Taiteilija isolla D:llä

Lukuaika: 2 minuuttia

Taiteilija isolla D:llä

”Taiteilijana olo on yleisesti ottaen paskakuskin hommaa”, sanoo räppäri & kuvataiteilija Dxxxa D.

Musahommaa tehdään usein huonoilla liksoilla, epäinhimillisiin aikoihin, autossa istumista ympäri Suomea, punkkaamista missä sattuu”, räppäri Dxxxa D sadattelee.

”Ja se kaikki siitä ilosta, että saa illat pitkät roudata tekstejään kännisille ihmisille, jotka sekä taputtelevat olalle että vittuilevat. Toisaalta kommunikointi yleisön kanssa ja palautekin on suorempaa musiikin parissa kuin maalauksen.”

”Usein tulee myös tunne, että isot levy-yhtiöt aliarvioivat ihmisten älyllisiä lahjoja rankasti. En keksi muuta selitystä sille, että isot levyfirmat puskevat keskinkertaista vedellä laimennettua kusta pihalle vuodesta toiseen.”

Dxxxa D avasi talvella ikkunagallerian, jota koristaa lähipäivinä Uniikkikappale -teos.

”Kuvataidepuolellakin tulee joskus tuskarit… pitäisi tehdä korkealentoista taidetta ja pitää gallerianäyttelyitä yrittäjän riskillä. Siihen ongelmaan reaktiona vuokrasin näyteikkunan Hakaniemestä omalle Trrpa-nimiselle gallerialle. Rakentelen sitä pikkuhiljaa.”

Tämän paskakuski-taiteilijan homma lähti liikkeelle hiphopista, breikkauksen kautta tulivat mukaan graffiti-taide ja rap. Hän on maalannut ja pitänyt näyttelyitä, tehnyt performansseja, kuvituksia ja musiikkia sekä breikannut.

Edellisen pitkäsoiton Katoa tai katoat Dxxxa D teki yhdessä Nukkehallituksen kanssa. Soitto ja osa teksteistä on improvisoitua, ja se sisältää kollektiivirunoja ja eri aikakausien poliitikkojen houreista koottuja tekstikollaaseja. Hän kertoo olevansa levystä erityisen ylpeä.

”Saimme aikaan kokonaisteoksen, joka on kuin yksi iso jami, ja koko paska on heitetty yhdellä otolla purkkiin lukuun ottamatta yhtä biisiä. Levy on sekopäisyydessään ja ääliömäisyydessään loisteliain saavutus ja myös musiikillisesti rikas, sillä lisäkseni Nukkehallituksessa on seitsemän soittajaa.”

Uusimmalta Uniikkikappale-levyltä voi siis varmaankin odottaa jotain yhtä omaperäistä?

”Luonnehtisin teosta käsitetaiteeksi. Se on eräänlainen välikysymys piratismi- ja tekijänoikeuskeskusteluihin, joita on käyty pitkään. Eli mitä tapahtuu albumin arvolle, kun sitä ei ole saatavilla kuin yksi kappale, eli käytännössä ei ollenkaan?”

”Siinä leikitään myös kuvataiteen ainutkertaisuuden ajatuksella. Maalaustaiteessa ja kuvataidebisneksessä teoksen yhden arvon määrittäjä on sen ainutkertaisuus, tässä teoksessa sotketaan pakkaa tuomalla ainutkertaisuuden idea äänilevyyn. Äänilevyn olemassaolo massojen taiteena taas on mahdollista vain, jos siitä on saatavissa kopioita.”

Dxxxa D pitää todennäköisenä, että laskee teoksesta myöhemmin sekä kopioita että väärennöksiä liikkeelle. Vitsi on siinä että kukaan ei tiedä mikä on ”aito” kopio ja mikä ”väärennös”.

Uniikkikappale on ensimmäinen levy, jonka artisti on tehnyt täysin itse.

”Mieluummin hommaan soittoporukoihin taitavia muusikoita, itse keskityn puhumiseen. Olen varmaan maailman paras bändinjohtaja luovasti soittavien muusikoiden kannalta ajateltuna, sillä mun bändeissä soittajat saavat soittaa ihan mitä lystäävät. Ei se mulle kuulu, mitä tyypit soittaa.”

Taiteilijalla on monta nimeä. Darra. Dorka. Dulla, luettelee Dxxxa D. Omansa hän keksi pyörittyään 90-luvun alussa Rovaniemen räppikuvioissa. Hän halusi itselleen teatraalisen ja teennäisen katujen miehen nimen, joka mahdollistaa erilaisten roolien läpipuhumisen ja kertojanäänet teksteissä. Oikeaa nimeään hän ei halua tuoda julkisuuteen.

”Ajattelin että tämmöinen xxx-rated olisi ilmiasu taiteenfilosofialleni, ettei ole aihetta mitä ei voisi käsitellä. Aika idealistinen ajatus. Ja nuo äxät voi korvata halutessaan muilla kirjaimilla, sanaleikinomaisesti.”

No, taiteenfilosofi Dxxxa D, miten vakavasti haluat itsesi otettavan?

”En osaa sanoa millä vakavuusasteella taiteilijaoireyhtymäni sijaitsee. Taidehan perustuu leikkiin ”todellisuuden” ja kielen kanssa, eikä taiteilijaa pidäkään ottaa mitenkään erityisen vakavasti, sehän tekee vain silmänkääntötemppuja ja kikkoja koko ajan.”

Reetta Huusko

mainos

  • 31.5.2011