Elokuva Unser Täglich Brot – Our Daily Bread kuvaa jokapäiväisen leipämme alkulähteitä pelloilla, tehtaissa ja tuotantolaitoksissa.

”Minua ihmetytti se, että vaikka erityisesti euron myötä kaikki Itävallassakin kallistui, ruuan hinta pysyi halpana. Halusin nähdä, miten ja mistä ruoka tuodaan pöytiimme”, ohjaaja Nikolaus Geyrhalter kertoo. Hänen elokuvansa Unser Täglich Brot – Our Daily Bread kuvaa jokapäiväisen leipämme alkulähteitä pelloilla, tehtaissa ja tuotantolaitoksissa. Elokuva näyttää kliiniset tilat, joissa eläimet teurastetaan, futuristiset hyönteistorjuntaruiskuttajat ja absurdit oliivipuiden ravisuttajatraktorit.

Geyrhalterinkin huomaama tosiasia on se eli harva enää kasvattaa itse ruokansa, saati metsästää sitä. Geyrhalterin elokuvassa ruuantuotannosta piirtyy tragedia, jossa kaikki pääosan esittäjät kärsivät.

”Itse kyllä syön lihaa, enkä ole kasvissyöjä eli en tunne erityisesti sääliä pelkästään eläimiä kohtaan. Mielestäni koko systeemi on virheellinen. Halusin elokuvalla nostaa peilin yhteiskunnan silmien eteen”, Geyrhalter sanoo.

Tehotuotanto näyttäytyy rikoksena. Siihen osallistuu päivittäin lukemattomia ihmisiä, joilla ei enää ole minkäänlaista kosketusta ruuanvalmistuksen kokonaiskuvaan. Entisajan maalaismaisemissa elinkeino ei ollut vakaa, mutta se ei myöskään ollut steriili, ihmisiä ja tuotannon kohteita alistava mekanismi.

Ruuantuotannon ongelmasta on vaikea sanoa mitään uutta. Nikolaus Geyrhalterin elokuva ratkaisee asian näyttämällä vain kuvia. Koko elokuvassa ei ole dialogia, ei kertojaa, joka ohjaisi ajattelua tai johtaisi keskustelua. Äänimaailma on eleetön.

”Kunnioitan esimerkiksi Michael Moorea elokuvantekijänä, mutta hänen tapansa tehdä on täysin erilainen kuin minun. En pidä hänen edustamastaan, viime aikoina suosituksi tulleesta dokumenttisuuntauksesta, jossa ihmisiä vain viihdytetään. Olisi helppo osoittaa, että syylliset ovat suuryritykset ja supermarketketjut. Minä haluan, että katsojat osallistuvat ja vetävät asiasta omat johtopäätöksensä”, Geyrhalter pohtii.

Elokuva on visuaalisesti hieno. Kuvat ovat harkittuja ja vaikka ääniraita on typistetty, ei elokuvaan kyllästy.

”En pidä tästä nykyisestä dokumenttielokuvan suunnasta. Kukaan ei panosta esimerkiksi kuvanlaatuun, vaan elokuvia tehdään pienillä digikameroilla, joiden laatu on keskinkertaista. Onhan se tietysti demokraattista, että en siitä voi valittaa, vaikka se on johtanut dokumenttielokuvan taantumukseen. Itse haluan nähdä dokumenttini kuitenkin taideteoksina”, Geyrhalter määrittelee.

Herkät ihmiset, jotka ovat jo tietoisia ruuantuotannon ongelmista, voivat jättää elokuva väliin. Kaikkien muiden se olisi syytä nähdä.

Unser Täglich Brot – Our Daily Bread, Nikolaus Geyrhalter 2005. Elokuva esitetään Avanto-festivaalilla 18.11. kello 13 Helsingin Kiasma-teatterissa. www.avantofestival.com

Hannele Huhtala