putket solmussa

Lukuaika: 5 minuuttia

putket solmussa

Tallinnan oikeistolainen kaupunginvaltuusto päätti syksyllä 2000 myydä Tallinna Vesi -nimisen vesilaitoksensa osake-enemmistön kansainväliselle yhteisyritykselle International Water UU:lle.

Virossa on haluttu uuden itsenäisyyden aikana tehdä pesäero entiseen mahdollisimman selväksi. Ulkopolitiikassa on yli kymmenen vuoden ajan kurottauduttu niin pitkälle länteen, Euroopan unioniin ja Natoon, kuin on yletytty.

Sisäpolitiikka puolestaan rakentaa yhteiskuntaa neuvostotalouden jäänteille. Markkinavoimille on annettu lähes kaikki valta. Talouspolitiikaltaan Viroa liberaalimpaa maata tuskin on Euroopassa. Julkinen sektori on pieni, sosiaaliturva vähäistä, ammatillinen järjestäytyminen heikkoa ja verotus erittäin kevyttä.

Viron uusi oikeistohallitus on luvannut laskea 26 prosentin tuloista riippumattoman tasaveron neljässä vuodessa 20 prosenttiin.

Ääriliberaalin talouspolitiikan itsestäänselvä osa on ollut myös pitkälle viety valtion ja kuntien omaisuuden yksityistäminen. Miltei kaikki irtisaatava on myyty pois yksityisiin käsiin.

Kaikki eivät silti ole hurranneet, kun yksityinen voitontavoittelu on viety alueille, jotka kuuluvat ihmisten perustarpeisiin. Pääkaupungissa Tallinnassa on huomattu, että ei ole ongelmatonta, jos vesijohdoista ja viemäreistä tehdään kaupankäynnin kohteita.

Tallinnan oikeistolainen kaupunginvaltuusto päätti syksyllä 2000 myydä Tallinna Vesi -nimisen vesilaitoksensa osake-enemmistön kansainväliselle yhteisyritykselle International Water UU:lle. Sen taustalla on kaksi ylikansallista vesijättiä, Luoteis-Englannissa toimiva United Utilities ja italialaisamerikkalainen International Water.

Vesilaitoksen brittiläinen toimitusjohtaja Bob Gallienne pitää vedenjakelua ja viemäröintiä loistavana bisneksenä, jolla on tulevaisuudessa suuret kansainväliset kasvumahdollisuudet.

Vesilaitoksen virolainen ex-johtaja Raivo Uukkivi taas katsoo, että yksityistämisestä pitäisi tehdä taloustiedon oppikirjoihin varoittava esimerkki siitä, miten asioita ei kannata hoitaa.

Kaupungin vesiasioista vastaava, Keskustapuoluetta edustava apulaiskaupunginjohtaja Toomas Vitsut puolestaan sanoo, että yksityistämistä ei olisi pitänyt koskaan toteuttaa. Veden hinta on noussut, mutta laatu ei ole samassa suhteessa parantunut.

Uudet isännät tulivat Tallinnan Veteen tammikuussa 2001.

International Water UU oli voittanut kansainvälisen tarjouskilpailun 1,3 miljardilla kruunulla eli 85 miljoonalla eurolla ja kahmaisi 50,4 prosentin osake-enemmistön yhtiöstä, jonka kautta se sai hoitaa Tallinnan vesihuoltoa seuraavat 15 vuotta.

Uudet omistajat panivat pian töpinäksi. Veden hintaa nostettiin, ja yhtiön työntekijöiden määrää vähennettiin rajusti. Aiemmin 600 ihmistä työllistäneessä yrityksessä on nykyisin enää 350 työntekijää. Samalla koko vanhalle johdolle haluttiin antaa lähtöpassit. Tilalle tulivat pääosin brittiläiset johtajat.

Brittijohto päätti jo ensimmäisenä keväänä tyhjentää vesiyhtiön irtonaisesta rahasta.

Kansainvälisen julkisten palveluiden tutkimuslaitoksen PSIRU:n selvityksen mukaan omistajat päättivät, että edelliseltä vuodelta – jolloin yhtiö siis oli kokonaan kaupungin omistuksessa – pitää maksaa 182 miljoonan kruunun ylimääräiset osingot.

Ongelma oli, että yhtiön voitto oli vain 24 miljoonaa kruunua. Osingot nousivat miltei kahdeksankertaisiksi voittoon nähden. Näin yhtiö puhdistettiin monien edellisvuosien tuloksesta.

Viime vuonna jatkettiin samalla linjalla. Kovalla kädellä virtaviivaistettu yhtiö tuotti voittoa noin 170 miljoonaa kruunua, josta lähes kaikki maksettiin osinkoina omistajille. Lisäksi yhtiön osakepääomaa laskettiin niin, että yhtiö osti omista osakkeistaan takaisin 80 prosenttia.

PSIRU:n raportin mukaan näillä tempuilla varmistettiin, että International Water UU sai pian takaisin lähes kaiken sen rahan, jonka oli Tallinnan Veteen sijoittanut.

Vesiyhtiön entinen palvelujohtaja Raivo Uukkivi joutui eroamaan tehtävistään vuoden 2001 kesällä.

Uukkivi kuvailee vesilaitoksen ensimmäisiä ulkomaisia johtajia ”terminaattoreiksi” ja ”puhdistuskomppaniaksi” tehtävänään hankkiutua eroon vanhasta johdosta ja toimeenpanna henkilökunnan irtisanomiset. Nyt koko johto on vaihdettu uuteen, pehmeäotteisempaan joukkoon.

mainos

”Heillä ei ollut käsitystä paikallisista oloista. He eivät ymmärtäneet, että Virossa lainsäädäntö on melko hyvällä tolalla.”

Uukkivi toteaa, että uusi johto tuli Tallinnaan kuin Afrikkaan. ”He uskoivat, ettei mitään lainsäädäntöä ole.”

”He sanoivat tuovansa osaamista, mutta yhteistyössä esimerkiksi Helsingin vesilaitoksen ja EU:n Phare-ohjelman kanssa Tallinnan Vesi oli päässyt jo muutenkin teknisesti melko hyvälle tasolle.”

”Näimme pian, että heidän johtamisensa oli väärää. Meidän ideamme oli olla asiakaskeskeinen ja asiakkaille omistautunut firma.”

Uusien omistajien myötä vain raha ja voitonteko sanelivat, Uukkivi analysoi.

”Kapitalistille se on tietysti luonnollista, mutta kunnan pitäisi toimia alueellaan asuvien ihmisten hyväksi. He ovat myös veronmaksajia kaupungille.”

Hänen mielestään erikoista oli, että virolaisille sijoittajille ei annettu edes mahdollisuutta osallistua yksityistämisestä järjestettyyn tarjouskilpailuun.

”Poliitikkoja ei erityisen paljon kiinnostanut, mitä kaupunkilaisille tapahtuu. Sen takia kaupungin ja vesifirman välinen palvelusopimus on kaupungille vahingollinen. Kunta ei pysty paljoa vaikuttamaan yhtiön toimintaan.”

Tallinnan Veden brittiläinen toimitusjohtaja Bob Gallienne katselee asiaa toisesta näkökulmasta. Gallienne on vanha tekijä alalla. Hänen koko 32-vuotinen työuransa liittyy vesihuoltoon. Hän on työskennellyt Tallinnan vesilaitosta vastaavien projektien parissa muun muassa Filippiineillä ja Puolassa.

Galliennen mielestä Keski- ja Itä-Eurooppa ovat vesihuoltobisneksen kannalta hyviä markkina-alueita.

”International Water UU on strateginen yhteistyöyhtiö. Se etsii yksityistämisiä ympäri maailmaa. Kun tällainen tilaisuus Tallinnassa avautui, me ilman muuta osoitimme kiinnostuksemme”, Gallienne selvittää yhtiön rantautumista Viroon.

”United Utilities on Iso-Britannian suurin julkisia palveluita tuottava yksityinen yhtiö, joten meillä on merkittävä kokemus vedenjakelusta. Me haluamme rakentaa yhtiötä vahvuuksillemme. Näin ollen me etsimme jatkuvasti ulkomailta mahdollisuuksia hyödyntää yhtiömme vahvuuksia”, hän esitelmöi Tallinnan vesilaitoksella siemaillen samalla yhtiön tuotetta tyylikkäästä korkeasta lasista.

Gallienne uskoo, että International Water UU:n voiton salaisuus tarjouskilpailussa piili yhtiön korkeassa teknisessä osaamisessa. ”Totta kai hinta on yksi aspekti.”

Sijoituksen kannattavuutta Gallienne ei epäile.

”On selvää, että kun tekee tarjouksen, on tehtävä laskelmia ja malleja, jotta tarjous on kannattava ja siitä saa omansa takaisin korkojen kanssa. Emme olisi tehneet tarjousta, jos emme ajattelisi, että näin tapahtuu.”

Hän kiistää painokkaasti, että veden hintaa olisi nostettu, jotta investoinneista tulisi kannattavia. Vain inflaatiotarkistuksia on tehty.

”Mutta selvää on, että kun teimme tarjouksen vesiyhtiöstä, kaupunki vaati meitä tekemään selvityksen hinnoitteluprofiilistamme ensimmäisiksi viideksi vuodeksi. Esitimme, että hinnat nousisivat vuosina 2004 ja 2005. Lisäksi sen päälle tulisi inflaatiokorotus. Olemme kuitenkin madaltaneet vaatimustasoamme, olemme joustavia”, Gallienne puolustautuu.

Työpaikkojen supistamista koskeva arvostelu on Galliennen mielestä aiheetonta.

”Tämä täytyy ensinnäkin asettaa asiayhteyteen”, hän terävöityy. ”Kun meiltä pyydettiin tarjousta, meitä pyydettiin samalla tekemään liiketoimintasuunnitelma. Teimme suunnitelman, jossa toimme esiin, että on saavutettava säästöjä toimintaa tehostamalla.”

Gallienne sanoo yhtiön johdon osoittaneen, että vesilaitoksen työntekijöiden määrää on vähennettävä ensimmäisten vuosien aikana.

mainos

”Koko ajan oli siis selvyys siitä, mitä aiomme tehdä. Jos puhutaan työpaikkojen määristä, täällä oli töissä noin 600 ihmistä. Nyt heitä on 357.”

Irtisanottiinko loput?

”Ei”, Gallienne huokaisee. ”Ensimmäisenä vuonna noin 100 työntekijää lähti. Kaikki olivat jo eläkeikäisiä, jotkut jopa 80-vuotiaita. Sovimme heidän kanssaan, että heille maksetaan lisää, jos he suostuvat lähtemään vapaaehtoisesti. Se tehtiin hyvin myötätuntoisella tavalla.”

”Viime marraskuussa vähensimme vielä 150 ihmistä, jälleen molemminpuolisella sopimuksella. Kokosimme irtisanomisohjelman, siihen kuului etupaketti, jos ihmiset suostuvat lähtemään vapaaehtoisesti.”

Gallienne väittää, että etupaketti oli varmasti paras, mitä Virossa on koskaan maksettu kenellekään.

”Se otti huomioon työntekijän palvelusvuodet ja iän, se tarjosi uudelleenkoulutusta ja neuvontaa. Me toimimme myös ikään kuin agenttina muille firmoille, jotka saattoivat tulla ja sanoa, että heillä on vapaita työpaikkoja”, toimitusjohtaja kuvailee irtisanojan suurta sydäntä.

Ja kuinka ollakaan, kaikki 150 työntekijää vastasivat kyllä.

”Meidän jatkuva huolenaiheemme on se, että toimimme ihmisten kanssa myötätuntoisella tavalla.”

Entä oliko ihmisten irtisanominen tuskallista?

”Eihän se tietysti helppoa ole, mutta annoimme johtajillemme koulutusta, jotta he pystyvät hoitamaan asian. Me toimimme siinä niin ammattitaitoisesti ja humaanisti kuin pystyimme. Meillä oli ammattiliiton tuki asialle, ja se myös allekirjoitti etupaketin.”

Vesilaitoksen työntekijöistä noin 25 prosenttia on ammatillisesti järjestäytyneitä.

Gallienne vakuuttaa, että myös Tallinnan kaupunki on ollut tyytyväinen yhteistyöhön.

Hiukan toista mieltä on apulaiskaupunginjohtaja Toomas Vitsut. Hän toimii puoluetoverinsa Vladimir Panovin sijaisena. Panovilla on nyt muita kiireitä. Hänet on pidätetty virastaan epäiltynä puolen miljoonan kruunun lahjusten ottamisesta erään kaupungin projektin yhteydessä.

Vitsut korostaa, ettei ollut aikanaan päättämässä vesilaitoksen yksityistämisestä. Hänen puolueensa kuitenkin oli ja vastusti sitä. Vitsutin mielestä yksityistämiseen ei olisi koskaan pitänyt mennä. Hän katsoo vesihuollon turvaamisen kuuluvan kunnan perustehtäviin.

”Huolehtiminen asukkaiden vedensaannista on palveluista kaikkein oleellisin. Vedenkäytöstä ihminen ei voi luopua”, apulaiskaupunginjohtaja Vitsut selostaa suuressa työhuoneessaan Vapaudenaukion laidalla.

Vitsut uskoo, ettei ulkomaisessa yhtiössä sinänsä ole vikaa. Se on kansainvälisesti tunnustettu ja kunniallinen.

”Kyse on periaatteellisista asioista. Yhtiöllä on oma päämääränsä, ja se on tehdä voittoa. Kaupungin tehtävänä on pitää huolta siitä, että asukkaat saavat laadukasta vettä, jonka hinta on heidän kukkarolleen sopiva. Ristiriita on väistämätön. Voittoa yhtiö saa tietysti enemmän, jos veden hinta on korkeampi. Sen maksavat kuluttajat.”

Yksityisen yhtiön vesihuollossa myös taloudelliset vaikeudet muodostavat riskin. Silloin ongelmat kaatuisivat kaupungin niskoille, koska kaupungilla on viime kädessä vastuu siitä, että vesi virtaa.

”Sääntönä on, että vaikeuksien tullessa kaupunki on se, joka maksaa”, Vitsut toteaa.

Apulaiskaupunginjohtaja sanoo, että kaupunki maksaa jo nyt siitä, että yhtiö on yksityinen.

mainos

”Kuluttajien ja kaupungin maksettavaksi tulevat investoinnit ja koko toiminta. Ne maksetaan veden hinnassa.”

Kaupungin kassa kuitenkin lihoi, kun yksityistämisrahat tupsahtivat tilille.

”Mutta se oli vain yhdenkertainen tulo. Pitkällä perspektiivillä palvelu tulee kaupungille kalliimmaksi, ja näkemykseni on, että se ei ole rahallisesti kaupungille hyödyllinen liike.”

”On tässä tietysti myönteisiäkin puolia. Varmasti tällaista resurssia kuten vesi käytetään järkevämmin. Se tietysti johtuu siitä, että veden hinta on noussut”, Vitsut hymyilee.

Hän huomauttaa kaupunki-laisten odottavan, että hinnan noustessa myös veden laatu paranee. Näin ei ole käynyt.

Vitsutin mukaan yksityistämisen ongelmat tulevat vastaan myös silloin, jos kaupunki haluaa muutoksia sopimukseen.

”Ilman muuta olemme halunneet tehdä muutoksia ja olemme neuvotelleet niistä. On sanottava, että neuvottelut ovat olleet hyvin vaikeita ja muutosten aikaansaaminen vaatii suurta voimaa ja kompromissien tekemistä.”

Eikö Tallinnan olisi sitten syytä luopua koko sopimuksesta, jos se on niin epäedullinen?

”Niin, se ei ole helppoa. Se toisi kaupungille erittäin suuria kuluja erilaisten sopimussakkojen muodossa. Asia ei ole päiväjärjestyksessä, eikä sitä voisi helposti edes tehdä”, Vitsut muotoilee.

Seuraavaksi Suomeen, siinä voisi hyvinkin olla siirto, jonka Tallinnan Veden kansainväliset omistajat tekisivät.

Raivo Uukkivi kertoo tämäntapaisia suunnitelmia hahmotellun jo hänen johtajanaoloaikanaan. Tallinnan Vesi tarjoaa hänen mielestään hyvät lähtökohdat uusille omistajille ponnistaa juuri Suomeen, mikäli meilläkin päädytään yksityistämään vesihuoltoa.

Bob Gallienne myöntää, että Suomi kiinnostaa.

”Me näemme oman osaamisemme, vesi- ja viemäriverkoston kehittämisen ja toiminnan pyörittämisen, omana bisneksenämme. Jos Skandinaviassa avautuu uusia mahdollisuuksia, me olemme niistä varmasti kiinnostuneita”, Gallienne muotoilee.

Antero Eerola

  • 9.9.2009