Kirjoittanut susanna kuparinen

Täysosuma

Lukuaika: < 1 minuutti

Täysosuma

Arvio: Hännisen veljesten Kallis köyhyys alkaa jo nauttia kulttimainetta, ja tässä tapauksessa syyt löytyvät erityisesti pamflettityylin haltuunotosta.

Näin pamfletti pitää kirjoittaa. Hännisen veljesten Kallis köyhyys alkaa jo nauttia kulttimainetta, ja tässä tapauksessa syyt löytyvät erityisesti pamflettityylin haltuunotosta. Köyhien asia ei nimittäin kiinnosta normaalisti ketään.

Huonohampaiset luuserit Henkkamaukka-vaatteissaan ja leipäjonojen yh-äidit eivät halua lukea köyhistä, koska se satuttaa. Mukavan palkkasekin kuittaavat hyväosaiset eivät halua lukea köyhistä, koska se on kiusallista, etenkin näin joulun alla. Ja itsepähän mokasivat. Tosin nykyään melkein kuka tahansa voi pudota. Ehkä aiheesta lukeminen hermostuttaa?

Hännisten kirja on kuin hyvä dekkari – sitä ei voi laskea käsistään. Ja eräänlainen rikostarinahan kyseessä onkin. Kuka puhalsi nousukauden Suomen rahat? Miten näin rikkaassa maassa voi olla köyhiä? Minkälaista uusköyhyys on?

Hyväosaisille Kallis köyhyys on vetävästi kirjoitettu kurkistusikkuna helvetilliseen Suomeen. Köyhille pamfletti antaa katsauksen rakenteisiin: hyvinvointivaltio on kulissi, ja niin kauan kuin kaikki valehtelevat, että se on olemassa, häpeä ja kärsimys jatkuvat.

Tärkein viesti on se, että köyhät ovat kusessa ennen kaikkea siksi, että he yrittävät naamioitua keskiluokkaisiksi. Köyhyyden kokemus on aina suhteessa hyväosaisiin. Jotta nöyryytys ei olisi täydellinen, on saatava ehjät vaatteet, ja jos pesukone hajoaa, halutaan ostaa uusi. Kun ei ole rahaa, otetaan lainaa. Kun luottoa ei kyetä maksamaan, kierre on valmis.

Hyvien pamfletistien tapaan Hänniset eivät itkettävästä sisällöstä huolimatta saa lukijaa masentumaan. Päinvastoin. Kädet puristuvat nyrkkiin.

Jera & Jyri Hänninen: Kallis köyhyys. WSOY/Barrikadi 2008. 192 s. Viisi tähteä.

Susanna Kuparinen