Kirjoittanut Kimmo Jylhämö

Yhteiskunnan vihollinen numero yksi

Lukuaika: < 1 minuutti

Yhteiskunnan vihollinen numero yksi

Pääkirjoitus: Kukapa olisi uskonut, että Suomessakin luovutaan periaatteessa kokoontumisvapaudesta ja luovutetaan poliisille täydet urkkimisoikeudet.

EN OLE OSALLISTUNUT KOVINKAAN moneen mielenosoitukseen. Mieluummin luen virkamiesselvityksiä ja filosofiaa. Kuitenkin osoitin mieltäni Irakin sotaa vastaan maaliskuussa. Minä, vaimo ja poika viidensadan muun joukossa kävelimme Helsingin keskustan läpi USA:n suurlähetystön liepeille. Aiheutimme häiriötä. Huusimme, tai ainakin se yksi kaiffari huusi niin pirusti siihen megafoniinsa, ja pysäytimme liikenteen.

EHDOTUS UUDEKSI POLIISILAIKSI MÄÄRÄÄ, että henkilö voidaan poistaa paikalta, jos ”voidaan päätellä hänen todennäköisesti aiheuttavan huomattavaa häiriötä” yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle. ’Päätteleminen’, ’todennäköisyys’ ja ’häiriö’ ovat helvetin suhteellisia käsitteitä. Demokratiasta ja oikeudenmukaisuudesta luovutaan usein muodollisen demokraattisesti.

Paljon on siis vettä ja öljyä virrannut. Ei voi väittää, ettei politiikalla ole vaikutusta. Terrori-isku maailmannavassa, George W. Bushin maailmankuva, länsimaiset turvallisuusuhat. Lainsäädäntöä muutetaan ympäri maailmaa.

Kukapa olisi uskonut, että Suomessakin luovutaan periaatteessa kokoontumisvapaudesta ja luovutetaan poliisille täydet urkkimisoikeudet, kunhan vain muistetaan ilmoitella jälkikäteen tuomioistuimeen.

UUSI POLIISILAKI LIENEE hyväksytty eduskunnassa, kun tätä lehteä luetaan. Harvoin saa luettavaksi yhtä pelottavaa tekstiä, jossa luovutaan niin paljosta.

Lainsäätäjä luottaa yllättävän vankasti viranomaisten kykyyn valvoa itse itseään Soneraja Supo-sekoilujen jälkeen. Tuskin edes poliisit hyppivät innoissaan uusista oikeuksistaan ja mahdollisuuksistaan. Mitä enemmän laki antaa tulkinnanvaraa ja suorastaan mielivaltaa, sitä tukalammaksi poliisityö muodostuu.

Suurin vihollinen on aina oma pelkomme.

Kimmo Jylhämö