Taiteilija yhdisti pohjoiskorealaisen jyhkeyden & suomalaiset kaljabaarikiitolliset.

Valtteri Mertalon matka kaupallisen ja poliittisen propagandan maailmaan alkoi, kun hän osti tallinnalaisesta krääsäliikkeestä Lenin-patsaan. Hän tekin patsaasta muotin ja valmisti itselleen kymmenittäin kopioita Lenin-sedästä.

Patsaat ovat sittemmin saaneet uuden kuorrutuksen. Yksi niistä on Unikko-kuvioiden peitossa, toinen on maalattu Ronald McDonaldiksi, kolmas Mikki Hiireksi ja neljäs Darth Mauliksi.

”Alkujaan lähdin pohtimaan tekijänoikeuksia ja sitä, missä niiden rajat menevät. Neuvostoliitossahan ei tekijänoikeuksia tunnustettu, joten Lenin-patsaat ovat vapaata riistaa”, Mertalo sanoo.

Taiteilija on muiltakin osin turvallisilla vesillä, sillä hänen patsaissaan teoskynnys ylittyy eikä hänen tarvitse huolehtia Mikki Hiiren tekijänoikeuksista.

Mertalo kertoo halunneensa varmistaa, että katsoja voi tunnistaa hänen teoksistaan sekä Leninin että viihteen.

”Yhdessä näyttelyssäni kuuntelin vierestä, kun pikkujätkät katselivat Lenin-patsaitani. He eivät tunnistaneet Leniniä vaan ne leffatähdet, jotka olin maalannut Leninin päälle. Kun isoisäni, molemmat sodat läpikäynyt veteraani, näki patsaat, hän ei nähnyt niissä mitään muuta kuin Leninin. Hän oli melko järkyttynyt ja ihmeissään.”

Mertalo tunnustautuu sosialistista realismia uhkuvien propagandajulisteiden ihailijaksi. Hänen Flower of Reunification -teossarjansa huokuu pohjoiskorealaista jyhkeyttä.

Eteläkorealainen Lim Su-kyung osallistui ilman lupaa vuonna 1989 Pohjois-Koreassa järjestetyille 13. nuorison ja opiskelijoiden maailmanfestivaaleille. Kun Lim palasi Etelä-Koreaan, hänet pidätettiin ja tuomittiin viideksi vuodeksi vankeuteen kansallisen turvallisuuden vaarantamisesta. Lopulta hän vietti vankilassa 2,5 vuotta.

Mertalo kertoo, että Pohjois-Koreassa Limin pidätystä alettiin hyödyntämään propagandan välineenä. Hänet nimitettiin Yhdistymisen kukaksi, ja Mertalon teoksen osana käytetyssä julisteessa vedotaan hänen vapauttamisensa puolesta.

”Limillä on alkuperäisessä julisteessa päällään t-paita, ja rupesin ajattelemaan, miltä näyttäisi, jos hänellä olisi huumoripaita. Se tekisi tulkinnasta huomattavasti hämmentävämmän.”

Mertalon sarjassa on kymmenen teosta, joissa kussakin huumoripaita on erilainen. Kun yhdistää pohjoiskorealaisen propagandakuvaston länsimaisiin huumoripaitoihin, herää kysymys: mitä syntyy, kun yhdistää latteuden toiseen latteuteen?

Huumoripaidat ovat merkityssisällöltään tyhjiä, eikä Pohjois-Koreallakaan ole kummoista aatteellista tai moraalista selkänojaa propagandansa tukena. Kuvastot tuottaneet kulttuurit kompuroivat molemmat merkityksettömyyden meressä.

”Voiko huumoripaitaa käyttävää ihmistä ottaa vakavasti? Ei oikein. Samoin kuin huumoripaita, myös Kiitos-paita leimaa kantajaansa hyvin voimakkaasti. Mitä pitäisi ajatella Suomen lukuisista kaljabaarikiitollisista”, Mertalo kysyy, mutta ei oikein itsekään osaa vastata kysymykseensä.

Vastaaminen jää katsojalle.

Valtteri Mertalo & Jouni Härkönen Tampereen galleria Dadassa 18.5. asti.

Jari Tamminen