Kun Juhanin kuvaaminen hänen olohuoneessaan alkaa, katoaa talon kissa lopullisesti parhaaseen piilopaikkaansa.
KUN JUHANIN kuvaaminen hänen olohuoneessaan alkaa, katoaa talon kissa lopullisesti parhaaseen piilopaikkaansa. Olkkarin pöydälle kasataan loputkin musiikin tekemiseen liittyvästä kalustosta ja Juhani taluttaa fillarinsa keskelle lattiaa. Sankari laitetaan keikkumaan pyöränsä päälle, eikä kameran vierastamisesta enää ole tietoakaan.
AIKAISEMMIN ILLALLA köröttelimme Juhanin kämpille Pohjois-Helsinkiin. Yhden miehen orkesteri toivotti meidät tervetulleiksi ja kyseli huolestuneena sitä, onko haastattelun tekemisessä hoppu.
”Ei ole, ei”, vakuutin ja kaivoin laukusta reilun kaupan teetä. Kun syvennyin isännän mittaviin levyarkistoihin, kiehautti tämän tyttöystävä teen.
Kuvaaja otti valokuvausvälineet esiin ja totesi kameraa väistelevälle Juhanille vasta tarkastavansa valotustasoa.
Juhani ymmärsi yskän ja tykkäsi ajatuksesta kuin varkain otetusta kuvasta ja tuumaili ääneen: ”En mä osaa poseerata. Jos vaikka sattumalta joku kuva onnistuis.”
TAUSTAMUSIIKIKSI Juhanin levyhyllystä valikoitui tiukkaa tavaraa. Yksinomaan 1960- ja 1970-lukujen folkia ja poppia. Siis eikös tämä ollutkaan räp-artisti? Heppuhan oli Fintelligensin alkuperäisiä jäseniä.
”Niihin aikoihin mä olin nuori skene-tyyppi ja kuuntelin räppiä kaikki päivät. Sittemmin olen alkanut kuunnella musiikkia monipuolisemmin, eikä nuo skene-hommat kiinnosta pätkääkään”, Juhani kertoo. Klaus Welp
Juhanin omat levyt edelleen löytyvät räplaarista, mutta hänen tuotantoaan voi kuunnella myös räppiä kavahtava kuuntelija.
Uusblues voisi olla jonkinlainen määritelmä musiikille ja kappaleiden rakenteetkin tuntuvat olevan bluesin ja vanhan folkin maailmasta peräisin. Tuotantotapa on kuitenkin tuttu 1980-luvun hiphoppiireistä. Levarien ja sämplerin voimin ponnistetaan pienestä. Tämä tausta tuleekin kuuluvasti läpi levyjen instrumentaaliraidoilla, joista ”kotikutoinen Dj Shadow” lie osuvin kuvaus.
TEE JÄÄHTYY JA KUVAUS JATKUU, haastateltavakin alkaa rentoutua. Nauhurille tallentuu enimmäkseen naurua.
Rentous ja leppoisuus hallitsevat myös Juhanin musiikkia. Idolsmainen kaikki-mulle-heti-nyt-maailma on kaukana tästä muusikosta, joka äänittää levynsä kotonaan, vinyylien ympäröimänä ja kissan, tyttökaverin sekä naapurien suosiollisella myötävaikutuksella.
”Naapurit eivät ole valittaneet ajoittaisesta melusta ja yöllähän voi puuhastella kuulokkeet päässä”, Juhani kertoo. ”Naapurisopua meillä päin” -kappaleessa tutuiksi tulleet ongelmalliset naapurit jäivät Mellunmäkeen.
Maanläheinen meininki tulee myös läpi sanoituksista. Juhania on verrattu Kari Peitsamoon, eikä vertaus ihan metsään mene. Pienen ihmisen asialla ollaan. Uuden levyn kappaleet käsittelevät niinkin moninaisia ilmiöitä kuin fillarilla ajamista, ruusupuskiin hyppimistä ja valistusta siitä, kuinka tyhmää bussiaikataulujen sotkeminen on.
JUHANIN BIISIEN AIHEET tulevat arjesta, ja töistä.
”Sanovat töissä vihannesvarastolla, että ihme ajatuksia mulla. Ei siinä mitään, kaikenlaista putkahtaa mieleen, kun puuhastelee.”
Töistä saa ideoita lauluihin ja työpaikasta on myös muunlaista iloa muusikolle.
”Pomo on musiikinystävä ja antaa aina tarvittaessa lomaa musiikkia varten. Viimeksi irtosi pari viikkoa levyn nauhoituksiin”, Juhani kehuu pomoaan.
Täyspäiväisen muusikon ura ei myöskään kiinnosta. ”Pariin otteeseen olen elänyt pelkästään keikkailemalla ja kyllä sillä toimeen tulee ihan hyvin. Se ei vaan ole sellaista elämää, mitä haluaisin elää. Ei silloin arki toimi”, Juhani kertoo ja jatkaa: ”Jäisivät ne arjesta kertovat biisitkin vähiin.”
KAPPALEIDEN AIHEISTA jutustellessa nousee esille myös tyttöystävän työ Kirkon ulkomaanavussa. Sieltäkin on tullut ideoita sanoituksiin, ei uskonnollisia vaan ihan maailmaa käsitteleviä.
Julistaminen jää taka-alalle Juhanin levyillä. ”Mua ahdistaa sellaiset muusikot, jotka julistavat, että näin, että näin. Mieluummin herättelen kuuntelijoita ajattelemaan itse asioita.”
Vaikka ei tuokaan ole aina ihan niin tarkkaa, hyllystä pilkottava Public Enemyn tuotanto viittaa myös avoimuuteen julistusosastoa kohtaan. Tässä vaiheessa haastattelua tee on jo juotu ja valokuvaus alkakoon.
Juhani: On kaukana. Monsp Records 2005.
Jari Juhani Tamminen
