Kirjoittanut Hanna Kuusela

Toimittajan paluu

Lukuaika: 2 minuuttia

Toimittajan paluu

Kesäkuussa takavasemmalle ontuva keskustan kristus jää historiaan Tervon VIP-Koljattina.

Kaikkihan me muistamme, kuinka pääministeri Matti Vanhanen kaksi vuotta sitten sanoi haluavansa jatkaa puolueensa puheenjohtajana vielä seitsemän vuotta. Hänen mukaansa “on monta sellaista uudistusta, jotka vaativat työtä vuoteen 2015 asti”.  

Nyt mies jättäytyy sivuun keskustan kesäkuun puoluekokouksessa. Vanhasen ontuvia motiiveja on arvuuteltu jo tarpeeksi. On aika tunnustaa tosiasia: hänestä päästään eroon ainakin jalkaleikkauksen ajaksi. Miltä Vanhasen perintö näyttää? Mitä hänestä jäi käteen?

Vanhasen teko on muistutus siitä, että yhtäkään tämän hallituksen poliitikkoa – tai hallitusta kokonaisuudessaan – ei ole saatu poliittiseen vastuuseen vaalirahoituksesta, joka täyttää kaikki korruption merkit. Näin Vanhasen syrjään siirtyminen näyttää ennen kaikkea suomalaisen demokratian muistomerkiltä.

Vanhanen ei suostunut kantamaan kollektiivista vastuuta hallituksen ostetuista taustoista. Niinpä hänet yritettiin saattaa vastuuseen henkilökohtaisista rikkeistä. Vastaus näihin syytöksiin on kaikille tuttu: ”Kuka uskoisi, että riskeeraisin poliittisen urani ja uskottavuuteni jonkun lautakasan takia?”

No esimerkiksi minä.

Jos keskustan puoluekokous toimii muistomerkkinä suomalaiselle demokratialle, millainen monumentti auttaisi meitä parhaiten muistamaan Vanhasen kyvykkyyden poliitikkona?

Vastaus on ilman muuta Jari Tervon vuonna 2009 julkaisema romaani Koljatti. Sitä on pidetty nykyhallituksen ja Vanhasen satiirina, mutta juuri Koljatti osoittaa, kuinka mestarillisesti Vanhanen on onnistunut lipeämään kaikesta poliittisesta vastuusta.

Tervon lähtökohdat kirjalle olivat hyvät. Vuonna 2004 kirjailija selitti Eeva-lehdessä omaa kirjallisuuskäsitystään, jonka mukaan ”Kirjailija on historiassa vähän kuin karkkikaupassa. Tarvitsee ottaa vain sitä, mikä kiinnostaa.” Mitä karkkeja Tervo vapaudenhuumassaan sitten Koljattiinsa valitsi? Minkä avulla hän Vanhasen narautti?

Kun valittavana oli mitä tahansa, Tervon pussiin tipahtivat känni- ja pieruhuumori, seksifantasiat ja myös väkivaltarikokset.

Onneksi olkoon. Tässä mielessä Tervo on tarjonnut kuuliaisesti oman lisänsä siihen poliittisen journalismin linjaan, jota hän Koljatissaan muka satirisoi.

Juuri Tervo on antanut viimeisen silauksen sille aikakaudelle, jona poliitikkoja ei saada poliittiseen vastuuseen teoistaan. Heidät voi joko tuomita oikeudessa, tai he voivat sortua aikuisviihteen ammattilaisiin tai maksullisiin naisiin, kuten Kanervalle ja Jaskarille kävi. Kansalle kukaan ei ole vastuussa.

Tervon kirja tekee hyviä huomioita politiikan ja median suhteesta, mutta se saa Matti Vanhasesta otteen vain tekemällä saman, mitä iltapäivälehdet ovat tehneet jo vuosia: romaanisankari, pääministeri Pekka Lahnanen, sahaa mielikuvissaan kassaneitiä edestä ja takaa ja istuu vessanpöntöllä. Hän näkee oksennuksensa ”lentävän kaaressa hankeen ja lotisevan lämmöllään ja putousvoimallaan siihen syvän reiän”.

On vaikea kuvitella, että (suomalaisen) politiikan alennustila korjautuu uusilla seksivitseillä tai kännisketseillä. Naurunalaistaminen on ehkä ollut tarpeen aikoina, jolloin vallanpitäjien pilkkaamisesta on joutunut hirteen. Nykyään he itse ja journalistit pitävät jo huolen naurusta.

Tervo itse on valittanut, että ”Koljattia ei koskaan kohdeltu romaanina, vaan kohuna”. Älähän viitsi. Entisenä Ilta-Sanomien toimittajana Tervo tietää kyllä, milloin romaani on romaani ja milloin kohu.

Kysymys voidaan siis heittää takaisin Tervolle: mikset kohtele Vanhasen poliittista uraa sarjana poliittisia tekoja vaan kohuna? Miksi karkasit karkkikaupastasi ja palasit iltapäivälehden journalistiksi?

_______________

Haluatko poliitikoksi?

Ei riitä, että politiikka katoaa vain Jari Tervon romaaneista. PR-mies Jussi Lähde tekee töitä hävittääkseen sen myös vaalikampanjoista.

Vanhasen tavoin Lähde on yksi niistä politiikan vaikuttajista, joista ei millään meinaa päästä eroon. Lähteelle ei riittänyt tuntemattoman Ahtisaaren nostaminen presidentiksi. Nyt hän tarjoaa osaamistaan kenelle tahansa poliitikoksi haluavalle – mielipiteistä riippumatta.

mainos

Lähde julkisti toukokuussa Kampanjamanageri-nimisen palvelun, joka on vaalikampanjoiden viestinnän ja sosiaalisen median työkalupakki. Se sopii kaikille, koska eihän politiikassa kilpailla sisällöillä vaan viestinnällä. Työkalupakki kuulemma helpottaa vaalikampanjoiden toimintaa. Se auttaa varmaan myös levittämään tarinoita, sillä äänestäjien tavoittaminen edellyttää Lähteen mukaan “tarinankerronnan taitoa niin kentällä, perinteisen median parissa kuin sosiaalisessa mediassa”.

Ihana tietää, että tarinoita on luvassa lisää. Eihän meillä olekaan vielä kuin: Tsoukki-Pekkarinen, Ikea-Vanhanen ja Hyttys-Kanerva.

_______________

Hanna Kuusela