eläinten tappamisen.

Kuvien osoittama eläinten käsittely oli erittäin karua. Naudat, joita oli ammuttu pulttipistoolilla kasvoihin, nostivat hitaasti päitään tainnutuskaukalossa. Tajuissaan olevia eläimiä viillettiin, vaikka ne reagoivat pistoihin, lampaita kiskottiin villoista verilammikoihin, häntiä väännettiin, eläimiä hakattiin kaksin käsin muovilaatikolla, lyötiin kepeillä ja sähköpiiskalla.

Yksi kuvatuista teurastamoista oli Suomen suurimpiin ja moderneimpiin lukeutuva HKScanin Paimion nautateurastamo. Paimiossa tainnutuksia salakuvattiin yhden työpäivän ajan. Tänä aikana lähes kolmannes tainnutuksista epäonnistui. Alan johtavien asiantuntijoiden mukaan teurastamossa on vakavia ongelmia, mikäli yli kymmenen prosenttia tainnutuksista epäonnistuu ensimmäisellä yrittämällä.

Yli neljä viikkoa kuvien julkaisun jälkeen yhteiskunnallinen keskustelu videoista kävi edelleen. Samaan aikaan poliisi suoritti tapauksen tutkintaan liittyvän mittavan pidätyksen. Kello seitsemän aamulla eräs eläinaktivisti havahtui siihen, että avain kävi ovessa ja sisään rynni joukko virkavallan edustajia aseet mukana ja luotiliivit yllä. Poliisit suorittivat operaation neljän virkaa toimittavan poliisin, kahden poliisin tietoteknisen asiantuntijan sekä kahden Turusta edellisenä iltana saapuneen erikoistutkijan voimin.

Kolmen tunnin penkomisen jälkeen aktivisti ja hänen puolisonsa pidätettiin. Aktivistin tietokoneen ruudulla virkavalta oli nähnyt keskustelua siitä, kuinka suuren määrän teurastusvideomateriaalista saisi toimitettua todisteena eläinsuojelurikoksia tutkivalle poliisille. Lisäksi aktivistin hallusta löytyi kovalevy, joka sisälsi salaa kuvattua materiaalia, sekä avaimet lähistöllä olleeseen autoon. Auton sisällä olevan kameran sarjanumero oli sama kuin videotiedostoissa, jotka teurastus­videot ensimmäisenä julkaissut Ylen MOT-ohjelma oli toimittanut haastattelupyynnön yhteydessä Paimion teurastamolle.

Aktivisti oli kiinniotettuna ja uutispimennossa kolme vuorokautta. Tällä välin poliisi ja valvontaviranomaiset olivat julkisuudessa sättineet aktivisteja teurastamoiden rikostutkinnan viivyttämisestä ja salaa kuvatun materiaalin panttaamisesta.

Puolen vuoden kuluttua tulivat syytteet: julkisrauhan rikkomisen, salakatselun ja salakuuntelun suunnittelu, valmistelu ja toteuttaminen. Tutkintapyynnön teurastamoiden salakuvauksista oli nostanut Paimion teurastamo. Yritys oli tehnyt tutkintapyynnön asiasta jo ennen kuin kuvat tulivat julki, ja alun perin tutkinta koski myös Ylen toimittajaa. Julkisuudessa lihajätti halusi pitää asiasta matalaa profiilia. Se on kuitenkin mainostanut lisäävänsä aktiivisesti valvontaa ja valvontakameroita.

Syyskuun 9. päivä Varsinais-Suomen käräjäoikeus tuomitsi aktivistin avunannosta salakatseluun ja julkisrauhan rikkomiseen. Maksettavaa kertyi yhteensä reilusti yli viiden tuhannen euron edestä.

Ankarin mahdollinen rangaistus salakatselusta on vuosi vankeutta. Törkeästä eläinsuojelurikoksesta taas voidaan tuomita maksimissaan neljän vuoden vankeusrangaistus. Rangaistuksen pituus antaa osviittaa rikosten­ vakavuuseroista. Eläimiä hakanneita teurastamotyöntekijöitä tai valvontaa laiminlyöneitä eläinsuojeluvalvojia ei ole kuitenkaan noudettu aamuyöllä poliisivankiloihin. Teurastamo­videoista poliisi ilmoitti keväällä, ettei sillä ole aikaa katsoa läpi niin suurta määrää videotodistusaineistoa.

Keskusrikospoliisi tutkii parhaillaan teurastustoiminnan valvonnasta vastaavan Eviran toimintaa. Samaan aikaan Lounais-Suomen poliisi tutkii, syyllistyivätkö teurastamoiden ja eläintilojen henkilökuntaan kuuluvat ihmiset eläinsuojelurikoksiin. Tutkinnan avuksi Lounais-Suomen poliisi on pyytänyt virka-apua Eviralta. Eviran rooli on siis toimia asiantuntija-apuna ja selvittää teurastamoissa tapahtuneita mahdollisia rikoksia, vaikka virasto on itse samaisessa keississä tutkinnan kohteena.

Teurastamo- ja eläintilasalakuvaukset näyttivät merkittävän kuvan yhteiskunnasta: ne kertoivat, kuinka ruokaa tuotetaan. Aiemmista sadoista eläintilakuvista poiketen viime talven mate­riaali näytti, kuinka ihmiset käsittelevät ja kohtaavat ruoan­tuotantoon alistettuja eläimiä. Kohtelu oli niin julmaa ja niin näkyvillä, ettei sitä kyetty torppaamaan tavanomaisella pr-puheella. Myös eläin­tuottajien omissa joukoissa videot aiheuttivat suurta järkytystä. Kuvat herättivät aktivistien kauan tavoitteleman aidon ja suoran keskustelun yhteiskuntamme eläinsuhteesta ja siihen liittyvästä väkivallasta.

Kasvisruoka on noussut superbuumiksi. Jonkinlainen kulutukseen pohjautuva kulttuurinen kumous on käynnissä. Samaan aikaan institutionaalinen suhtautuminen eläimiin on välinpitämätöntä ja halveksuvaa. Tuon tuosta saa lukea tapauksista, joissa viranomaiset ovat jatkaneet vakavienkin eläinsuojeluongelmien kohdalla huomauttelulinjalla vuosi toisensa jälkeen, kunnes tilanne on niin vakava, että tilan eläimet joudutaan lopettamaan.

Yksikään eläinteollisuuden edustaja ei ole joutunut rikosoikeudelliseen vastuuseen koko sinä lähes vuosikymmenen ajanjaksona, kun eläinaktivistit ovat toimittaneet todisteita eläinten hirvittävästä kohtelusta. Ovatko eläinten hoidon laiminlyönnit ja eläinsuojelurikokset niin systemaattinen osa teollisuutta, ettei niihin voida puuttua, vaikka ilmiselvät todisteet toimitetaan vuosi toisensa jälkeen suoraan viranomaisten käteen?

Jutusta korjattu 10.10.2016 klo 13.40 asiavirhe: Ylen MOT-ohjelma ei ollut toimittanut videotiedostoja poliisille, vaan Paimion teurastamolle.