Poliittinen kasvi: Greenpeacen työntekijä Sini Harkki kertoo ikäviä asioita palmuöljystä.

Öljypalmu (Elaeis guineensis) on alun perin kotoisin Länsi-Afrikasta. Nykyisin sen merkittävimmät tuotantoalueet ovat Malesia ja Indonesia. Öljypalmun hedelmistä tehdään palmuöljyä ja siemenistä palmunydinöljyä. Palmuöljystä on tullut elintarviketeollisuuden suosikki, sillä öljypalmu on erittäin tuottoisa muihin öljykasveihin verrattuna ja palmuöljyn korkea sulamispiste tekee siitä sopivan moniin tuotteisiin.

Maailman palmuöljyn tuotannosta noin 80 prosenttia käytetään elintarviketuotannossa. Palmuöljyjä käytetään ruokaöljynä, margariineissa, kekseissä, uppopaistorasvana ja eineksissä. Palmuöljyn kasvavaa käyttöä esimerkiksi ranskalaisten paistamisessa pidetään uhkana kansanterveydelle, sillä palmuöljyssä on kasviöljyksi melko paljon tyydyttynyttä rasvaa ja tyydyttyneitä rasvahappoja, jotka nostavat veren kolesterolipitoisuutta.

Palmuöljyn kysyntä on kovassa kasvussa. Eniten kysyntää kasvattaa käyttö biopolttoaineisiin. Euroopan unionin tavoite on, että vuoteen 2020 mennessä 10 prosenttia liikennepolttoaineesta olisi biopolttoainetta. Jos koko maailman tieliikenteen dieselin tarpeesta 10 prosenttia katettaisiin biopolttoaineella, pitäisi yli 75 prosenttia maailman soijan, palmuöljyn ja rypsin tuotannosta käyttää siihen. Erityisesti kehitysmaissa on oltu huolissaan siitä, että kasvava biopolttoaineiden käyttö voi uhata öljyjen riittävyyttä ruoaksi.

Toinen ongelma on, että harva biopolttoaine on todellisuudessa fossiilisia polttoaineita parempi ympäristön kannalta. Palmuöljyplantaasit perustetaan pääasiassa raivatun sademetsän tilalle. Indonesiassa on hävitetty 50 vuoden aikana 74 miljoonaa hehtaaria sademetsää. Vuosina 1985–1997 Kalimantanin ja Sumatran metsistä hävitettiin 60 prosenttia. Palmuöljyplantaasien perustaminen on ollut merkittävimpiä syitä raivaamiselle.

Metsäkato aiheuttaa viidenneksen maailman kasvihuonekaasupäästöistä, joten sen seurauksena palmuöljyn hiilitase kääntyy miinukselle. Indonesian suosademetsät ovat erityisen merkittävä ”hiilipommi”. Suo kuivatetaan plantaasin perustamista varten, jolloin se alkaa vapauttaa vuosituhansien aikana sitomaansa hiiltä. Plantaasien laajeneminen on kuuminta Indonesian Riaussa, jonka soiden tuhoaminen vapauttaisi ilmakehään maailman vuoden kasvihuonekaasupäästöjä vastaavan määrän hiilidioksidia ja muita kasvihuonekaasuja.

EU vaatii biopolttoaineille ”kestäviä” raaka-aineita. Palmuöljy ei ehkä sellaiseksi kelpaa, mutta ongelmat eivät lopu siihen. Jos Euroopassa käytetäänkin rypsiä, on se määrä pois ruuantuotannosta ja palmuöljyn kysyntä todennäköisesti kasvaa elintarviketuotannossa. Teollisuuden piirissä on kuulemma spekuloitu mahdollisuudella tehdä biopolttoainetta Amerikassa rasvaimuoperaatioissa syntyvästä ihmislaardista. Mutta onko sekään kestävää, jos vyötärörasva on saatu aikaan palmuöljyranskalaisilla?

Sini Harkki