Maattomien liikkeen João Paulo Rodrigues & João Pedro Stédile kertovat, miten Stora Enso lahjoo, huijaa & kiristää.
”Valehtelu on Stora Enson tapa”, jyräyttää João Pedro Stédile Brasilian maattomien liikkeen MST:n päämajassa São Paulossa.
Stédile, 56-vuotias vapauden teologien kasvatti on Brasilian vihatuimpia miehiä. Stédile on 1,5 miljoonan jäsenen MST:n tunnetuin johtaja.
MST, yksi maailman suurimmista kansanliikkeistä, puolustaa maaseudun köyhien oikeutta maahan. Brasiliassa maanomistussuhteet ovat maailman epäoikeudenmukaisimpia, prosentti maanomistajista omistaa lähes puolet viljelymaasta. Kun maareformi ei muuten etene, maattomien liike valtaa suurmaanomistajien omimia maita.
Valtaukset herättävät Brasilian suurmaanomistajissa raivoa, mikä heijastuu valtajulkisuudessa. Järjestöä syytetään terroristiseksi, paikoin MST on kriminalisoitu.
”Stora Enso on niellyt Brasilian eliitin mielipiteet ja toimintatavat”, väittää Stédile.
Stora Enson laajentuvat eukalyptusplantaasit ovat ajaneet yhtiön vakavaan konfliktiin paikallisten järjestöjen, ympäristöaktivistien ja pienviljelijöiden kanssa.
Maattomien liikkeet ovat kyllästyneet Stora Enson venkoiluun. ”Firma kääntää puheemme tahallaan päälaelleen”, jatkaa MST:n koordinaattori João Paulo Rodrigues.
Rodrigues on MST:n uutta sukupolvea, joka on imenyt kamppailun maasta äidinmaidossa. Rodrigues on kasvanut maattomien liikkeen organisoimalla uudisasutusalueella, hän on radikaalin maareformin kasvatti.
MST:n laskelmien mukaan 380 000 maatonta perhettä on uudisasutettu. He ovat päässeet viljelemään omaa maata ja saaneet lapsensa kouluun pitkälti MST:n organisoiman joukkovoiman avulla.
Silti 97 000 perhettä odottaa edelleen omaa maata MST:n leireillä, surkeissa väliaikaisasumuksissa tienvarressa.
Stora Enso on ajautunut Brasiliassa pahaan rakoon, se on joutunut hitaan maareformin syntipukiksi – ja ympäristöjärjestöjen silmätikuksi. João Paulo Rodriguesin mukaan yhtiö kilpailee viljelymaasta tienposkessa maata jonottavien Brasilian köyhimpien kanssa.
”Maattomien liike on onnistunut 10 vuodessa painostamaan joukkovoimalla noin 80 000 hehtaaria maata maareformiin, kolmessa vuodessa Stora Enso on hankkinut satoja tuhansia hehtaareja maata. Tämähän on sietämätöntä.”
Silti Stora Enso ja sen eukalyptusplantaaseja voimakkaasti kritisoineet kansanliikkeet tapasivat heinäkuussa. Liikkeet halusivat paljastaa Stora Enson Suomen-edustajille firman väärinkäytöksiä Brasiliassa. Riitoja haluttiin ratkoa.
”Luulimme, että järkevien suomalaisten ja ruotsalaisten johtajien kanssa päästäisiin sovittelemaan konflikteja”, João Paulo Rodrigues sanoo.
”Mutta kävi päinvastoin, yhtiö hyökkäsi meitä vastaan julkisesti sen sijaan, että pyrkisi muuttamaan toimintatapojaan ja sopimaan riidat.”
Stora Enson tiedottaja Lauri Peltola väitti elokuussa Helsingin Sanomissa, että João Paulo Rodrigues uhkaili samaisessa kokouksessa väkivallalla, jos yhtiö ei vetäydy Brasiliasta. Stora Enson toinen johtaja muisteli, kuinka maattomien liikkeen naiset olivat lyöneet poliiseja sirpillä plantaasien valtauksen yhteydessä. Pääjohtaja Jouko Karvinen toisti väkivaltasyytökset viikkoa myöhemmin Helsingin Sanomissa.
”Valetta”, kuittaa João Paulo Rodrigues. ”Varoitin päinvastoin, että Stora Enson toimien vuoksi maattomat joutuvat kärsimään väkivallasta ja että seurauksena voi olla jopa kuolemantapauksia.”
Näin kävikin, kun Rio Grande de Sulin osavaltiossa sotilaspoliisit murhasivat MST:n aktivistin, maattomien mukaan Stora Enson naapuritilalla.
Brasilian maarekisterit ovat sekavia ja notaarit korruptoituneita. Maakiistat ovat yleisiä, ja usein väkivaltaisia. Mutta uhreina on lähes aina maattomat ja asukasliikkeiden aktivistit. Katolisen maakomission mukaan 20 viime vuoden aikana 1 300 maaseudun asukkaiden liikkeiden aktivistia on murhattu Brasilian maakiistoissa.
”Stora Enson maiden kahminta aiheuttaa omalta osaltaan maaseudun väkivaltaa. Kun maattomat vaativat maareformiin suurmaanomistajien, myös Stora Enson plantaaseiksi hankittuja viljelymaita, he joutuvat sotilaspoliisin ja suurmaanomistajien uhreiksi”, toteaa João Paulo Rodrigues.
Stora Enson viestintästrategia petti syksyllä pahemman kerran, kun Stora Enson ja liikkeiden heinäkuinen tapaaminen nauhoitettiin yhtiön huomaamatta. Nauha todistaa, kuinka Stora Enson tiedottaja syötti Hesarille pajunköyttä. Suivaantuneet toimittajat kirjoittivat lehdessään oikaisun.
Nyt Stora Enson tiedottaja Peltola yrittää sälyttää syytä lehden niskoille.
MST:n Stédilen mukaan yhtiö syöttää tietoisesti valheita viestimille: ”Brasilian lehtien mukaan Stora Enso on muka saanut erityisluvan puupelloilleen rajavyöhykkeellä, ja Suomessa kirjoitetaan, että MST uhkailee väkivallalla. Luottamuksemme firmaan on mennyt täydellisesti.”
Stora Enso on ajautunut Brasiliassa pahaan rakoon. Yhtiön hyvä maine on mennyttä, ja paikalliset syyttäjät ovat nostaneet Stora Ensoa vastaan useita oikeusjuttuja lahjonnasta laittomiin maahankintoihin.
Ympäristöjärjestöjen mukaan yksilajiset eukalyptuspuupellot ovat haitallisia ympäristölle. Pohjavedet vähenevät, maaperä köyhtyy ja myrkkyjä leviää ympäristöön.
Maattomien mukaan pahimpia ovat kuitenkin sosiaaliset ongelmat. Suurplantaasit syrjäyttävät pienempiä viljelijöitä. Maaseudun työpaikat katoavat ja ruuan tuotantoala pienenee. Ennen kaikkea plantaasien laajentuminen hidastaa maareformia, kun sopivasta viljelymaasta on pulaa.
Vuonna 2002 Brasilian presidentiksi nousi työväenpuolueen PT:n Luiz Ignacio ”Lula” da Silva. Työväenpuoleen nousu valtaan oli ennennäkemätön uudistus Brasilian politiikassa. Kansalaisliikkeet olivat työväenpuolueen perusta, MST ja pienviljelijöiden ammattiyhdistykset tukiranka maaseudulla.
Liikkeet odottivat PT:ltä sosiaalista vallankumousta. Laajapohjaisen maareformin toteuttaminen olisi yksi avain. Sittemmin liikkeet ovat joutuneet pettymään.
Lulan hallitus on saanut aikaan monia sosiaalisia reformeja, mutta vain poliittisten lehmänkauppojen avulla. Lulan hallitus ja PT ovat etääntyneet kansanliikkeistä.
”Lulan toinen hallitus on jarruttanut maareformia. Ensimmäisen hallituksen aikana tavoitteena oli 100 000 perheen asuttaminen, viime vuosina se on pudonnut 20 000:een vuodessa. Valitettavasti uudisasutuksesta suuri osa keskittyy Amazonasin alueelle, jota pitäisi päinvastoin suojella”, João Paulo Rodrigues arvioi.
Stora Enson ja maattomien liikkeen kohdatessa törmää kaksi eri kehitysmallia. ”Emme vastusta Stora Ensoa tai paperintuotantoa vaan sen edustamaa riistotalouden mallia, joka entisestään keskittää maanomistusta harvojen käsiin”, sanoo Rodrigues.
Maattomille Stora Enso on suurimuotoisen agribisneksen symboli, joka syrjäyttää pienviljelijöiden elinkeinon.
”Se perustuu valtaviin tilakokoihin, suuriin investointeihin ja verohelpotuksiin. Viljelymaasta on puutetta, pohjavedet ehtyvät ja tuholaismyrkyt saastuttavat ympäristöä”, selittää Rodrigues.
”Me haluamme aivan päinvastaista maaseutukehitystä, joka kannustaa ja tukee pienviljelijöiden kestävää ruuantuotantoa ja ylläpitää työpaikkoja maaseudulla.”
João Pedro Stédilen mukaan eukalyptuksen kasvatus on pienviljelyssäkin mahdollista, mutta kestävällä tavalla.
”Pienviljelijä voi ihan hyvin kasvattaa esimerkiksi 10 hehtaariin tilallaan kaksi hehtaaria eukalyptusta”, Stédile sanoo.
”Mutta tämä ei riitä sellufirmoille, se ei tuota heille tarpeeksi voittoa. Selluyhtiöiden tavoitteena on aina vain suurempi voitto, maksimaalinen lisäarvo, välittämättä ympäristöstä tai sosiaalista vaikutuksista.”
Stédile manaa Stora Enson alimpaan helvettiin: ”Stora Enson Bahian-tehtaan sellu viedään jalostamattomana raaka-aineena Suomeen, brasilialaisille jää luu käteen. Brasilialaiset metsäfirmat, perinteiset riistäjämme, sentään jalostavat suuren osan sellusta täällä paperiksi.
Kaiken lisäksi Stora Enso toimii lainvastaisesti, sitä vastaan on nostettu monta vakavaa oikeusjuttua, ja firma on sekaantunut korruptioon. Tästä toiminnastaan Stora Enso käärii ennätysmäiset voitot.”
”Mitä merkitsee yhtiön täällä maksamat muutaman kymmenen miljoonan verot, kun se kotiuttaa satoja miljoonia euroja Suomeen. Eikö Suomen valtiota, Stora Enson suuromistajaa, yhtään hävetä tällainen uusimperialistinen operaatio?”
Mika Rönkkö
