”Arizonassa kuudelta aamulla menin bussipysäkille, siellä oli yks jätkä, joka kysy että mistä toi jätkä on kun sen laukussa lukee MAD HEL”, Flaming Sideburnsin Eduardo kertoo.

The Flaming Sideburnsin Jarkko, Eduardo ja Jukka, mikä saa teidän pulisonginne syttymään?

Jarkko: Pulisongit on vähän heikois kantimis täl hetkel.

Eduardo: Ei oo muilla palanut kun Jukalla. Millä sä ne sytytit?

Jukka: Sytkäril.

Jarkko: Siit tuli helvetin paha haju…

Jos olisitte kallio, niin mikä kallio olisitte?

Jarkko: Kurvi, Kallion kaupunginosassa. Tai Rocky Mountains, eli iso ja ylitsepääsemätön.

Eduardo: Like a rolling stone. Vierivä kivi.

Mistä löytyy Kallion paras räkälä?

Jarkko: Varmaan Kalossi pub. Yheksält aamulla siel on jo täys meininki päällä. En oo uskaltanu mennä sisään. Oon varma, että heti kun meen istumaan niin tulee joku sanomaan, että tää on mun paikka.

Eduardo: Mun Kallion aikoina paras räkälä oli legendaarinen Roskapankki. (The Soundtrack of Our Livesin) Ebbot Lundbergin kanssa oli tarkotus mennä paikkaan missä ei tunnisteta, ja jopa siellä hänet tunnistettiin.

Jarkko: Tai edesmenny Syntipukki. Aikoinaan Sörkan vankilasta päässeet vangit meni heti sinne. Siel oli katkastuu haulikkoo ja teräaseita ihan kiitettävä määrä.

Jukka: Ja luodinreikii ikkunoissa.

Jarkko: Se taidettiin sulkee, kun poke oli saanu puukosta. En tiedä, kuinka monta kertaa.

Onko tämä USA, siis tää Hellsinki rock’n’roll city?

Jarkko: Helsinki on Helsinki.

Eduardo: Helsinki on helvetti. Mul oli yks matkalaukku jenkeissä, missä oli jostain syystä lentokoneen tarrat Madridista Helsinkiin. Arizonassa kuudelta aamulla menin bussipysäkille, siellä oli yks jätkä, joka kysy että mistä toi jätkä on kun sen laukussa lukee MAD HEL.

Milloin viimeksi teitte syntiä ja mitä?

Eduardo: Oon tilannu olutta ja maksanu laskun. Kuunnellu rock’n’rollia. Ja soittanu.

Jukka: Käytiin poliittisesti epäkorrektisti Amerikassa keikalla.

Kuka on suosikkipiirroshahmonne?

Eduardo: Hulk. Samastun siihen vähän. Mäkin osaan tulla vihreeks ja rikkoo kaiken ympäriltä.

Jukka: Lätsä.

Jarkko: Friikkilän veljekset. Tai Läski-Freddyn kissa. Se on ainut järkevä niistä.

Mikä on parasta: seksi, huumeet vai rock’n’roll?

Eduardo: Seksi.

Jarkko: Seksi.

Jukka: Kyl se on seksi. Ei soittaminen enää niin saatanan hauskaa oo.

Jarkko: Kaikki ne on huumeita.

Eduardo: Ja kaikki ne on rock’n’roll.

Jarkko: Ja parhaimmillaan ainakin rock’n’roll on myös seksiä.

Missä Elvis elää?

Eduardo: Elvis on taivaassa.

Jukka: Elvis on sydämessä.

Jarkko: Elvis elää parhaillaan meiän korvissa. (Ravintolassa soi Elvis Remix.) Ja meiän levyn kansissa.

Eduardo: Ja mun käsissä. (Näyttää tatuointejaan.)

Kehukaa japanilaisia autoja.

Jarkko: Mä diggaan 70-luvun karvanoppa-Toyotoja. Ja Datsun 100 A:ta. Ajateltiin ton automainoksen jälkeen tehdä video, jossa ajeltais vanhal rupusella Toyotalla kaupungilla. Ja The Datsunsin takia ajateltiin vaihtaa nimeks The Toyotas.

Jukka: Meidän ekalla Amerikan-kiertueella meillä oli autona Toyota Pajero. Pajero on espanjaa ja tarkottaa runkkaria.

Eduardo: Mä muistan, kun sitä mainostettiin Argentiinassa.

Teidän uuden levyn nimi on Sky Pilots. Tulisko Suomenkin hankkia hornetteihin täsmäpommit?

Jarkko: Hornetteihin täsmäpommit! Ja niin, että ne osuu niihin varmasti!

Kun sota syttyi, lähdittekö illalla rauhanmarssille?

Jarkko: Mä olin siinä ekassa amerikkapipo päässä. Se keräs mielenkiintosia katseita.

Eduardo: Ja soitan rauhan puolesta konserteissa.

Jarkko: Ei paljon sympatiaa kyllä heru George W. Bushille. Se saa koko ison kansakunnan näyttää tyhmältä, vaik ei ne kaikki oo.

Jukka: Meil on semmonen biisi kun World Domination, mitä me soitettiin jenkeissä.

Eduardo: Meil on CIA perässä ens kiertueella.

Mitä terveisiä haluaisitte lähettää uusille kansanedustajille?

Eduardo: Semmosia, että Helsingistä ei löydy yhtään treenikämppää. Pitäs tukee enemmän rokkimusiikkii eikä vaan teatterii, tangoo tai klassista. Ruotsissa meiän kaltasella bändillä…

Jarkko & Jukka: …olis valtion tuki takana.

Jarkko: Tavastiaa pienemmällä CBGB’s klubilla Nykissä oli ruotsalaisen musiikin ilta. Sinne klubille mahtu 350 ihmistä sisään, ja silti tapahtumasta oli sivun mainos New York Timesissa. Se mainos maksaa 50 000 dollarii. Että jos vielä ihmettelette, miks ruotsalaiset bändit menestyy ja suomalaiset ei, niin siinä syy… Lisäks kohta laitetaan rajat kiinni, eikä pääse sisään eikä ulos, kun nyrkkeilijät pitää valtaa… Siis 16 000 ääntä Helsingistä. En tiedä, uskallanko kohta liikkua tuolla kaduilla.

Jukka: Se on 16 000 portsarii. (Paikalle saapuu bändin jäsenistä myös Kostaja kommentoimaan asiaa.)

Kostaja: Sen verran terveisiä Tony Halmeelle, että toivottavasti sä tuut olee siel vaan yhen kauden.

The Flaming Sideburns: Sky Pilots. Spinefarm.

Janne Sundqvist