Poliittinen lintu: Lokit herättävät intohimoja.

Lokit herättävät intohimoja. Toreilla röyhkeästi käyttäytyvät munkkirosvot ovat koirankakan tavoin jokakesäinen puheenaihe lehtien yleisönosastoilla.

Tänä vuonna keskustelua värittää lintuinfluenssan odottelu. Internetin keskustelupalstoilla on ehdotettu jopa lokkien ja hanhien poistamista Helsingin Kauppatorilta ja Kaivopuistosta.

Se tuskin onnistuisi, sillä lokit lentävät päivittäin satakin kilometriä ruoanhaussa.

Kaikkia lokkeja pidetään yhtä lailla häirikkölintuina, mutta toreilla lehahtelee harvemmin uhanalaiseksi luokiteltuja selkälokkeja (Larus fuscus fuscus). Selkälokin alalaji fuscus lienee maailman suomalaisin lintu. Suomen lisäksi sitä esiintyy vain Ruotsin itärannikolla, Pohjois-Norjassa ja Vienanmerellä, ja valtaosa selkälokeista pesii Suomessa.

Selkälokin kannat ovat taantuneet huomattavasti 1970-luvun jälkeen. Pääsyy juontuu ilmeisesti ympäristömyrkkyihin. Selkälokkien maksoihin kertyy suuria määriä lisääntymishäiriöitä aiheuttavia yhdisteitä erityisesti talvehtimisalueilla Afrikassa. Toinen syy harvinaistumiseen on selkälokin lähisukulainen harmaalokki. Ihminen tarjoaa runsaasti ravintomahdollisuuksia kaatopaikoilla ja kaupungeissa viihtyvälle rohkealle harmaalokille, ja se on syrjäyttänyt kilpailussa ujosti ja syrjään vetäytyvästi käyttäytyvän selkälokin.

Selkälokki on myös arka pesinnän aikaiselle häirinnälle. Selkälokin tunnistaa komeasta hiilenmustasta frakkipuvusta ja keltaisista jaloista. Pää ja vatsa ovat valkoiset. Pituudeltaan se voi olla yli puolimetrinen ja painaa lähes kilon.

Sini Harkki