Virta vie mua

Lukuaika: 5 minuuttia

Virta vie mua

Laivamatka Mekong-joella Laosissa tarjoaa kokemuksia koko rahalla & pari bonusyllätystä.

Parikymmentä metriä pitkä, kapea jokilaiva lipuu Mekong-jokea myötävirtaan. Tuhdin dieselkoneen ansiosta laiva on vakaa ja ketterä joen mutkaisissa, kallioseinäisissä kapeikoissa.

Alun toisella kymmenellä oleva puosupoika istuu paatin partaalla ja hymyilee, piipahtaa baariin ja kaivaa jäämurskasta juoman asiakkaalle. Poika hymyilee, vaikka selän takana jyskyttävän koneen rytke ravistaa sydäntä. Laos on hymyn maa.

Olen kahden päivän jokimatkalla Pohjois-Laosin Huay Xaista sisämaan tunnettuun matkailukohteeseen Luang Prabangiin. Nyt asiat tuntuvat sujuvan, mutta lähdön kanssa oli vaikeuksia. Olemme pahasti aikataulusta jäljessä.

Lähtöaika Huay Xaista oli klo 11, mutta vielä puoli yhdeltä odoteltiin. Lisää seikkailijoita lappoi jo ylilastissa olleelle laivalle. Tunnelma oli hermostunut. Uutiselle, että saamme toisen paatin, taputettiin ja tunnin päästä lähdettiin.

Aika matelee. Viidellekymmenelle matkustajalle on kymmenkunta bussituolia, loput istuvat puupenkeillä tai lojuvat käytävillä, käytössä on yksi vessa.

Alkumatkasta myytiin kanaa ja riisiä, mutta annokset loppuivat pian. Minulla on onneksi eväät: kevätkääryleitä, tukku banaaneja ja vettä.

Olemme noin puolivälissä Mekong-jokea. Paikoin joki on yllättävän kapea, mutta pullistuu sitten reilusti. Seurailen jokivarren elämää: kalastajia kapeissa veneissään, rantanuotan heittäjiä, lapsia uimassa, ihmisiä pyykillä, peseytymässä, kapuamassa kotimajoilleen lapset iloisesti hypellen. Veistokselliset vesipuhvelit jököttävät rantavedessä.

Tapamme aikaa lyömällä korttia. Peliringin seniori, jenkki John pitelee kortteja proteesisormin. Hän tuo tuulahduksen Kaakkois-Aasian lähihistoriasta, sillä vasen käsivarsi silpoutui väijytyksessä Vietnamin sodan viimeisillä viikoilla, keväällä 1975. Tämä on veteraanin paluu tapahtumapaikoille. Vaimo Maria kävi omaa taisteluaan kotirintamalla.

”Me marssittiin San Franciscon kaduilla ja vastustettiin sotaa Kaakkois-Aasiassa ja tässä on tulos”, 1970-luvulla kiihkeimmän nuoruutensa elänyt Maria koputtaa miehensä proteesikättä ja luo posthippimäisen lempeän katseen lierihattunsa alta.

”Viis yhdestä kädestä”, John väittää ja julistaa elämänfilosofiaansa: ”Life is so wonderful.”

John jos kuka tietää, että Kaakkois-Aasian sodassa pudotettiin kolme kertaa enemmän pommeja kuin toisessa maailmansodassa, ja suutareiksi jääneet pommit rajoittavat edelleen liikkumista eritoten Kambodžhan ja Laosin maaseuduilla. Mutta se sodasta.

Juuri nyt John on huolissaan kotimaansa taloudesta, ja siksi Havaijin talon takapihalle on kaivettu kultaa – jos asiat tästä huononevat. Sitten John nauraa niin, että paksut viikset vapisevat. Taas skoolataan ihanalle elämälle.

Joki halkoo köyhintä Laosia, jossa ei kätketä kultakimpaleita pahan päivän varalle. Sen sijaan jokivarressa näkyy miehiä huuhtomassa kultaa vaskooleilla, kuin Suomen Lapissa. Täälläkin työtä innoittaa ajatuksissa kangasteleva, rikkaaksi tekevä ”isomus” eli suuri kultahippu.

Laskeva aurinko kultaa taivaanrannan, säteet välkkyvät vedessä. Koneen kierrokset putoavat, vauhti laantuu. Kaarramme pieneen satamaan.

Mitä nyt?

Meidänhän piti ehtiä puolimatkan krouviin Pak Bengin pikkukaupunkiin ja yöpyä majataloissa.

”Jäämme tähän. Yöpyä voi veneessä tai läheisessä kylässä”, kapteeni kuuluttaa. Joen vesi on poikkeuksellisen alhaalla emmekä voi kulkea täydessä lastissa matalasta, kallioisesta kapeikosta. Pimeyskin painaa päälle. Huoneen maksaneille palautetaan rahat.

Viereen ankkuroi toinen vene. ”Meillä on kivat juhlat”, hihkuu australialainen naapurilaivasta ja heiluu napit korvissa.

Punaisena väreilevä auringonkehä sujahtaa vuoren taakse ja pimeys laskeutuu kuin huppu. Jokitörmällä kylän naiset ovat ”sattumalta” odottamassa ja myymässä illallisaineksia hiekalle levitetyillä matoilla; nuudelikeittoa, täytettyjä patonkeja, teetä, olutta… Unohtumaton illallinen.

On Laosin yö ja tähtien harsovyö. Tumma taivas on kuin kallellaan, tähdet eri asennossa kuin Suomessa.

mainos

Taiteilemme törmältä kapeaa lankkua pitkin veneeseen. Joelta leviää kosteaa sumua, puen päälleni kaikki mukanani olevat vaatteet. Berliiniläinen ikämiesrunoilija kirjoittaa taskulampun valossa. Aamuyöstä herään, yö Mekongilla on kuin onkin viileä.

Uusi aamu. Kylän naiset myyvät teetä, kahvia ja patonkeja.

Jokilaivat viedään tyhjinä matalasta kapeikosta ja me matkustajat vaellamme tavaroinemme pari kilometriä seuraavaan satamaan. Jokivarren asukkaat heräilevät ja hierovat silmiään. Eilen niin iloinen australialainen on synkkä, kuin olisi juuri kuullut tulvan vieneen kotitalonsa.

Matka etenee. Kullanhuuhtojia on runsaammin kuin eilen, lapset vilkuttavat. Vähitellen matkalaisen valtaa pitkästyminen.

Alkumatkan Mekong myötäili Laos–Thaimaa-rajaa, mutta matkan edetessä joki koukkaa syvälle Laosin sisämaahan. Turistien lisäksi laivalla on muutama paikallinen matkustaja.

Eräältä kylälaiturilta kyytiin tulee Bangkokissa työskentelevä ja jokivarressa kasvanut nuorimies. Hän tuntee Mekong-joen metkut. Viime vuosina vesi on ollut tavallista alempana, osasyy on kuivuus, osaksi tämä johtuu Kiinan padoista.

”Kiinalaiset kontrolloivat Mekong-jokea ja se on kiusallista alajuoksun maille”, kaveri puuskahtaa. Hän unohtaa, että Laos suunnittelee suurta Xayaburin voimalaa, jota ainakin Kambodžha, Vietnam sekä kansalaisjärjestöt vastustavat.

Voimalahankkeessa mukana olevan suomalaisen Pöyry Energy AG:n tekemä tutkimus puoltaa hanketta, mutta myöntää, että Mekong-joen ekosysteemille ja kalakannoille koituvat riskit vaatisivat lisätutkimuksia.

Illansuussa rantaudumme Luang Prabangin satamaan. Kapuan jyrkkää jokitörmää alueelle, jolla on guesthouseja vieri vieressä ja kaikki täynnä. Huone löytyy lopulta keskustan ulkopuolelta.

Luang Prabang on suosittu matkailukohde, kuin oma, vauraampi maailmansa köyhän Laosin keskellä: ranskalaista arkkitehtuuria muistona siirtomaa-ajalta (1893–1949), tasokkaita hotelleja ja kodikkaita kahviloita. Buddhalaisia temppeleitä on runsaasti, ja oranssinvärisiin kaapuihin pukeutuvat munkit tuovat väriä matkakuviin.

Luang Prabangin kohdalla Mekong tekee mutkan ja kääntyy etelään. Liki 5 000 kilometrin matkallaan Tiibetin ylängöitä maailman kymmenenneksi pisin joki kulkee Kiinan, Myanmarin, Laosin, Thaimaan, Kambodžhan ja Vietnamin mailla.

Kolmen päivän kuluttua on aika jättää Luang Prabang. Jokilaivalla pääsisi kolmessa päivässä, bussilla 11 tunnissa Vientianeen. Valitsen bussin, ja kas, bussiasemalla on monta laivatuttua, John muiden mukana. Pian vanha bussi jyrisee ylös jyrkkää vuoristotietä. Olemme yhdellä Laosin ”klassisista turistireiteistä” ja huipulta avautuvat henkeäsalpaavat maisemat.

Kuuden tunnin jyrinän ja 168 kilometrin jälkeen tulemme Vang Vieniin. Paikalla on ristiriitainen maine: idyllinen, pittoreski pikkukylä kantaa rankan bilemestan mainetta. Bussi tyhjenee täällä, mutta John vaimoineen jatkaa Vientianeen.

_______________

LAOS

• Hieman Suomea pienempi maa, jossa asuu yli 6 miljoonaa asukasta.

• Demokraattinen kansantasavalta.

• Rahayksikkö on kip.

• Kaakkois-Aasian nouseva matkailumaa, jonka vetonauloja ovat luonto, historia, eksotiikka, aidot ja ystävälliset ihmiset.

• Tunnetuimpia matkailukohteita ovat pääkaupunki Vientiane, mystinen Ruukkujen tasanko ja tyylikäs, ranskalaisvaikutteinen Luang Prabangin kaupunki sekä maan pohjoisosan vuoristoinen luonto.

mainos

• Jokilaivamatka Huay Xaista Luang Prabangiin maksaa noin 20 euroa.

_______________

Pöyry: Mekongin vesikonfliktin asekauppias?

Mekong-joen alajuoksun ensimmäisessä patohankkeessa, Xayaburin padon rakentamisessa, on mukana suomalainen Pöyry OYJ.

Pöyry toimii Kaakkois-Aasiassa insinööri-, konsultti- ja palvelutehtävissä, ja sen tytäryhtiö Pöyry Energy AG on selvittänyt Laosin hallituksen tilauksesta, täyttääkö pato rakentamiselle asetetut vaatimukset.

Pöyryn arviota on laajalti pidetty puolueellisena. Silti sitä on Mekongin alueella käytetty yhtenä ainoista oikeuttavista perusteista, kun poliitikot, rahoittajat ja viranomaiset ovat viime kuukausien aikana päättäneet padon rakentamisen aloittamisesta.

Laos tavoittelee nousua ”Aasian patteriksi”. Sen suunnitelmissa on yli 80 suuren padon rakentaminen maahan. Padoista tuotettu energia viedään rikkaampiin naapurimaihin.

Pöyry-yhtiöillä on siis tuottava syy säilyttää hyvät välit Laosin valtaa pitävään yksipuoluehallintoon.

Kansalaisjärjestöt ja Laosin naapurimaat vastustavat patohankkeita ankarasti.

Erityisen kiisteltyjä ovat Mekong-joen alajuoksun padot. Ne vaikeuttavat satojen kalalajien vaellusta maailman tuottavimmalla sisävesikalastusalueella. Mekongin kaloille toimivaksi osoitettuja kalaportaita ei ole.

Kalastus on Laosissa ja sen naapurimaissa Kambodžassa ja Vietnamissa keskeinen toimeentulon ja proteiinin lähde miljoonille ihmisille. Yli 70 prosenttia Mekong-joen valuma-alueella asuvista 60 miljoonasta ihmisestä hyödyntää epäsuorasti joen tarjoamia elinkeinoja.

Xayaburi on ensimmäinen useasta suunnitellusta pääuoman padosta. Sen seurauksena yli 2000 ihmistä siirretään pois asuinseudultaan. Virtauksen muutokset vaikuttavat suoraan yli 200000 ihmiseen, esimerkiksi viljelymahdollisuudet heikkenevät.

Alueen maiden välinen Mekongin sopimus edellyttäisi, että rajat ylittävän vesiresurssin käytöstä päätetään yhdessä. Pöyryn raportti taas totesi kiistanalaisesti, että lisäkonsultaatioita tai yksimielisyyttä ei Xayaburin tapauksessa tarvita. Kirk Herbertson International Rivers -kansalaisjärjestöstä kuvaa Pöyryn roolia vesikonfliktissa:

”Pöyry toimii kuin asekauppias konfliktialueella. Se tarjosi maiden välisessä konfliktitilanteessa keskeisen palvelun konfliktin kärjistämiseen ja toisten maiden oikeuksien ohittamiseen.”

Herbertsonin mukaan Laos saattaakin Pöyryyn tukeutuessaan rikkoa kansainvälistä lakia.

Pöyry-yhtiöistä pahoitellaan, että nettikeskustelu heidän roolistaan on kärjistynyt, eivätkä he halua ottaa vastuuta siitä, mihin heidän raporttejaan Mekongilla käytetään.

”Olemme pelkkä konsultti”, toteaa yhtiön johtaja Mika Pohjonen.

Pöyry-yhtiöt on luonnonvarojen hyödyntämisen johtava asiantuntija vesi-, energia- ja metsäaloilla. Nettisivujensa mukaan se noudattaa ”korkeimpia eettisiä kriteereitä […] kaikkialla maailmassa” ja käy aktiivisesti dialogia myös kansalaisyhteiskunnan kanssa.

Xayaburin tapauksessa yhtiö kuitenkin liittoutuu yksipuoluehallinnon kanssa mahdollisesti tuhoisan patokehityksen edistäjänä. Toiminnallaan yhtiö vähentää patojen vaikutuksista kärsivien ihmisten mahdollisuuksia tulla kuulluksi.

Otto Bruun

mainos

Jussi Korhonen

  • 6.6.2012