EU:n postidirektiivin seurauksena postilaitos siirtyy takaisin yhteiskunnan julkisesta ohjauksesta yksityiseen.
EU:n postidirektiivin seurauksena postilaitos siirtyy takaisin yhteiskunnan julkisesta ohjauksesta yksityiseen. Tämän jälkeen postipalvelusta ei enää päätetä julkisella tasolla eli poliittisesti, vaan tärkeimmät postipalvelua koskevat päätökset tehdään yksityisten yhtiöiden liikkeenjohdon piirissä.
Nykyisessä kapitalistisessa kasinotaloudessa tämä merkitsee, että postin toiminnot alistetaan rahoitusmarkkinoiden pelureiden mielivallalle. Samoin Suomen Postin muuttuminen Itellaksi johtaa siihen, että kannan ottaminen postipalveluun jää pelkäksi mielenilmaukseksi, joka ei enää liity julkiseen päätöksentekoon.
Julkisen postipalvelun yksityistäminen on nähtävä myös finanssiglobalisaation olennaiseksi osaksi. Tärkeä askel kohti postin yksityistämistä otettiin Suomessa vuonna 1997, kun vuonna 1887 toimintansa alkanut valtiollinen Postisäästöpankki muuttui ensin Leoniaksi ja sen jälkeen Sampoksi eli yksityiseksi liikepankiksi.
Nyt postista on tullut holdingyhtiöiden ja hedgerahastojen, pörssihaiden ja valuuttakeinottelijoiden, wahlroosien ja relandereiden temmellyskenttä.
Julkista postilaitosta alas ajaessaan EU:n komissio toteuttaa maailman palvelukaupan GATS-sopimusta. Myös esimerkiksi Japanin postia yksityistetään. Pääministeri Junichiro Koizumin hallituksen ehdotuksesta Japanin postilaitos siirretään holding-yhtiön omistukseen tämän vuoden lokakuuhun mennessä.
Attacin ja muiden finanssiglobalisaatiota vastustavien liikkeiden ei mielestäni pidä vaatia kansallisten postilaitosten ja postipankkien paluuta. Pikemminkin niiden on esitettävää visio globaalisesta julkisesta palvelusta ja ryhdyttävä kamppailuun palvelun toteuttamiseksi yhdessä postialan ammattiyhdistysten, Maailman postiliiton (UPU) ja Kansainvälisen televiestintäliiton (ITU) kanssa.
Yhteinen, EU:n piirissä toimiva Eurooppalainen posti on toivottava ja luultavasti myös välttämätön etappi Maailmanpostin perustamiseen johtavalla tiellä. EU voisi näin toimia myönteisenä tiennäyttäjänä ja esimerkkinä muulle maailmalle samalla kuin se lujittaisi omaa liittovaltiotaan.
On totta, että postialan kansainväliset järjestöt kuten UPU ja ITU noudattavat hallitusten, ja hallitukset puolestaan alati uusia sijoituskohteita kaipaavien kapitalistien tahtoa. Mutta yhtä varmaa on, että postialan ammattilaisten ja televiestintäinsinöörien piiristä löytyy julkisten peruspalvelujen ja todellisen, maailman kansoja yhdistävän poliittisen globalisaation – federalismin – kannattajia.
Belgialainen tutkija Francine Mestrum ehdotti äskettäin, että postilaitos voisi hoitaa Afrikasta, Aasiasta ja Latinalaisesta Amerikasta pohjoiseen muuttaneiden siirtotyöläisten rahalähetykset kotimaahansa jääneille perheille.
Rahan lähettäminen tulee näet kalliiksi kun erilaiset välikädet verottavat miljoonien ihmisten muutenkin surkeita ansiotuloja.
Mestrumin mukaan ”sadan dollarin siirtäminen Texasista Meksikoon maksaa siirtotyöläiselle 18,99 dollaria. Sadan euron siirto Italiasta Marokkoon maksaa 14,99 euroa. Senegalilaiset siirtolaiset Belgiassa siirtävät keskimäärin 154 euroa kuukaudessa perheilleen, kongolaiset taas keskimäärin 78 euroa kuukaudessa. Benelux-maissa sadan ja kahden sadan euron välillä olevat siirrot maksavat 17 euroa.”
Eikö näitä rahalähetyksiä muka voisi järjestää edullisemmin jos maailmanfinanssit olisivat julkisia ja – tässä tapauksessa – hoidettaisiin postin toimesta?
Tulevaisuusvisio eurooppalaisesta ja lopulta maailmanlaajuisesta julkisesta postilaitoksesta ja käytännön toiminta tämän tavoitteen saavuttamiseksi voivat nojautua osuustoiminnan suhteellisen vanhaan ja internetin suhteelliseen nuoreen perinteeseen.
Internetissä moderni posti toimii jo nyt tavallaan osuustoiminnallisesti, koska internetin kautta tapahtuva verkottuminen ei ole luonteeltaan kaupallista vaan yhteistoiminnallista. Internet ei ole yksityisessä omistuksessa eikä sen tarkoitus ole olla ”tuottava” toisin kuin Itellan.
Itella ei ole oikea nimi vaan tyhjä merkkijono, siansaksaa, joka – kuten sanotaan – ei ole mistään kotoisin. Se kai on tarkoituskin?
Francine Mestrum, It’s poor people’s money that makes the wealthy rich.
www.libr.org/isc/issues/ISC24/A13-mestrum.pdf
Mikael Böök
