Subcomandante Marcosin ja zapatistien presidentinvaalin vastakampanja pyrkii näyttämään yhteiskunnan ongelmat.

”¡Ya Basta! Jo riittää!” kuului jälleen vuodenvaihteessa Lacandonin sademetsästä eteläisessä Meksikossa. Zapatistien kansallinen vapautusarmeija EZLN julisti Toisen kampanjan alkaneeksi. Pääosin maya-intiaaneista koostuvan sissiliikkeen kansannoususta oli tullut kuluneeksi kaksi presidenttikautta, 12 vuotta, ja harvat asiat olivat parantuneet köyhässä Chiapasissa.

Zapatistien karismaattinen komentaja, piipustaan, naamiostaan ja runollisista teksteistään tunnettu Marcos aloitti maankattavan kiertueen, presidenttikampanjoiden vastakampanjan, jonka tavoitteena on kansallisen, antikapitalistisen, vasemmistolaisen kansanliikkeen muodostaminen.

Mikäli heinäkuisessa presidentinvaalissa kansallinen äänestysprosentti jää alle 30:n, vaalien tulokset mitätöidään, ja uuden rakentaminen voi alkaa.

Toinen kampanja tarkkailee yhteiskuntaa, poliittista elämää ja päätöksentekoa vasemmalta, alaviistosta, ruohonjuuritasolta. Sen näkökulmasta katsottuna kaikki puolueet väristä riippumatta ovat osa samaa epäoikeudenmukaista koneistoa.

Zapatistit määrittelevät Toisen kampanjan ”rauhanomaiseksi kansalaisaloitteeksi, joka taistelee muuttaakseen järjestelmää radikaalisti”.

Kansallinen, antikapitalistinen, radikaali, vasemmistolainen, väkivallaton kansannousu – monen mielestä ajatus ontuu pahan kerran. Subcomandante Marcos, kampanjanimeltään el Delegado Zero, ’Edustaja Nolla’, kumoaa kuitenkin väitteet, joiden mukaan Toinen kampanja kylväisi tielleen levottomuuksia ja konflikteja: ”Konfliktit ovat jo olemassa. Toinen kampanja vain tekee ne näkyviksi.”

Marcosin mukaan Meksikon valtio on syvässä kriisissä. Poliittinen luokka on lakannut edustamasta kansaa ja kansa on jakautunut kahtia, pieneen eliittiin ja kasvavaan köyhälistöön.

”Kehitys ja edistys jakautuvat Meksikossa ylä- ja alakertaan. Tähän päivään saakka yläkerran kehitys ja edistys on merkinnyt alakerran alikehitystä ja taantumaa. Esimerkiksi perustuslain artiklan 27 muutoksen piti pelastaa Meksikon maaseutu, koska se mahdollisti yhteisöllisesti omistettujen maiden yksityistämisen”, Marcos totesi La Jornada -lehdelle toukokuussa.

”Yksityistämisen sanottiin tuovan kehitystä ja maatyöläisten sanottiin haluavan yksityisomistajiksi. Mutta kehityksen sijaan lakimuutos toi maaseudulle pelkkää kurjuutta. Se hyödytti maatalousteollisuutta ja suurtilallisia, mutta yhteisöt menettivät maansa. Maaseudun kehitys ja edistys on siten vain lisännyt maaltamuuttoa, huumekasvien viljelyä, huumekauppaa ja tuhonnut kokonaisia maaseutuyhteisöjä”, Marcos suomi La Jordanan haastattelussa.

Kapitalismille Toinen kampanja antaa kyytiä. ”Epäoikeudenmukaisen ja takaperoisen kehityksen takana on vallitseva talousjärjestelmä”, sanoo Marcos. ”Se pitää yllä ja kasvattaa valtavia tuloeroja. Miten on ylipäätään mahdollista, että maassa, jonka väestöstä valtaosa elää köyhyysrajan alapuolella, asuu yksi maailman rikkaimmista ihmisistä?”

Marcos viittaa valtionyritys Telmexin yksityistämisellä ja telemonopolilla omaisuutensa keränneeseen Carlos Slimiin, Latinalaisen Amerikan rikkaimpaan mieheen.

”Voihan olla, että herra Slim on varakas, koska hänelle kävi tuuri, tai koska Jumala niin päätti. Ja me olemme köyhiä, koska synnyimme tummiksi, tanakoiksi ja pätkiksi, minkä sille mahtaa.”

Subcomandante toteaa järjestelmän toistavan vähäosaisille väsymykseen saakka: sinun ammattisi on olla köyhä ja omistat elämäsi häviämiselle. ”Rikkaiden mielestä olemme laiskoja ja itsekkäitä, vaikka todellisuus kertoo toista: kansa raataa aamusta iltaan ja tienaa päivä päivältä vähemmän. Me luomme vaurautta, jonka rikkaat pitävät itsellään.”

Siinä missä subcomandante Marcos odottaa vaalivuodelta liikehdintää, useat pelkäävät sen tuovan levottomuuksia.

Demokratia on maassa vielä nuori ja sen vakiinnuttaminen on ollut hidasta; se on astunut askeleen tai kaksi eteen, yhden taakse. Väistyvän presidentin Vicente Foxin hallinto ei ole saanut aikaan kaivattuja rakenneuudistuksia energiasektorilla, verotuksessa tai oikeusjärjestelmässä.

Sen sijaan senaatti hyväksyi vastikään lain, joka käytännössä takaa joukkotiedotusvälineiden keskittymisen harvoihin käsiin, muutamaksi monopoliksi.

Maan talous on kuluvan hallituskauden ajan pysynyt melko vakaana, vaikka Foxin vaalikampanjassaan lupaamaa kasvua ei koskaan syntynyt. Talouden ovat pitkälti pelastaneet öljyn korkea hinta sekä siirtolaisten perheilleen lähettämät rahavirrat. Mutta nyt lähestyy presidentinvaali, ja sitä kansalaisilla on hyvä syy pelätä. Vaalit ovat poikkeuksetta tuoneet mukanaan talouskriisejä, devalvaatioita, kahinoita ja yhteenottoja, epävarmuutta arkeen.

Uutiset Estado de Méxicon osavaltiossa maaliskuun 12. päivänä järjestetyistä paikallisvaaleista ovat antaneet ymmärtää, että historia toistaa itseään – ainakin vielä tänä vuonna.

Vaalien saldo: ostettuja ääniä, pakotettuja ääniä, viime hetken ehdokasvaihtoja, poltettuja ja kadonneita vaaliuurnia, tappelunujakoita, kaksi polttopulloa, ampumisvälikohtaus, 30 pidätystä, parisenkymmentä haavoittunutta, yksi kuollut. ”Kaikki on kunnossa”, vakuutti osavaltion väistyvä kuvernööri, Enrique Peña Nieto, samaisena aamuna äänestyspaikalle saapuessaan: ”Odotamme vaalipäivän sujuvan rauhallisesti.”

Liittovaltion vaali-instituutti IFE:n, Instituto Federal Electoral, viesti kansalaisille presidentinvaalin kynnyksellä on sama: vaalit sujuvat rauhallisesti ja ongelmitta.

Useamman hallituksenvaihdoksen yli eläneet kansalaiset ovat kuitenkin jo vetäneet omat johtopäätöksensä. On parasta vaihtaa pesot valuutaksi. On parasta olla vaihtamatta valuuttoja pesoiksi. Ja on parasta säilöä valuutat sukanvarteen.

Rahanvaihtopisteissä ei ole enää viikoihin ollut valuuttaa myynnissä.

Marcosin mielestä ei ole mikään yllätys, että tunteet kuumenevat kampanjoiden edetessä. Kansa kylpee vaalilupausten sateessa, mutta lupauksilla on vähän tekemistä todellisuuden kanssa. Tyytymättömyys johtaa helposti suoriin yhteenottoihin.

Marcos toivoo silti, että järjestysvallan käyttö pysyisi kohtuuden rajoissa.

”Äänestyspaikat tulevat olemaan armeijan ja poliisivoimien vahvasti miehittämät, koska hallitus pelkää levottomuuksia. Mutta millaisen kuvan Meksiko antaa muulle maailmalle demokratiastaan valvotuilla vaaleillaan ja kuka aikoo äänestää, jos armeija vahtii uurnia ja koko maa kiehuu vastalauseista?”

Subcomandanten oma kiertue päättyi yllättäen toukokuun alussa San Salvador Atencon kylässä leimahtaneisiin väkivaltaisuuksiin. Kukkakauppiaiden ja virkavallan välille syntyneestä kahnauksesta kasvoi välikohtaus, jonka poliisit tukahduttivat sumeilemattomalla väkivallankäytöllä.

Kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt ovat vaatineet Meksikon hallitusta selvittämään tapahtumienkulun ja asettamaan virkavallan vastuuseen ylilyönneistään. Kymmeniä mielenosoittajia on edelleen vankilassa. Marcos on luvannut pysyä Estado de Méxicon osavaltiossa siihen saakka, kunnes nämä vapautetaan.

Marcosille olisi käyttöä jo muuallakin. Oaxacan kaupungissa virkavalta pyrkii väkisin vaimentamaan toista kapinaa. Kohteena ovat kukkakauppiaiden sijaan osavaltion opetustyöntekijät.

Pinnan alla kiehuu, hetkittäin pinnallakin, mutta yhteiskuntarauhaa ei voi Marcosin mukaan palauttaa voimankäytöllä. Hän itse hyökkäisi talous- ja sosiaalipolitiikan epäkohtia vastaan.

”Meksikosta voisi tulla toinen Libanon. Maa, joka menettää identiteettinsä. Maa, jossa kadun ylittäessä on yhden joukon alueella, ja toisen kadun ylittäessä on toisen joukon alueella. Sellaiseksi Beirut kuvattiin. Monta ryhmittymää, kaikki ilman selkeää suuntaa. Kuten koko Meksikon poliittinen luokka.”

Perinteisiä puolueita Marcos syyttää sisällöttömyydestä: ”PAN, PRI, PRD, sekä muut pienet sekä keskisuuret puolueet, ne ovat menettäneet keskustelukykynsä ja uskottavuutensa. Eikä kyse ole siitä, että puolueiden olisi löydettävä keskustelukumppani, vaan siitä, ettei niillä ole mistä keskustella.”

Marcos ei ole mielipiteineen yksin. Meksikolaisia painaa jo vaaliväsymys. Tasokkaan vaalikeskustelun sijaan kansalaiset näyttävät joutuneet keskelle vapaapainiottelua, jossa ei tunneta sääntöjä ja jonka erotuomarit ovat puolueellisia. Kampanjoiden edetessä kohti loppuaan lyönnit vyön alle ovat olleet suosituimpia.

Ehdokkaiden kampanjat on nimetty ”mustiksi” sekä ”pelon kampanjoiksi”. Vasemmiston López Obrador on hienoisena ennakkosuosikkina ollut useimmin hyökkäysten kohteena.

”López Obrador on vaaraksi Meksikolle”, on viesti, jonka oikeisto on iskostanut kansan alitajuntaan. Kovinkaan moni ei kuitenkaan muista, miksi niin on. Syitä on monta: hän on vasemmistolainen, joten hän on vaaraksi taloudelle. Hän puolustaa oikeutta aborttiin, joten hän on vaaraksi elämälle.Hän on leski, joten hän on vaaraksi perinteiselle perherakenteelle. Mutta ennen kaikkea hän ei kuulu katoliseen kirkkoon. Hänen täytyy siis olla vaaraksi Meksikolle.

Tulevan vaalin tuloksella ei ole Marcosin mielestä merkitystä. Taloudenhoitaja vaihtuu, siinä kaikki, mutta talouspolitiikan suunta ei muutu.

”Yhdysvallat sanoo, että on aivan sama, nouseeko valtaan vasemmisto vai oikeisto. Taloudenhoitaja voi olla toisin sanoen kuka tahansa, yritys on yhtä kaikki sama: Meksiko Oy. Calderón, Madrazo vai López Obrador, oikeisto, vasemmisto – mikään vaihtoehto ei toimi. Yksikään kandidaatti ei tarjoa ratkaisua nykyiseen valtiokriisiin.”

Marcos on mielipiteissään horjumaton: Madrazo merkitsee paluuta rikolliseen menneisyyteen, Calderón tuo kadulle armeijan ja poliisit ja hallintoon fasismin, López Obrador muodostaa kapitalismille otollisen valtion, vaikka sanoo olevansa vaihtoehto vasemmalta.

Zapatistien vastaus Tu Rock Es Votar -kampanjalle kuuluu: No voto y no me callo. En äänestä enkä vaikene.

”Sekasorto on edennyt siihen pisteeseen, että vain radikaali poliittinen muutos voi sen korjata”, perustelee Marcos. ”Perustuslain 39. artiklassa sanotaan, että kansalla on oikeus minä hetkenä hyvänsä vaihtaa hallituksensa. Poliittinen luokka tuo tuhoa, niinpä se on vaihdettava, eikä meidän ole syytä tyytyä vielä siihen; meidän pitäisi vaihtaa saman tien koko järjestelmä.”

Toisen kampanjan radikaali ideologia herättää monessa epäuskoa: Miten zapatistit aikovat nujertaa poliittisen eliitin, jolla on rahaa, valtaa ja väkivaltakoneisto käsissään? Mitä he aikovat tehdä talouseliitille? Rikkaat maasta, poliitikot vankilaan? Ja mitä sitten tapahtuu?

Komentaja Marcos ei hätkähdä epäilijoiden suurta joukkoa. ”Olemme sen ajatuksen vankeja, että muutokset tapahtuvat vain väkivaltaa ja voimaa käyttäen. Että hampaisiin saakka aseistautunut armeija ottaa haltuunsa hallintopalatsin ja sitten sitä mennään. Mutta me emme puhu kahden armeijan kohtaamisesta. Täytyy olla olemassa vaihtoehto, joka ei ole militaristinen, joka ei sulje pois ketään, jossa kaikilla on tilansa ja mahdollisuutensa taistella. Toinen kampanja ei ole vain yksi vaan monta ruohonjuuritason vastarintaliikkeettä; siinä on vahvuutemme.”

Marcosin repliikit ovat Meksikon vasemmiston pää-äänenkannattajan La Jornadan 9.–11. toukokuuta julkaisemasta subcomandanten laajasta haastattelusta.

Inka Kaakinen