Mielenosoitusten järjestäjien kannalta naamiointikiellosta olisi se hyöty, että väkivaltaiset provokaattorit ja mahdolliset suojelupoliisin agentit olisi helpompi erottaa ruodusta.
Itsenäisyyspäivän kuokkavierasjuhlien lähestyessä eduskunnassa on ryhdytty kiirehtimään lakia, joka kieltäisi mielenosoittamisen naamioituneena. Näin rikoksiin syyllistyvien mielenosoittajien tunnistaminen olisi helpompaa. Mielenosoitusten järjestäjien kannalta naamiointikiellosta olisi se hyöty, että väkivaltaiset provokaattorit ja mahdolliset suojelupoliisin agentit olisi helpompi erottaa ruodusta.
Lakipykälän muutoksesta seuraisi myös ongelmia. Toisinaan poliittisten vaatimusten esittäminen avoimen henkilöityneenä voi aiheuttaa harmia tiukkapipoisten työnantajien tahoilta. Naisten aseman julkisesta puolustamisesta voi joidenkin kulttuurien piirissä seurata jopa fyysistä uhkaa. Totalitaariset hallitukset taas voivat kostaa osallistuvien kansalaistensa sukulaisille. Tai entä jos mielenosoituksessa vaadittaisiin oikeutta käyttää aina silmätkin peittävää burkhaa?
Lisäksi monissa hyväntahtoisissa mielenosoituksissa on ollut tapana pukeutua karnevaaliasuihin, ja joskus itse kullekin saattaa iskeä tarve piilottaa nenänsä paukkuvalta pakkaselta.
Pulmia on vaikea kiertää sanamuotoja viilaamalla. Esimerkiksi jos kielletään vain ”uhkaava” pukeutuminen, tuomioistuimet saisivat pian pohtia, onko drag queeniksi tai George W. Bushiksi pukeutuminen uhkaavaa. Entä olisiko hampurilaisbaarin tuhoaminen vähemmän rangaistavaa, jos tekijä olisi pukeutunut vain lievästi uhkaavasti, esimerkiksi joulupukiksi?
Salomonin ratkaisu asiassa voisi olla, että mielenosoituksen yhteydessä tehdystä väki- tai ilkivallasta tuomittaessa voitaisi naamioitumista pitää raskauttavana lisätekijänä. Samassa yhteydessä olisi järkevä säätää myös laki, jonka mukaan myös mellakkapoliisien tulisi – mahdollisten jatkoselvittelyjen helpottamiseksi – olla ainakin koodinumeroilla tunnistettavissa.
Tuomas Rantanen
