Voima opettaa

Lukuaika: < 1 minuutti

Voima opettaa

voiman elinkaari | voima opettaa

Syksy saapui taas ja toi mukanaan peruskoulujen työelämään-tutustumis- eli tet-jaksot. Minä yhdeksäsluokkalaisena aloin kartoittaa omia kiinnostuksen kohteita yhdessä ystäväni puhelinluettelon kanssa. Aloitin kulttuurikeskuksista, kahviloista ja mainostoimistoista, mutta tietoiskuni tet-jakson mahdollisesta kiinnostavasta sisällöstä ei näemmä saavuttanut montakaan kuulevaa korvaa. Kunnes tartuin kuukauden vanhaan Voimaan, aluksi ainoastaan harrastusmielessä. Muutamien soittoyritysten jälkeen tavoitin vastaavan päätoimittajan ja asia alkoi järjestyä.

Voima ei osoittautunut pelkästään Voimaksi, vaan juttu sisälsi muutakin. Samoissa tiloissa toimivat Voiman lisäksi ainakin Suomen Rauhanpuolustajat, Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto Kultti, Vegaaniliitto sekä Taiteilijat rauhan puolesta. Joten ensivaikutelmani tulevasta tet-paikasta oli maanantaiaamuna jokseenkin ”sumuinen”. Alkukangistuksesta selvittyäni aloin hahmottaa eri organisaatioiden välistä symbioosia ja jopa intiaanileirimäiseksi kutsuttua ilmapiiriä.

Tutustumiseni Voima Kustannus Oy:n toimintaan oli monipuolista. Sain pitkähköjä luentoja päätoimittajalta, graafikolta, Kultin toiminnanjohtajalta sekä runsaasti tietoa markkinoinnista. Näiden teoriantäytteisten oppituntien vastapainoksi mm. pilkoin sipulin, tein

sabluunoita rauhanmarssin banderolleihin ja oikoluin vuoden 2003

Solidaarisuuskalenteria.

Tet-viikon sisältö muodostui monipuoliseksi ja avartavaksi kokemukseksi. Ainoaksi oppimakseni asiaksi ei jäänyt vaatimattomasti

perusasioita lehden taitosta tai vaikkapa markkinoinnin tärkeydestä,

vaan opin teorian lisäksi kliseemäisesti ”paljon elämästä”. Asenteissa,

mielipiteissä ja tiedostavuudessa ei Hämeentie 48:n henkilöstössä pahempia puutteita löytynyt, mutta turhan tärkeilyn sijasta Voimassa näytettiin keskittyvän rentoon ja suvaitsevaan ilmapiiriin.

En siis usko valehtelevani, kun väitän, että tet-jakso Voimassa muodostui hyvinkin mielenkiintoiseksi ja erilaiseksi vaihtoehdoksi tutustua työelämään. Olen kiitollinen saamastani informaatiosta – sekä määrästä että laadusta – ja suunnistan nyt takaisin koulunpenkille tekemään pohjatyötä sen eteen, että minäkin voisin jonain päivänä olla ”asennetyyppi”: mielipiderikas, tiedostava ja solidaarinen

aikuinen.

Linda Jokela

  • 9.9.2009